Miten reagoisit, jos 20-vuotias tyttäresi kertoisi olevansa raskaana ja aikovansa perustaa perheen?

Vierailija

Niin.

Sivut

Kommentit (21)

Vierailija

Enpä mitenkään ihmeellisemmin, kun itse menin naimisiin ja sain ekan lapseni 19-vuotiaana. Ja minusta ollut elämässä oikein hyvä järjestys tämä että lapset ensin, sitten koulutus ja ura.

Vierailija

Sanoisin, että mitä helvettiä... että toisi nyt edes sen miehen kotiin näytille ekaksi.

Sinänsä se on kyllä tyttären oma päätös, ei minun. Mutta olisi aika omituista, jos tyttäreni - joka on nyt todellisuudessa 15-vuotias - johon minulla on hyvät ja läheiset välit, ei olisi edes kertonut seurustelevansa ensin.

Vierailija

Riippuu tilanteesta. Minkälainen se tytär on ja minkälaisessa elämäntilanteessa.

Olisin luultavasti onnellinen, ellei elämäntilanne oo tyyliä elämäm_koulu ja tytär 15-vuotiaan teinipissiksen tasolla.

Vierailija

Riippuu paljon siitäkin, millainen mies olisi, ja siitä, olisiko tytöllä kuitenkin tarkoitus myöhemmin hankkia koulutus. Voihan ne lapset periaatteessa hankkia myös ennen koulutusta ja työtä.

Vierailija

Luultavasti puhisisin itsekseni, että olisi voinut vielä muutaman vuoden odottaa, mutta en kokisi asiakseni loukata sanomalla tällaisia ajatuksia ääneen. Onnittelisin ja yrittäisin ajatella tilannetta positiivisen kautta. Yrittäisin tukea mahdollisimman paljon esimerkiksi opiskelujen aloittamista pienten lasten kanssa, esimerkiksi hoitamalla lapsia välillä, jotta saa tenttiinlukurauhan. Valitettavasti lähipiirissäni ei ole kovin ruusuisia kohtaloita ollut noilla parikymppisenä lisääntyvillä ja siksi koittaisin tukea tytärtäni, jotta hän lapsista huolimatta uskaltaisi tähdätä korkeammalle ja saisi elämässään samanlaiset mahdollisuudet ja lähtökohdat, kuin ne, jotka lisääntyvät kypsemmässä elämänvaiheessa.

Mitä kauemmin olisi perheenperustamiskumppaninsa kanssa ehtinyt seurustella, sitä helpompi asia olisi luultavasti sulattaa, sillä suhtaudun vähän nihkeästi lastentekoon epävarmalla pohjalla oleviin parisuhteisiin iästä riippumatta.

Vierailija

Mitä ihmeellistä kaksikymppisen perheen perustamisessa on? Normaalia nykyään. Aikuinen ihminen. Asia olisi toinen jos kysyit vaikka 16v. perheen perustamisesta. 

Vierailija

Nythän on se kiva juttu vielä, että voi lisätä raskausuutiseen pikantin kulttuurillisen ulottuvuuden: mies on sitten Irakista eikä mikään mörököllijuntti Hikiältä!

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Mitä ihmeellistä kaksikymppisen perheen perustamisessa on? Normaalia nykyään. Aikuinen ihminen. Asia olisi toinen jos kysyit vaikka 16v. perheen perustamisesta. 

Nykyään? No ei ole. Ensisynnyttäjien keski-ikä on 28 v.
Normaalia joskus 50 v sitten

Vierailija

Ihan ensimmäiseksi ottaisin esille asuntonsa vuokrasopimuksen. Nyt kun hän perustaa perheen, saa hän maksaa käypää vuokraa. Siitä on tehty aikanaan sopimus, nyt alkaa myös maksu eli 800 e/kk. Tähän asti on asian annettu olla. Sen jälkeen pyytäisin pois auton avaimet, perhe tarvitsee oman auton eikä enää minun autoani silloin tällöin lainaksi.

Vierailija

Aikuinen ihminen. Ei tuohon voi muuta sano kuin onnea ja toivottavasti pystyt elättämään ja hoitamaan lapsesi. Oisin tukena mutta en hoitaisi enkä elättäisi lasta.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä ihmeellistä kaksikymppisen perheen perustamisessa on? Normaalia nykyään. Aikuinen ihminen. Asia olisi toinen jos kysyit vaikka 16v. perheen perustamisesta. 

Nykyään? No ei ole. Ensisynnyttäjien keski-ikä on 28 v.
Normaalia joskus 50 v sitten

Olkoot keski-ikä mikä hyvänsä. Kyllä niitä kaksikymppisiä perheellisiäkin löytyy. Vaikka lapsia tekee 20-vuotiaana niin tarhaanhan ne menee jo vuoden-parin ikäisenä. Hyvin on aikaa tehdä uraa ja käydä kouluja. Harmittaa oikeastaan että jätin niin myöhään lapsen teon. Olisi ollut mukava jos itse olisi täyttänyt 40v ja tytär tai poika ollut jo 20v. Jäisi vuosia omaa aikaa reilusti senkin jälkeen kun lapset muuttaa kodista. :)

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Ihan ensimmäiseksi ottaisin esille asuntonsa vuokrasopimuksen. Nyt kun hän perustaa perheen, saa hän maksaa käypää vuokraa. Siitä on tehty aikanaan sopimus, nyt alkaa myös maksu eli 800 e/kk. Tähän asti on asian annettu olla. Sen jälkeen pyytäisin pois auton avaimet, perhe tarvitsee oman auton eikä enää minun autoani silloin tällöin lainaksi.

Täh. Aika moni kaksikymppinen asuu omillaan jo. On asunut jo vuosia. Et sitten yhtään mukavammin voisi asiaa hoitaa? Oikein vittuilumeinigillä lähtisit liikenteeseen? Et voisi auttaa häntä etsimään vuokra-asunnon? Toisaalta jos lapsi tulee niin varmaan miehensä kanssa ovat jo sellaista katsomassa jos äitinä on tuollainen tapaus.  

Vierailija

Musta tulee alle 40v mummo!! :D No ei vaan.. Tottakai olisin iloinen tyttäreni puolesta! Oma äitini reagoi vähän huonommin kun kerroin saman jutun hänelle vähän alle 18-vuotiaana. Ensimmäinen kommentti raskausuutisen jälkeen oli "ootko sä jo varannut aborttiajan?" ja kun kuuli ettei se tule kuuloonkaan, kävi itkemään (hänen puolustuksekseen se on hänen reaktionsa lähes kaikkeen) ja sanoi olevansa hyvin pettynyt minuun. Se eka keskustelu ei mennyt kauhean hyvin mutta kun äiti siinä rauhoittui niin viikon-parin päästä hän jo alkoi kaivella meidän vanhoja vauvan leluja vintiltä ja iloita ensimmäisestä tulevasta lapsenlapsestaan :) Mun isä taas reagoi ihanasti: "onneksi olkoon! Sä oot kyllä tosi rohkea". Olin vähän olettanut tän menevän toisin päin, että isä suuttuu ja äiti olisi vähän enemmän ok :D 

Loppu hyvin, kaikki hyvin; molemmat olivat ihan kultaa ja olivat sekä henkisenä että fyysisenä tukena koko raskauden ja vauva-ajan sekä tietysti edelleen. En voisi parempia isovanhempia lapselleni toivoa :)

Sivut

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Uusimmat

Suosituimmat

Uusimmat

Suosituimmat