Jos vauva jää isälle

Kyllä isäkin voi jäädä töistä pois vanhempainvapaalle. Miksi muuten lisäsit kysymykseesi nuo esimerkit erosta ja äidin kuolemasta?

Vierailija kirjoitti:

Kyllä isäkin voi jäädä töistä pois vanhempainvapaalle. Miksi muuten lisäsit kysymykseesi nuo esimerkit erosta ja äidin kuolemasta?

Mulle tuli kutina, että ovat eroamassa ja haluaa antaa lapsen isälle. Muut esimerkit vaikuttaa hämäykseltä. Mutta joo, ymmärrettävää ettei halua haukkumisketjua.

Äitiysraha-aika(4kk alkaen noin kuukausi ennen lapsen syntymää) tulee jokatapauksessa äidille, vaikka vauva kuolisi tai vaikka vauva huostaanotettaisiin. Se on tavallaan sairauslomaa vastaavaa, synnytyksestä toipumiseen tarkoitettua aikaa.

Vanhempainrahaa (n 6kk) voi sit nostaa kumpi vanhempi vaan ja uskoisin että kelaa ei haittaa vaikka jo myönnetty raha peruttaisiin ja anottaisiin toiselle vanhemmalle. Työnantajalle isän vaan täytyy Ilmoittaa 2kk etukäteen että jää pois.

Äidin kuollessa uskoisin että isä voi pitää myös äitiysrahan, en ole varma.

Ekan 3 jälkeen on vanhempainvapaa, sen voi pitää isäkin jos asuu äidin kanssa, tai on eronnut. Yh-isä ei saa vanhempainvapaata ellei ole eronnut äidistä eli lasta ei voi vain jättää isälle.

Ennen sitä 3 kk isä voi pitää jos äiti on kuollut tai sairaslomalla. Muuten voi pitää isyysvapaata sen kuukauden.

Haetko nyt kokemuksia vai faktaa? Faktoja perhevapaiden keskeytyksistä voit lukea esimerkiksi Kelan sivuilta. Kokemuksesta voin kertoa, että isä pärjää hyvin 9 kk vauvan kanssa, jos vain haluaa. Itse menin töihin kun vauva oli 9 kk, isänsä jäi kotiin hoitamasn. Meillä suunnitellusti tosin.

Olen siis raskaana ja aloin vaan yksi ilta itsekseni pohtia, että kai tällaisiakin tilanteita on ja ehkä joku osaisi jopa kertoa, miten itse tai joku tuttu on toiminut. Totta on, että vielä mulle ei ole tullut äidillisiä tuntemuksia ollenkaan, ja siksi kai pyörittelen päässäni kaikkia mahdollisia vaihtoehtoja. Että mitä jos lapsen synnyttyä en voikaan. Jos äiti vain lähtee, niin ei kai siinä voi olettaa, että isän olisi pitänyt ilmoittaa asiasta työpaikalle paria kuukautta aiemmin.

Ainoastaan Eve Hietamiehen kirjan olen ainoastaan löytänyt aiheesta, ja sekin on puhtaasti fiktiivinen.

Enkä siis epäile, etteikö isä pärjäisi siinä missä äitikin. Ympärillä olevat ihmiset varmasti tuomitsisivat. Mutta niin kai tehdään siinäkin tapauksessa, jos mies jättää raskaana olevan vaimonsa tai ihan pienen lapsen äidin kanssa ja lähtee livohkaan.

Meillä kuulemma kaikkien kolmen lapsen kohdalla äiti on ollut äitiysloman kotona, mutta isä on hoitanut siitä eteenpäin kotona. Ei tähän kai mitään "äiti ei jaksakaan"-tilannetta ollut ja yhtä hyvinhän se isä pärjää, meistä ainakin kasvoi käsittääkseni ihan normaaleja lapsia joille molemmat vanhemmat ovat yhtä rakkaita :)

Jos olette naimisissa tai avoliitossa, asia hoituu hienosti. Jos ette ole, isällä ei ole oikeutta jäädä hoitamaan omaa lastaan.

