Miksi mielenteeveyspotilaat aina väittää että kaikilla

Itsepetosta. Vaikka se horjuisikin, se ei läheskään kaikilla romahda perseelleen lattialle.

Miksi teet yleistyksiä ja niputat kaikki mielenterveyspotilaat yhdeksi, homogeeniseksi ryhmäksi, joka aina väittää asiaa x?

Jaa? en minä ainakaan ole tuollaista väittänyt.

t. bipo

Väittääkö ne niin? En ole kuullut.

Tällä palstalla adiasta saa usein lukea. Yksi kertoi että pelottavimpia on ne jotka väittää olevansa täysin terveitä.

Eilen aamusydämellä ohjelmassa yksi paniikkihäiriöinen väitti että lähes kaikilla on jonkiasteisia paniikkkohtauksia mutta eivät vain itse sitä tunnista =O

Ap

Vierailija kirjoitti:

Tällä palstalla adiasta saa usein lukea. Yksi kertoi että pelottavimpia on ne jotka väittää olevansa täysin terveitä.

Eilen aamusydämellä ohjelmassa yksi paniikkihäiriöinen väitti että lähes kaikilla on jonkiasteisia paniikkkohtauksia mutta eivät vain itse sitä tunnista =O

Ap

Palstalta saa lukea...ja täällähän ei kukaan koskaan provoile, eihän.

Tuo paniikkihäiriöjuttu on  mielenkiintoinen ja itse asiassa voi pitääkin paikkansa. Paniikkihäiriö vaikuttaa olevan lääkäreillekin edelleen hieman mysteeri, sitä ei osata tunnistaa. Tautiluokitukseen se otettiin vasta 1987. Paniikkihäiriön ilmenemismudot ovat hyvin moninaiset, mikä tekee siitä juuri hankalasti tunnistettavan.

Ensinnäkään en ole kuullut noin muuta kuin nyt sinun väittämänäsi.

Toisekseen, hehän sen tietävät parhaiten kuinka lähellä normaalit (eli hekin ennen sairastumistaan) käyvät sairastumista tavanomaisten kriisien kohdalla (ero, kuolema ympärillä, sairastuminen, uuteen työpaikkaan ja kaupunkiin muutto...). Eli he erittäin todennäköisestä ovat oikeasssa sanoessaan että kaikilla "horjuu" mielenterveys jossain vaiheessa. Terveet eivät vain tiedä kuinka lähellä sairautta ovatkaan olleet...

Vierailija kirjoitti:

Tällä palstalla adiasta saa usein lukea. Yksi kertoi että pelottavimpia on ne jotka väittää olevansa täysin terveitä.

Eilen aamusydämellä ohjelmassa yksi paniikkihäiriöinen väitti että lähes kaikilla on jonkiasteisia paniikkkohtauksia mutta eivät vain itse sitä tunnista =O

Ap

Jaa vai että pelottavimpia ovat muka ne jotka väittävät olevansa täysin terveitä....No minäpä olen esimerkki täysein terveestä hullusta. Olen jotenkin jäänyt terveyskeskuksessa sellaiseen mielenterveysdiagnoosien kierteeseen. Sinne tietoihin on lätkitty jos jonkimoista, kaikki alkoi kun joku keksi että minulla olisi masennus (johon kuului ilmeisesti mystisen huonot kilpirauhasarvot), sitten on diagnosoitu ahdistuneisuushäiriötä, paniikkihäiriötä, mitä ties lie. Yleensä ihmiset ovat kuitenkin sitä mieltä että tervepäisempää ihmistä saa hakea, enkä itsekään tunne itseäni sairaaksi enkä syö mitään mielialalääkkeitä,  joten väitän olevani psyykkisesti täysin terve. Olen myös sitä mieltä että lääkärit ovat siinä luulossa että ihmisillä horjuu mielenterveys paljon useammin kuin se oikeasti todellisuudessa horjuu.

Mikäs paniikkihäiriö semmoinen on ettei ihminen itse huomaa mitään??

Vierailija kirjoitti:

Itsepetosta. Vaikka se horjuisikin, se ei läheskään kaikilla romahda perseelleen lattialle.

Eihän tuossa väitetäkään että se romahtaisi vaan että se horjuu joskus kaikilla. 0p sulle vastauksestasi.

Saman huomannut ja siksi hankkiudun eroon heistä. Toinen on siskoni ja yksi tuttava oli toinen.

On siis melko yleistä kuitenkin vaikka ei kaikki sana käy.

Mä koin asian aika pahana et joku väittää et olen yhtä seko ja ehkä puhuu siitä vielä muille ihmisille. En ole tekemisissä koska se jankutus pelotti.

Olen itse hyvä esimerkki ns. vahvasta ja rationaalisesta ihmisestä.

Olin itse ja kaikki minut tuntevat sitä mieltä, että viimeisenä ihmisenä minulle tulisi joku mt-ongelma.

Elämä päätti toisin. Jouduin toteamaan, että minullakin on se raja, joka saa murtumaan.

Olkaa onnelliset te, joille elämä ei anna kannettavaksi enempää kuin jaksatte kantaa.

Vierailija kirjoitti:

Saman huomannut ja siksi hankkiudun eroon heistä. Toinen on siskoni ja yksi tuttava oli toinen.

On siis melko yleistä kuitenkin vaikka ei kaikki sana käy.

Mä koin asian aika pahana et joku väittää et olen yhtä seko ja ehkä puhuu siitä vielä muille ihmisille. En ole tekemisissä koska se jankutus pelotti.

Hmmmm.

Ei olemassa täysin tervettä, eikä täysin sairasta. Millainen ihminen väittää olevansa täysin terve, tai täysin sairas? Sitä voinee funtsia...

Jos ylipaino-ongelmien kanssa painiskelevat sanovat että jokainen on lähellä lihomista jossain vaiheessa elämäänsä, niin uskotko heitä, vai jotain 23-v. joka päivä kovaa treenaavaa jannua joka sanoo voivansa syödä mitä vaan eikä läski vaan tartu häneen.

No aika monet "terveet" on oikeasti jopa tasapainottomampia ja häiriintyneempiä kuin "sairaat". Vrt. vaikka muka-terveet kiusaajat ja narsistit ja muka-sairaat kiusatut.

Nykyään kaikenlainen suru ja ahdistus on sairautta, eli jos elämä heittää eteen vaikka läheisen kuoleman, niin siitä tulleet tunteet pitää sitten lääkitä pois. Useimmilla kai suru, ahdistus ja stressit menisivät itsestään ohi, ihminen oppisi hallitsemaan niitä, mutta kun kaikkeen tarjotaan herkemmin nappeja, niin normaaleista elämään kuuluvista vaikeista tunteista saadaan kroonisia mielisairauksia. 

Unettomuuteen tai ahdistukseen kun saa jotkut neuroleptit, niin kohta sitten onkin jo päässä vikaa.

Ehkä oikeampi muotoilu olisi, että kelle tahansa voi tulla mielenterveysongelmia. Kaikilla on murtumispiste.

Oma, filosofisempi kysymyksensä on se, että mikä nyt sitten ylipäätään on normaalia. Ehkä jotain tällaista haetaan, kun sanotaan, että kaikki ovat jollain tavalla hulluja. Tottahan se on. Normaalit ihmiset tekevät asioita, joissa ei lopulta ole mitään järkeä. Välillä sitten joku havahtuu kyseenalaistamaan tavanomaisia toimintatapoja.