Tilanneviesti

Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.

Oletko ollut tilanteessa, että et ole pystynyt sanomaan ystävällesi, että joku hänen juttunsa ei ole enää tervettä?

Vierailija

Siis tilanteessa, että olet pelännyt, että ystävä loukkaantuu, jos sanot, että nyt pitäisi hakea apua tai viheltää peli poikki tai kuunnella järjen ääntä tms. Onko joku toinen sanonut ystävällesi sen, mitä olet itse jättänyt sanomatta?

Sivut

Kommentit (35)

Vierailija

olen

eräälle miehelle joka oli todella aggressiivinen, siis aggressiiviseen sävyyn puhui hänelle tapahtuneesta asiasta

olisin halunnut sanoa että ehkä vika on häness

mutta pelkäsin että hän kääntää vihansa sitten minua kohtaan

myötäilin vain

Vierailija

En pelännyt kaverin loukkaantumista vaan hänen vastaiskuaan, joten häivyin vain vähin äänin enkä vastannut enää puhelimeen. Saman teki kolme muutakin ihmistä.

Kaveria vaivasivat hänen valtavat luulot itsestään, toisaalta taas melkoinen alemmuuskompleksi, jonka hän puki sanoksi vain juotuaan liikaa. Hän pyrki manipuloimaan ja alistamaan ihmisiä, onki selville muiden heikkoudet ja kävi niihin kiinni ja alkoi kiukutella, jollei onnistunut. En usko, että kukaan otti asiaa puheeksi, koska oli selvää, että tilanne ei siitä paranisi.

Vierailija

Jos oikeasti tuntuu, että kaverin jutut eivät ole enää terveitä, tulee siihen mielestäni puuttua. Esim. mania saa ihmiset käyttäytymään kummallisesti ja siihen tarvitaan apua. Oikea ystävä sanoo sen mikä on parhaaksi ystävälle, vaikka se hetkellisesti loukkaisikin.
Tämä ei päde henkilöön, jolle voisi diagnosoida narsismin. Sellainen henkilö ei ole oikeasti ystäväsi ja hänet kannattaa heivata elämästä mahdollisimman pian. Narsistille ei yleensä saa apua, sillä se ei kuulu pakkohoidon piiriin eikä narsisti näe sairauttaa. Valitettavasti monesta ihmisestä puhutaan narsistina. Pitäisi osata vetää raja, mutta maallikkona se on vaikeaa.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Taivas mitä juttuja taas täällä! :'D
Onkohan a.p:lla itsellään kaikki muumit laaksossa..

Mikä kysymyksessä oli mielestäsi erityisen huolestuttavaa?

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Siis tilanteessa, että olet pelännyt, että ystävä loukkaantuu, jos sanot, että nyt pitäisi hakea apua tai viheltää peli poikki tai kuunnella järjen ääntä tms. Onko joku toinen sanonut ystävällesi sen, mitä olet itse jättänyt sanomatta?

Kyllä mä ainakin ymmärrän, mitä ap. tarkoittaa. Mulla on ystävä, joka on aivan ihana, upea, luova, taiteellinen... mutta hänen mielenterveytensä epätasapaino näkyy siinä, että hänen asuntonsa on aivan järkyttävä läävä. Siis niin paha, että ette uskoisi vaikka kertoisin. Ja kyllä mun on siitä ollut tosi vaikea puhua, mutta onneksi tiedän, että monet muut puhuvat kyllä ihan suoraan. Ehkä mun siksi ei oikeastaan tarvitsekaan.

Vierailija

Olen havainnut joskus tilanteita, joissa mielestäni olisi pitänyt hakea apua lasten kasvatukseen, tai ainakin tehdä jotain radikaaleja muutoksia. Ei sellaiseen ole helppo puuttua.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Jos oikeasti tuntuu, että kaverin jutut eivät ole enää terveitä, tulee siihen mielestäni puuttua. Esim. mania saa ihmiset käyttäytymään kummallisesti ja siihen tarvitaan apua. Oikea ystävä sanoo sen mikä on parhaaksi ystävälle, vaikka se hetkellisesti loukkaisikin.
Tämä ei päde henkilöön, jolle voisi diagnosoida narsismin. Sellainen henkilö ei ole oikeasti ystäväsi ja hänet kannattaa heivata elämästä mahdollisimman pian. Narsistille ei yleensä saa apua, sillä se ei kuulu pakkohoidon piiriin eikä narsisti näe sairauttaa. Valitettavasti monesta ihmisestä puhutaan narsistina. Pitäisi osata vetää raja, mutta maallikkona se on vaikeaa.

