Tilanneviesti

Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.

Urheilullinen mutta ruoka maistuu (liian hyvin). Muita?

Vierailija

Oon koko ikäni aktiivisesti urheilua harrastanut 30v nainen. Aktiivisella urheilulla tarkoitan kunnon hikoilua vähintään 1h kerrallaan ja 4krt/viikossa, lisäksi arkiliikunta sekä osa-aikatyö joka on fyysisesti raskasta. OIen juossut useita maratoneja. Viimeiset pari vuotta harrastuksensa kuntosali. Kehonkoostumusmittauskin sen kertoo, että lihasta on.. mutta niin on myös läskiä. Tosi turhauttavaa, sillä tiedän että jo -5kg rasvaa ja lihaserottuvuuteni olisi jo ihan eri tasolla, puhumattakaan -10kg olisin upeassa tikissä. Ärsyttää siis oma saamattomuus herkkujen suhteen, itsekurini ei riitä. Enkö siis halua tätä tarpeeksi? 

Salaa kateellinen olen (=omasta puolesta surullinen), kun tiedän naisia jotka ei harrasta mitään mutta koska ruoka ei maistu he näyttävät timmeiltä vaikkei harrastaisi mitään. Mistä te muut siis revitte motivaatiota fiksusti syömiseen?

Sivut

Kommentit (19)

Vierailija

Meitä on paljon. Mulla ongelma on lisäksi istumatyö ja se, että kotonakin tulee nykyään oltua koneella, kun lasten kasvettua ei ole kotonkaan tekemistä. Kävelen työmatkat tai pyöräilen, käyn salilla ja sielläkin usein 5 km pyörällä, hiihdän, uin, lenkkeilen, mutta normaalipainoinen läski olen silti. Peruskunto on testatusti ikäisiäni parempi, mutta pömppö on ja pysyy. 

Vierailija

Kuulostaa tutulta! Tietyissä vaatteissa minusta huomaa selkeästi että olen urheilullinen. Esim sellaisessa jossa käsivarteni korostuvat, mutta jos pitäisi paitaa jossa korostuu esim vyötärö niin saisin kysymyksiä "harrastatko jotain". Ärsyttää, vaikka ymmärrän mistä se kysymys tulee. Kunpa en pitäisi ruuasta niin paljon. 

laihaläski

En harrasta liikuntaa säännöllisesti, joten nälkäkään ei ole kummoinen. Mitään herkkuhimotuksia ei tule, kun kuitenkin syön säännöllisesti normiruokaa. Olen hoikka, mutta tosi huonossa kunnossa tästä liikkumattomuudesta johtuen. En sitten tiedä kumpi on parempi.

Vierailija

Onko se kropan timmeys tärkeämpää, kuin elämästä nauttiminen hyvän ruan muodossa? Kuntohan on varmasti hyvä ja terveyskin, jos ei oikeasti syö niin älyttömästi että alkaisi lihoa kaikesta siitä liikkumisesta huolimatta. 

Itsekin olen välillä miettinyt, että kun aloin harrastaa säännöllistä liikuntaa niin kroppani olisi varmasti timmi ja vatsalihaksiakin saattaisi jo erottua, jos en kittaisi viikonloppuisin kaljaa ja söisi niin paljon herkkuja. Mutta tulin siihen tulokseen että toistaiseksi ainakin en pysty lopettamaan enkä halua, koska syöminen ja juominen on mukavaa. Joku balanssi pitää elämässä olla. Ei se pömppis nyt niin hirveä asia ole. 

Vierailija

Tykkään just tuollaisista naisista, joilla on kroppa kunnossa, mutta myös naisellisia muotoja. Bodarityyppinen lihaserottuvuus naisella on karsean näköistä.

Vierailija

Kyllä mulla on aika sama, olen 160/63 ja 5-10 kiloa pois ja olisi upea kroppa. Mutta pitäisi syödä huomattavasti niukemmin.

Toisaalta pidän myös terveellisistä ruoista, kaipa syön sitten vain enemmän kuin kulutan, en kuitenkaan pääsääntöisesti moskaa.

Uskon, että hyvä motivaattori voisi olla, jos olisi joku sellainen liike tai asia kuntoilussa, josta voisi osoittaa, että siitä on kuntoilulle haittaa. Nyt itse epäilen, että saisin kevyempänä vedettyä edes sen yhden leuan, mutta tällä painolla en voi välttämättä jaksaa nostaa kroppaani.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Kyllä mulla on aika sama, olen 160/63 ja 5-10 kiloa pois ja olisi upea kroppa. Mutta pitäisi syödä huomattavasti niukemmin.

