Tilanneviesti

Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.

Miehen lapsi ahdistaa

mietityttäävain

Olen tapaillut ihanaa miestä jo jonkin aikaa. Hän on luonteeltaan todella mukava ja meillä klikkaa todella hyvin. Hänellä on kuitenkin edellisestä suhteestaan lapsi. Lapsi on aika pieni ja mies tapaa tätä noin 3 kertaa viikossa. Työt ja harrastukset vievät jo oman aikansa ja kun yhteistä aikaa löytyisi, on mies lapsensa kanssa. Kun lapsi kerran on jo olemassa, se ei missään tapauksessa ole hänen vikansa että hänen vanhempansa ovat eronneet enkä koskaan rajoittaisi miestäni näkemästä lastaan. Näin sen tottakai kuuluukin mennä. Omat näkemisemme jäävät kertaan- pariin viikossa, mutta nautin joka sekunnista.

Olen kuitenkin ruvennut miettimään, että vaikka olenkin korviani myöten ihastunut, tuhlaanko aikaani tämän miehen kanssa. Olen itse lapseton, ja ehkä joskus kaukana tulevaisuudessa voisin harkita sellaisia itsekin hankkivani. Arvomaailmani on kuitenkin sellainen, etten ikimaailmassa lähtisi lähtökohtaisesti perustamaan uusioperhettä. Eli miehen kanssa, jolla on jo lapsia. Tilanne olisi eri, jos olisin itsekin eronnut ja lapsia olisi jo siunaantunut. Jos joskus perheen perustan, haluan ihan ikioman sellaisen eikä "jaettua" jonkun muun kanssa.

En kuitenkaan raaskisi luopua miehestä. kuten sanoin olen korviani myöten ihastunut ja pidän hänestä todella. Järjellä ajateltuna en vain näe meidän suhteellamme mitään tulevaisuutta, joten Av- mammat, mitä olette mieltä, ajattelenko liian tiukkapipoisesti ihanan miehen kohdatessani vai tulisiko elämässä siirtyä eteenpäin ja etsiä joku omaan elämäntilanteeseeni sopivampi mies?

Kommentit (15)

Vierailija

Arvomaailmani on kuitenkin sellainen, etten ikimaailmassa lähtisi lähtökohtaisesti perustamaan uusioperhettä.

Itsehän sinä jo itsellesi vastasit.

Vierailija

Kuulostaa siltä, että teiltä löytyisi myös jonkin verran ikäeroa? Suosittelen nauttimaan lapsettomasta elämästä vielä kun voit. Sen aika tulee sitten joskus- päästä mies menemään ja etsi rinnallesi joku, jonka kanssa voit aloittaa puhtaalta pöydältä.

Vierailija

Kauanko olette tapailleet? Oletko sinä tavannut lasta? Varmasti ainakin tulevaisuudessa suhteenne on siinä vaiheessa että sinäkin tapaisit lasta ainakin välillä kun miehesi tapaa?

Jos mies ei missään vaiheessa ole valmis esittelemään sinua ja lasta toisillenne niin suhde ei missään nimessä mielestäni onnistu. Tai siitä ei tule niin vakavaa. Ei oikein toimisi että olisit sinä ja mies ja sitten mies ja lapsi (toki välillä niinkin mutta ette jakaisi koko arkea silloin).

Kirjoitit myös että et ole valmis uusio perhe kuvioihin. Ehkä tämä mies ei ole sinua varten? Puolison lapsi on iso osa suhdetta jos lapsi on monta kertaa viikossa tekemisissä puolison kanssa. Mielestäni mietit fiksusti asiaa.

Vierailija

Jos lapsi on noin iso ongelma, niin joo, varmaan tuhlaat aikaasi. Ei kai sitä nyt ihmissuhteita kannata kemian perusteella alkaa solmimaan, pistää vain bingon pystyyn ominaisuuksista mitkä sopii ja ei sovi, ja sen perusteella filteröi ihmisiä sitä mukaa kun niitä sattuu tapaamaan. Kyllä se Adonis sieltä lopulta tulee, joka täyttää kaikki toiveesi.

Vierailija

Olemme tapailleet puolisen vuotta enkä ole tavannut lasta kertaakaan. En tiedä haluaisinko edes, voi olla että siinä kohtaa se vasta kolahtaisi tajuntaan että hänellä todella on lapsi. Tällä hetkellä tilanne on ehkä vähän "pois silmistä, pois mielestä."

Ja ei, en missään tapauksessa ole valmis uusioperhekuvioihin. Mielestäni jos lapsen pyöräyttää, tulisi puolison olla valittu niin 100varmasti ettei nyt ainakaan lapsen ensimetreillä tule eroa. Tavallaan harmittaa että jatkoin koko juttua eteenpäin, vaikka tiesin tästä toisesta puolesta.. Eikö se vähän niin mene, että mitä pidemmälle homma etenee sen vaikeammaksi erokin tulee.

AP

Vierailija

Jos kerran on tuollaiset fiilikset lapsen suhteen, eikä tunnu että mies on se ainoa oikea sinulle, niin parempi lähteä nyt tilanteesta kuin sitten kun tunteet on syventyneet.

