Onko mielestäsi teillä kodikasta? Oletko ollut kodeissa, jotka eivät ole kodikkaita?

Kuulemma on kodikasta. Olen kuullut sitä monelta, varsinkin yksinhuoltajaystäviltä, en tiedä miksi juuri heiltä.

En tiedä mikä sen tekee. Ehkä leiomisen ja ruuan tuoksu, lasten lelut ja läsnäolo, aika paljon tavaraa ja kukkia kaikkialla. Pehmeä valaistus.

Monetkaan vimpan päälle sisustetut kodit eivät välttämättä tunnu kodikkailta. Liika kliininisyys ja minimalismi eivät ole makuuni.

Myöskään sellaiset kodit, joissa ei ole välitetty ollenkaan sisustuksesta ja on hirveä sekamelska plus likaista, eivät myöskään mielestäni ole kodikkaita.

Mielestäni meillä on kodikasta. Tuo viimeinen lause edellisessä viestissä on olennainen :) Minäkin tykkään pehmeästä valaistuksesta ja useista valaisimista tylyn kirkkaan kattovalon sijaan (niitäkin on kyllä joka huoneessa). Iso löhöilyyn sopiva sohva, viherkasveja, kirjahyllyjä (kirjoilla), pehmeä nojatuoli jne.

No, joissakin asunnoissa tulee heti kotoinen ja turvallinen fiilis :)

On meillä kodikasta. Sen tekee nämä kodikkaat rojukasat jokaisella tasolla, teinin matolla jne. Lisäksi meillä käytetään värejä ja kuvioita, jotka nekin tekee kodikkaan tunnelman.

"Epäkodikkaan" tekee, kun ei ole mattoja tai verhoja.  Ja seinillä mitään. Tai kämpässä ei ole mitään henk.kohtasta mikä kertoo, kuka huushollissa asuu.

Samat fiilikset kuin edellisillä kirjoittajilla. Jo se, että kämpässä on ylipäätään tavaraa, tekee tiloista heti kodikkaammat. Meillä on tällä hetkellä liian tyhjää - esim. seinillä ei ole mitään ja matot puuttuvat.

Muutimme kesällä isompaan ja halusin pitkästä aikaa uudistaa sisustusta. Tässä välissä on syntynyt 2. lapsi jne., joten "hitaasti hyvä tulee" on uusi mottoni :D Eiköhän tästäkin kodikas saada. Olennaisinta on juurikin pehmeä valaistus, yhteensopivat värit ja joka huoneessa jokunen koriste-esine, kasvi tai vaikka iso kirjahylly. Hyvä tuoksu on plussaa! :)

Muistan lapsuudesta kaverin perheen kodin, joka oli todella minimalistinen: mustaa, valkoista, kromia (80-luvulla). Kaikki lelut piti kerätä todella nopeasti kaappeihin takas, kaikui, oli hiljaista eikä varmasti missään mitään turhaa. Yllättävää, että kaveri viihtyikin huomattavasti enemmän meillä. Äitinsä oli muutenkin aika neuroottisen oloinen.

Toisaalta taas tuo "eläminen näkyy" voi mennä hyvinkin toiseen suuntaan yli: parikin lapsuuden kaveria asui niin, että heidän kotonaan "kodikkuus" tarkoitti likaisuutta ja kaoottista tavarapaljoutta.

Kävin juuri ekan kerran kaverini luona: yli nelikymppinen nainen, mies + 2v lapsi. Uusi kt-asunto, mutta käsittämättömän ruma ja epäkodikas. Missään ei ollut mitään, ei esim ainuttakaan taulua tms seinillä. Ei viherkasveja. Käsittämättömän ruma ja vanha sohva olohuoneessa, matto oli ihan roskiskunnossa. Itse tykkään amerikkalaistyylisestä sisustuksesta hieman yksinkertaistettuna. Tavarat voivat kyllä olla vanhoja, mutta niiden pitäisi sopia jotenkin yhteen!! Luulisi, että seniköiset ihmiset edes vähän kykenisivät laittamaan kotiaan, mutta ilmeisesti ei kiinnosta.

Mulle kodikkuus ja rauha (ei riitoja), kodin lämpöisyys ja puhtaus. En siis ole kovin vaativainen sisustuksen suhteen.

Puhtaus on kodikasta ja viihdyn tiloissa, joissa on siistiä ja tuoksuu hyvälle. Sisustus meillä on mitä sattuu, mutta pinnat pyritään pitämään tyhjinä. Kirjahyllyssä kirjoja, lasivitriinissä hienompia astioita, maalatut mäntykaapit keittiössä. Kyllä meillä on kodikasta mielestäni, en tiedä mitä muut ajattelee.

Se jokin tekee kodista kodikkaan. Yleensä valokuvat perheestä kehyksissä, matkakuvia kehystettyinä, viherkasvit (näitä ei juuri kodeissa näy), matot, verhot, tyynyt. Ikkunassa jokin koriste jne. Pienet jutut merkkaa paljon.