Toisaalta pidän myös terveellisistä ruoista, kaipa syön sitten vain enemmän kuin kulutan, en kuitenkaan pääsääntöisesti moskaa.

Uskon, että hyvä motivaattori voisi olla, jos olisi joku sellainen liike tai asia kuntoilussa, josta voisi osoittaa, että siitä on kuntoilulle haittaa. Nyt itse epäilen, että saisin kevyempänä vedettyä edes sen yhden leuan, mutta tällä painolla en voi välttämättä jaksaa nostaa kroppaani.

Etköhän sä yhden leuan saa vedettyä, kun minäkin 75 kiloisena saan 3. :D

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Tykkään just tuollaisista naisista, joilla on kroppa kunnossa, mutta myös naisellisia muotoja. Bodarityyppinen lihaserottuvuus naisella on karsean näköistä.

 

Hyviä pointteja täällä! Ja kiva että joku mies pitää muustakin kuin laihasta tai fitnessnaisista. Kyl mä viihtyisin silti itse kropassani hieman paremmin jos sais vielä jokusen kilon tästä laihdutettua. Nää vikat kilot on kuitenkin todella tiukassa, ja pitäisi syödä todella tarkasti... ja taidan nauttia elämästä ja ruoasta sitten kuitenkin vähän liikaa, koska en siihen pääse. 

Niin ja sit se leuanveto! Olen 173/76kg, ja vaikka lihasta on niin en mä pääse leukoja. Se on sama missä jutussa vaan että jos sitä harjoittelisi niin kyllä se menisi, sillä ei sinällään ole painon kanssa mitään tekemistä :) (ellei nyt paina 100kg niin voi olla jo hankalampaa)

-ap

Vierailija

Liikkuvan on varmaan vaikeampikin syödä kulutustaan vähemmän, sillä liikunta lisää ruokahalua. Lisäksi nälkäisenä liikkuminen on tuskaista. Vrt siihen sohvaperunaan jolla luontaisestikaan ei varmaan ole kovin nälkä, eikä nälkä vaikuta juuri mihinkään siinä sohvan pohjalla maatessa... Ja jos/kun rasvaa ei kuitenkaan paljon ole, on laihtuminenkin hitaampaa ja vaikeampaa kuin sillä ehkä samanpainoisella mutta lihaksettomalla, jolla rasvaakin on x0 kiloa enemmän. 

Itse olen tässä laskenut kaloreita viimeisen 2.5kk ja paino tippunut kämyisen 5kg. Vaatii sen että keskimäärin kaloreita saa syödä päivässä ~1200 + liikunta päälle, eli ei todellakaan paljon. Välillä liikkuminen todella tuskaista, kun energia eri riitä - ja painoa kertyy heti takaisin, jos erehtyy yhtään lipsumaan (esim. viikonloppureissu hotelliin ja pari illallista ravintolassa = +1kg takaisin, eikä ollut pelkkää turvotusta...). Ei puhettakaan näin istumatyöläisenä että voisi syödä jonkun "normaalin" 2000kcal/päivä, ei todellakaan! Näyttää siltä että ns. ylläpitokalorimäärä olisi siinä 1700kcal+liikunta, johon siihenkin saa olla melko tarkka eikä esim. ravintolassa passaa joka viikko käydä syömässä, puhumattakaan alkoholinkäytöstä tai suklaan syömisestä :(.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Liikkuvan on varmaan vaikeampikin syödä kulutustaan vähemmän, sillä liikunta lisää ruokahalua. Lisäksi nälkäisenä liikkuminen on tuskaista. Vrt siihen sohvaperunaan jolla luontaisestikaan ei varmaan ole kovin nälkä, eikä nälkä vaikuta juuri mihinkään siinä sohvan pohjalla maatessa... Ja jos/kun rasvaa ei kuitenkaan paljon ole, on laihtuminenkin hitaampaa ja vaikeampaa kuin sillä ehkä samanpainoisella mutta lihaksettomalla, jolla rasvaakin on x0 kiloa enemmän. 