Vierailija

Eiköhän se ole aikalailla siinä se suhde?

Jos olette puoli vuotta tapailleet ja mies on lapsensa kanssa monta kertaa viikossa etkä ole lasta tavannut.

Voi olla että mieskin aavistelee ettet oikein halua edes tavata lasta niin hän ei ole ehdottanut yhteistä tapaamista?

Kun lapsi kasvaa niin hän saattaa alkaa olemaan pitempiä aikoja isän luona, hän saattaa tulla sinne itse ja koululaisena saattavat lapsen kaveritkin tulla kylään.

Kun lapsi kasvaa aikuiseksi ja muuttaa omilleen yhteys isään ei (toivottavasti) silloinkaan katkea. Saattaa olla että lapsi löytää puolison ja tulee jopa niitä lapsenlapsia jotka taas "pyrivät miehen jaloissa". Eli lapsesta ei pääse eroon kun semmoisen on kerran tehnyt :)

Vierailija

Hyi, ihan karvat nousivat pystyyn kirjoitustasi lukiessa. Olet nin täysin väärä nainen miehelle ettei huonompaa voisi ollakkaan.

Vierailija

Parasta lopettaa suhde ennenkuin tunteet syvenevät ja tekevät asian vaikeammaksi. Jos mies ei ymmärrä, että hänen on valittava menneisyyden ja tulevaisuuden välillä, ei häneen kannata tuhlata aikaa. Elämä lapsia sinne tänne siittävän huoripukin kanssa tuskin sopii arvomaailmaasi. Miehet ovat kyllä ihania ja mielin kielin seurusteluaikana mutta kun nainen on saatu ansaan alkavat ne juoksut ja valheet uudestaan. Haluatko istua kotona miehesi äpärän lastenvahtina samaan aikaan kun miehesi juoksee ympäri kyliä etsien sitä seuraavaa "elämänsä naista"?

Vierailija

Pahoittelut jos joku järkyttyy kommenteistani. Olen itse vaan niin kaukana tuollaisesta elämästä kun on opiskelut kesken ja elämä edessä. En ennen miestä rehellisesti sanottuna ole edes miettinyt lapsiasiaa ollenkaan omalla kohdallani. Tuntuu vieraalta ja pelottavalta. Varmasti maailman luonnollisin asia, itsekin olen joskus ollut lapsi. Siitä huolimatta en osaa mielessäni käsitellä asiaa ja kieltämättä mietin sitä välillä yhdessä ollessammekin.

Mutta ehkä olette tosiaan oikeassa. Olen ehkä väärä henkilö miehelleni ja hän minulle. Ehkä hänkin sen sitten omalta osaltaan tiedostaa kun ei ole lastaan minulle esitellyt, muttemme ole lopettaneet suhdetta kun juttu luistaa ja kemiat ovat muuten kohdallaan :(

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Parasta lopettaa suhde ennenkuin tunteet syvenevät ja tekevät asian vaikeammaksi. Jos mies ei ymmärrä, että hänen on valittava menneisyyden ja tulevaisuuden välillä, ei häneen kannata tuhlata aikaa. Elämä lapsia sinne tänne siittävän huoripukin kanssa tuskin sopii arvomaailmaasi. Miehet ovat kyllä ihania ja mielin kielin seurusteluaikana mutta kun nainen on saatu ansaan alkavat ne juoksut ja valheet uudestaan. Haluatko istua kotona miehesi äpärän lastenvahtina samaan aikaan kun miehesi juoksee ympäri kyliä etsien sitä seuraavaa "elämänsä naista"?

On tainnut sinultakin karata mopo käsistä :)

Ap:n ei kannata seurutella miehdn kanssa jolla on lapsia, ihmettelen miksi hän on edes suhteen aloittanut jos ajatusmaailma ei kestä miehen lapsia.

Vierailija

Varmasti paras että lopetatte suhteen. Jos millään lailla (edes tiedostamattasi) asetat miestä tilanteeseen jossa pitää valita lapsi tai sinut niin et ole oikea nainen hänelle. Ja noilla sinun arvoilla/toiveilla elämän suhteen tällä hetkellä on täysin päivänselvää että hän ei ole oikea mies sinulle, ei sitä tarvitse edes miettiä. 

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Jos joskus perheen perustan, haluan ihan ikioman sellaisen eikä "jaettua" jonkun muun kanssa.
Haavi auki kun sun tekstin luki. Saahan sitä haluta, mutta elämällä on tapana olla... no sitä itseään. Mikään ei ole varmaa, ja jos onnen löytää, siitä kannattaa pitää kiinni.

Päivän selvää ettet ole rakastunut tuohon mieheen, kun noin kerta mietiskelet. Jätä vielä miehet naisille, ja ole poikien kanssa.

Vierailija

Ap, sä kuulostat musta tosi fiksulta kun tiedostat ettei noihin uusperhepelleilyihin kannata lähteä mukaan, jos vähänkään ei siltä tunnu.

Erityisesti toi sun lause että parisuhde pitää valita siten ettei heti lapsen ensimetreillä tule eroa... niinpä! Voi kun näin ajattelisi kaikki naiset.

Uusimmat

Suosituimmat

Uusimmat

Suosituimmat