On monia lievempiäkin tilanteita, joissa ulkopuolisen apu tai puuttuminen olisi paikallaan, mutta monesti puuttumisen hintana voi olla ystävyyssuhteen katkeaminen.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis tilanteessa, että olet pelännyt, että ystävä loukkaantuu, jos sanot, että nyt pitäisi hakea apua tai viheltää peli poikki tai kuunnella järjen ääntä tms. Onko joku toinen sanonut ystävällesi sen, mitä olet itse jättänyt sanomatta?

Kyllä mä ainakin ymmärrän, mitä ap. tarkoittaa. Mulla on ystävä, joka on aivan ihana, upea, luova, taiteellinen... mutta hänen mielenterveytensä epätasapaino näkyy siinä, että hänen asuntonsa on aivan järkyttävä läävä. Siis niin paha, että ette uskoisi vaikka kertoisin. Ja kyllä mun on siitä ollut tosi vaikea puhua, mutta onneksi tiedän, että monet muut puhuvat kyllä ihan suoraan. Ehkä mun siksi ei oikeastaan tarvitsekaan.

Ei millään pahalla, mutta epäsiistiyden perusteella et voi diagnosoida ketään mielenterveydeltään epätasapainoiseksi. Spontaanipiirteisille ihmisille on aivan tyypillistä, että fyysistä sotkua saattaa syntyä. Kaikki eivät koe fyysistä järjestystä tärkeänä asiana. Ei se tarkoita sitä, että mielenterveydessä olisi jotain häikkää. Oletko ikinä kuullut erilaisista persoonallisuustyypeistä?

Vierailija

Riippuu kaverista.

Työkaveri tai opiskelukaveri jonka näkee jokapäivä saati joutuu työskentelemään / opiskelemaan samassa ryhmässä niin kyllä puutun ja sanon aika suoraan jos jutut ja hommat menee sairaaks ja rupee häiritteen itseäni tai muita.

Läheisilleni olen myös avoin ja suora mukaan lukien ystäväni ja he ovat sitä myös minulle koska arvostamme toisiamme suuresti.

Mutta muut saavat sitten pärjäillä ihan pitkään omillaan jos eivät kuulu tähän päivittäisiin tai läheisiin.

Vierailija

Joo, on tullut kerran. Kaverini oli ihastunut yhteen mieheen ja obsessoi sitä minulle joka päivä. Siis että kun mies nyt teki sitä ja tätä ja katsoi niin ja sanoi näin niin voisikohan sillä olla jotain intressiä kaveria kohtaan. Kuuntelin kiltisti ja ns. kävin läpi näitä tilanteita, sanomisia ja muita aikani, sitten alkoi tympiä. Kun tosiaan joka ikinen päivä käytiin samanlainen keskustelu läpi. Jossain kohtaa sitten sanoin, että mitä jos ihan suoraan kysyisit mieheltä, että saisit selvyyden asiaan niin ei tarvitsisi enää arvailla. Että en minä osaa tuon miehenkään ajatuksia lukea. Mutta ei, kaveri oli ihan kauhistunut, että eihän sellaista nyt voi mennä kysymään, voi herranen aika. Ja obsessointi jatkui. Loppupeleissä hän soitteli minulle keskellä päivää kun olin esim. luennolla ja alkoi kiukutella siitä kun luennon jälkeen olin menossa x ajan enkä kyennyt vastaamaan. (Ja täytyy myöntää, että jonkun kerran en vastannutkaan koska en yksinkertaisesti jaksanut, mutta noin yleensä vastasin). Kaveri veteli hirveät hernepellot otsaan asti koska minulla oli välillä muutakin tekemistä kuin hänen puhelunsa. Ja laittoi välit poikki. Helpotus oli suunnaton.

Olisi pitänyt vaan uskaltautua sanomaan, että tuo ei nyt ihan terveeltä enää vaikuta, mutta en sitten uskaltanut. Ajattelin, että kaveri vetelee siitä hernepellon nenäänsä. Hänhän tosiaan veti sen sitten loppupeleissä, että jos olisin uskaltautunut tuon sanomaan, olisi aiemmin loppunut tuokin vatuloiminen. Uskoakseni kukaan muukaan ei sitä hänelle sanonut koska hän obsessoi ja vatuloi asiasta käsittääkseni vain minulle. (Ja ei, emme olleet 15-vuotiaita, vaan minä olin 20+ ja kaveri jotain 35-vee. Mitään mielisairautta hänellä ei ollut, mutta nuo miesjuttunsa oli muutenkin tuollaisia obsessioita).

Sivut

Uusimmat

Suosituimmat

Uusimmat

Suosituimmat