Rakastunut toiseen mieheen...
Paljon hyviä neuvoja ja ajateltavaa tuossa toisessa ketjussa " rakastunut työkaveriin" . Aloitan kuitenkin oman. Kidutuksentunne on melkoinen. Oon nimittäin korviani myöten tuossa miehessä, jota melkein päivittäin tapaan. Tunne on molemminpuoleinen ja ollaan neuvoteltu siitä, mitä tehdään.
Kumpikaan ei halua rikkoa perhettään (molemmilla pitkä suhde ja kaksi lasta). Yhtä mieltä ollaan siitä, että me ei voida eikä haluta olla pettäjiä eikä myöskään epärehellisiä. Mutta kun ei silti pystytä olemaan erossakaan toisistamme. Tää on kamalaa, kun oikeeta ratkaisua ei ole! Tai on, mutta sitä ei pysty toteuttamaan...
Tunteen kehittymisessa meni 8 kuukautta, ja koko sen ajan rimpuilin vastaan ja yritin kaikki keinot miehen ravistelemiseksi mielestä. Lopulta tunnustin tunteeni lipsauttamalla viikko sitten. Sen jälkeen molemmat vaan täristään ja ajatellaan toisiamme. Viestejä lähetellään jne. Periaatteessa ollaan siis jo petetty, vaikka vaatteita ei ollakaan riisuttu. Yritetään tapella vastaan, mutta aika epätoivoista tää on.
Jos joku voi auttaa, niin kiitos.
Kommentit (14)
Olis hieno kuulla selviytymistarina. Tietäis, että tästä on mahdollista selvitä.
ap
mutta se vaati irtautumisen työpaikasta. varmaan sanot ettei ole mahdollista vaihtaa työpaikkaa mutta jos sanot niin, se on tekosyy.
jos jäät, ne vaatteet lähtee teidän päältänne ennemmin tai myöhemmin, kun kerran tunteetkin on jo tunnustettu. pettäjiä ja valehtelijoita olette jo nyt, mutta pelasta nyt mitä voit. jos jäät, menetät todennäköisesti perheesi.
että oot niin oikeessa. Mun on mietittävä tää pohjia myöten. Ja tehtävä ratkaisu.
ap
ns. oikean ratkaisun. Itse kadun yhä, 8 vuotta myöhemmin. Sielunkumppaneita ei ole kovin montaa meille suotu.
sä vaan et tiedä olisko se ollut se oikea. sielunkumppanistahan sitä on varma rakastumisen huumassa, muttei ne kaikki sellaisilta tuntuvat olisi sitä oikeasti, arkea eläessä vuosikymmenten ajan.
Hän on nyt toisella mantereella ja edelleen ollaan toisinaan yhteyksissä.
6
Sen sijaan en tarkkaan tiedä, mitä saan tilalle. Se voi olla todella huonokin vaihtokauppa.
ap
" sen oikean" (oletetun) menettäminen vai perheen hajottaminen? muista että uudet liitot hajoaa vielä useammin kuin ensimmäiset.
ja eikös se toinen mieskin halunnut olla rikkomatta omaa perhettään? tuskin hän edes olisi se oikea sulle, jos hänelle on oma vaimo kuitenkin tärkeämpi?
ei, sä et tiedä, sä luulet. sä et ole elänyt hänen kanssaan arkea. tottakai hän tuntuu ihanalta kun on niin kaukanakin vielä...
Meillä ei ollut edes vielä lapsia mutta en uskaltanut lähteä mieheni kainalosta. Nyt ei päivääkään eikä yötä mene ettenko häntä ajattelisi.... ehkä sitten vanhainkodin kiikkutuolissa keinutaan...
Ihminen ihastuu ja rakastuukin helposti. Se on ihan normaalia. Itselläni voisi olla samanlainen tilanne, olen kuitenkin taistellut tunnettani vastaan-- ja onnistunut. Vuosi on mennyt ja nyt menee vähän helpommin. Tosin tilanne on sinänsä vähän helpompi koska kyse on ollut lähinnä ihastumisesta.
Muista, että rakastumisen tunne kestää suhteessa noin vuoden :) Jos on hyvä parisuhde jo alla niin ei kannata aloittaa uutta. Näin itse ainakin ajattelen. Se on ihanan kutkuttelevaa, kun saa ihailuja ja kokee jonkun todella sielun kumppanikseen. Mutta kun tuokaan tunne ei pysy välttämättä läpi elämän.
Järjellä on vaikea hallita tunteita mutta voit myös yrittää saada lisää tunnetta kotoa. Mulla ainakin lasten sairaudet yms. on aina pysäyttäneet (esim. keuhkokuumeet, rotavirukset ja muut)
Noita ihastumisia kun tulee ja rakastumisiakin, kun on sellainen herkkätyyppi. Nyt vaan punnitaan se halu rakastaa. Kokonaisuudessaan varmasti on elämässään tyytyväinen, kun pystyy pitämään yhden ihmisen onnellisena, oman puolison. Ei montaa tarvitse pitää...
Tunne oli silloin voimakkaampi kuin koskaan mieheni kanssa, mutta heti kun ihastukseni kohde oli jonkun aikaa poissa lähipiiristäni, unohdin koko miehen enkä enää voi käsittää, miksi häneen ihastuinkaan.
Toisenkin kerran olen ihastunut sen jälkeen, mutten kuvittelisi jättäväni miestäni ja perhettäni.
voimia.