Vierailija kirjoitti:

Se jokin tekee kodista kodikkaan. Yleensä valokuvat perheestä kehyksissä, matkakuvia kehystettyinä, viherkasvit (näitä ei juuri kodeissa näy), matot, verhot, tyynyt. Ikkunassa jokin koriste jne. Pienet jutut merkkaa paljon.

Ja laadukkaat huonekalut.

Kodikkuus on sitä, että asukas itse viihtyy kodissaan. Oli sisustus sitten minkälainen tahansa.

Välillä kaipaan kliinistä kotia kaiken sekamelskan keskellä mutta kyllä meillä on kodikasta. Käsinkudottuja räsymattoja lattioilla, seinäryijy, tauluja jne. tärkeitä esineitä itselleni ja tietysti lapsen tavarat siihen päälle. Harmaa kliininen koti ei ole kodikas.

Meillä on kodikasta, ei vain meidän omasta mielestä. Meillä käy usein ystäviä kylässä ja viihtyvät tuntikausia, samoin lasten ystävät viihtyvät päivittäin. Kodikkuus tulee meillä väreistä, keittiöstä joka vetää puoleensa, tauluista ja uudempien seassa huonekaluista joilla on historia.

Olen käynyt kodeissa - vaatimattomissa ja hienoissa ja jotkut vaan on todella kaikkea muuta kuin kodikkaita. En tiedä mistä johtuu mutta yhdessäkin tuttumme talossa saan ihan kylmiä väreitä. Enkä ole ainoa.

Kodikkuuden luo myös ilmapiiri. Hyväntuulisten ja tasapainoisten ihmisten kodeissa on kodikasta. :)

Epäkodikkuden luo persoonattomuus. Jos kodin huonekalut ja tavarat ovat vain persoonattomia käyttöesineitä, niin asunto tuntuu siltä, kuin siellä asettaisin väliaikaisesti tms. Myös liian tiukka sisustaminen, oli suuntaus mikä tahansa, luo tämän saman vaikutelman. Kodin pitää näyttää eletyltä ja viihdytyltä, mutta siistiä pitää olla. Tai siis puhdasta, ei minua pienet rojuläjät tai leluröykkiöt häiritse. Kodikkaassa kodissa ei myöskään kaiu, vaan äänimaailma on pehmeä. Pesuaineen tuoksu on myöskin suuri epäkodikkuustekijä. Kotia ei saa ottaa liian vakavasti :)

Meillä on kodikasta. Melestäni siisteys on yksi tärkeimmistä asioista kodikkuudessa. Puhtaat lattiat, siisti keittiö ja kylpytilat. Ei turhaa tavaraa kasoissa nurkissa lojumassa, vaan paikka kaikelle, ja kaikki paikallaan. Tekstiilit tuovat kodikkuutta. Verhot ikkunoissa, matot lattioilla, hyvistä materiaaleista tehtynä. Huolella valitut koriste-esineet (aito taide, tai jopa käyttöesine, luonnonmukaiset materiaalit) lisäävät kodikkuutta.

Huonekalujen oikea asettelu on erittäin tärkeää kodikkuuden aikaansaamiseksi. Lastulevyhuonekalut ja laminaattilattiat eivät tuo kodikkuutta, ja sen näkee jo kuvista. Värit, ja niiden oikeanlainen yhdisteleminen tuovat kodikkuutta. Täysvalkoinen tai musta/valkoiset materiaalit lattioissa, keittiökalusteissa ovat aika karmeita. Esim. keittiössä valkoiset korkeakiiltoiset ja matalat yläkaapit, musta välitilalaatta, mustat pöytätasot ja valkoiset alakaapit ovat kauheita. Tähän vielä lisättynä vaalea tai valkoinen laminaattilattia, niin jo on kodikkuus kaukana. Mustat matot ja verhot eivät myöskään tuo kodikkuutta, eivätkä kovin räikeät neonvärit tai vastaavat.

Epäkodikas koti on liian siisti ja streriili. Tulee olo, että täällä ei uskalla tehdä muuta kuin hengittää oikein varovasti. Koti on vuodesta toiseen samannäköinen ja tavarat ovat aina millilleen samassa paikassa.

Meidän kotimme on kodikas normaalitilassa eli sotkuisena. Kun on tulossa vieraita ja olemme siivonneet, kodikkuus valitettavasti kärsii hieman.

Rakastan niitä ystävien koteja, joissa on epämääräisiä rojuröykkiöitä pöydillä ja nurkissa. Tällainen introvertti ihminen maastoutuu ja piiloutuu sinne rojun keskelle mukavasti :)

Kodikas koti on persoonallinen ja asukkaidensa näköinen. Kodikasta ei ole sellaiset massan mukaiset sisusturatkaisut, mitä noissa blogeissa näkee... Lokki-valaisin, string-hylly, mustavalkoraidallinen matto, tähtityynyt, harmaata seinämaalia, sisustustekstit ja sisustustaulut, valkoista, harmaata, valkoista, mustavalkoa, valkoista, harmaata, hohhotihoijaa.