Voiko pariterapiakaan enää auttaa?

Onko pariterapiasta hyötyä, jos sinne mennessä asenne on se, että parisuhteen korjaaminen ei edes kiinnosta? Voiko pariterapiassa löytää itsestään ja puolisostaan ominaisuuksia ja tunteita, joiden olemassaolosta ei tiennyt tai oli unohtanut? Takana 20-vuotinen parisuhde, kaikki tuntuu menevän huonosti, mennyt jo vuosia. Ei seksuaalista halua, ei halua tehdä yleensäkään mitään yhdessä. Kannattaako tässä vaiheessa enää maksaa pariterapiasta? Tuskin sekään ihmeisiin pystyy. Onko jollain kokemusta? Siis että ihan tuhoon tuomittu parisuhde on vielä saatu kuntoon, vaikka ennen terapiaa olisi tuntunut siltä, että ajatuskin yhteisen ajan lisäämisestä kammottaa?