Minulle tuli synnytyksestä niin vaikeat komlikaatiot, että olin kuukauden sairaalassa letkuissa ja leikkauksissa. Mies hoiti vastasyntyneen ja pärjäsi mitä mainioimmin. Toki imetys jäi, mutta aika pientä kun katastrofi iskee.

Vierailija kirjoitti:

Minulle tuli synnytyksestä niin vaikeat komlikaatiot, että olin kuukauden sairaalassa letkuissa ja leikkauksissa. Mies hoiti vastasyntyneen ja pärjäsi mitä mainioimmin. Toki imetys jäi, mutta aika pientä kun katastrofi iskee.

Tosi ikävä tilanne, hyvä että kuitenkin ilmeisesti paranit! Luulen, että tuollainen pakkorako kuitenkin on lujittanut isän ja lapsen suhdetta. Joskus sanotaan, että äiti omii lapsen, eikä isä osaa tehdä mitään oikein. Siis äitin mielestä.

Mutta edelleen pohdin, että mitä tapahtuu, jos se äiti ilmoittaakin synnytyslaitoksella isälle, että pidä sinä tuo vauva. Sen kolme kuukautta saa ilmeisesti silti toipua. Mitenhän adoptiotapauksissa? Jos isästä ei olisi tietoa ja päätän antaa lapseni adoptioon, onko sama juttu?

Tietääkö joku täällä sellaisia perheitä, joissa äiti olisi lähtenyt?

Korostan siis, etten ole itse mitään tällaista päättänyt, vain miettinyt ajatuksen tasolla. Alusta asti olen ollut se skeptinen enkä ole kauheasti iloinnut raskaudesta, mutta mies on onnensa kukkuloilla. Vähän kai pelkään, että minusta ei ole tulossa kovin hyvä äiti.

Tiedän tapauksen, jossa pari erosi, ja heillä yksi lapsi. Lapsi jäi isälle, ja äitillä tapaamisoikeus joka toinen viikonloppu. Lapsen äiti oli eron jälkeen kaksi vuotta ilman asuntoa. Majoitti lastaan hotellissa niinä viikonloppuina, kun oli lapsen kanssa kahdestaan.

Kun asuin vielä vanhempien luona, niin tämä nainen ehdotti minulle, että muuttaisin omilleni, ja ottaisin hänet alivuokralaiseksi. En lämmennyt idealle. Hän kerkesi löytää asunnon, ennen kun minä muutin omilleni. Sitten ehdotti, että minä rupeaisin hänen alivuokralaisekseen.

Jos isä joutuu hoitamaan lasta, niin se tarkoittaa, että äiti on epäonnistunut.

Vierailija kirjoitti:

Äitiysraha-aika(4kk alkaen noin kuukausi ennen lapsen syntymää) tulee jokatapauksessa äidille, vaikka vauva kuolisi tai vaikka vauva huostaanotettaisiin. Se on tavallaan sairauslomaa vastaavaa, synnytyksestä toipumiseen tarkoitettua aikaa.

Vanhempainrahaa (n 6kk) voi sit nostaa kumpi vanhempi vaan ja uskoisin että kelaa ei haittaa vaikka jo myönnetty raha peruttaisiin ja anottaisiin toiselle vanhemmalle. Työnantajalle isän vaan täytyy Ilmoittaa 2kk etukäteen että jää pois.

Äidin kuollessa uskoisin että isä voi pitää myös äitiysrahan, en ole varma.

Jos vauva syntyy kuolleena tai kuolee niin, äitiyspäivärahan (105 vrk) saa muttei vanhempainrahaa. Jos kuolee vanhempainrahakaudella, loppuu vanhempainraha kuolinpäivään.

Mä olin pitkällä saiarslomalla muusta syystä ja mies sai pitää synnytyksen jälkeen heti äitiyslomanikin.

Lapsen isä oli siis kotona hoitamassa vauvan syntymästä aina kotihoidon loppuun asti eli 3 vuoteen. Aivan loistava asia. Lapsi oli tissillä tai lypsin tuttipulloon ja mies syötti.

Tiedättehän, että isän hoitamilla tytöillä on parempi itsetunto ja he eivät haksahda kaikkiin kahelimiehiin kun eivät kaipaavat isin rakkautta muilta miehiltä.