Itse olen tässä laskenut kaloreita viimeisen 2.5kk ja paino tippunut kämyisen 5kg. Vaatii sen että keskimäärin kaloreita saa syödä päivässä ~1200 + liikunta päälle, eli ei todellakaan paljon. Välillä liikkuminen todella tuskaista, kun energia eri riitä - ja painoa kertyy heti takaisin, jos erehtyy yhtään lipsumaan (esim. viikonloppureissu hotelliin ja pari illallista ravintolassa = +1kg takaisin, eikä ollut pelkkää turvotusta...). Ei puhettakaan näin istumatyöläisenä että voisi syödä jonkun "normaalin" 2000kcal/päivä, ei todellakaan! Näyttää siltä että ns. ylläpitokalorimäärä olisi siinä 1700kcal+liikunta, johon siihenkin saa olla melko tarkka eikä esim. ravintolassa passaa joka viikko käydä syömässä, puhumattakaan alkoholinkäytöstä tai suklaan syömisestä :(.

Juu, just näin. Pudotin tuossa kuukausi sitten ehkä 1500kcal/pv dieetillä 2kg. Vitutti se nälän määrä, koska kulutuksellani ja liikuntaharrastuksilla todellinen kulutus oli n. 2300kcal. NIin, ja arvaa vaan millainen nälkä oli kun menin takaisin normaaleille kaloreille... onneksi en lihokaan yhtä helposti mutta kohta varmaan on takaisin se +2kg. Ruoka maistuu kyllä liikkuvana ihmisenä todella hyvin. Vähän lohduttaa just se että ainakin mulla on hyvä lihas- ja aerobinen kunto, enkä sairastele. Mut oishan se helvetin kivaa näyttää niin hyvältä kuin mulla olisi mahdollisuus näyttää.

Vierailija

Sama juttu täällä. Liikun paljon, juoksulenkille on päästävä ainakin muutaman kerran viikossa. Työkin on fyysistä. Jalat ovat lihaksikkaat. En ole kovin isokokoinen, 160/n.55, mutta muutaman kilon löllöä kun saisi lanteilta pois niin olisin hyvinkin urheilijan näköinen. Mutta herkkuja en voi vastustaa... syön pieniä määriä usein, olen huono kestämään verensokerin laskua. Kotona yritän syödä terveelliesti, mutta varsinkin väsyneenä sorrun työpaikan herkkuihin. Toisaalta jos laihtuisi sen viitisen kiloa, niin tissit pienenisi ennestään ja (miehen suosikki) muodokas pylly kutistuisi. Joten lienee fiksua huolehtia kunnostaan liikkumalla ja pitää vain huoli ettei ala lihoa. Jos pitäisi valita onko hyväkuntoinen pienillä extrapehmusteilla vai liikkumaton laiheliini, niin ehdottomasti tämä ensimmäinen on parempi.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Sama juttu täällä. Liikun paljon, juoksulenkille on päästävä ainakin muutaman kerran viikossa. Työkin on fyysistä. Jalat ovat lihaksikkaat. En ole kovin isokokoinen, 160/n.55, mutta muutaman kilon löllöä kun saisi lanteilta pois niin olisin hyvinkin urheilijan näköinen. Mutta herkkuja en voi vastustaa... syön pieniä määriä usein, olen huono kestämään verensokerin laskua. Kotona yritän syödä terveelliesti, mutta varsinkin väsyneenä sorrun työpaikan herkkuihin. Toisaalta jos laihtuisi sen viitisen kiloa, niin tissit pienenisi ennestään ja (miehen suosikki) muodokas pylly kutistuisi. Joten lienee fiksua huolehtia kunnostaan liikkumalla ja pitää vain huoli ettei ala lihoa. Jos pitäisi valita onko hyväkuntoinen pienillä extrapehmusteilla vai liikkumaton laiheliini, niin ehdottomasti tämä ensimmäinen on parempi.

Ymmärrän, että noissa kiloissa se rasva lähtee rinnoista. Itse haaveilen pienistä rinnoista..  ja jos olisi -10kg niin olisihan ne paljon pienemmät. Sinänsä kai olen onnekas, että liikunta on muokannut kroppaani niin, että suurin osa rasvasta on takamuksessa ja rinnoissa. 

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Kyllä mulla on aika sama, olen 160/63 ja 5-10 kiloa pois ja olisi upea kroppa. Mutta pitäisi syödä huomattavasti niukemmin.

Toisaalta pidän myös terveellisistä ruoista, kaipa syön sitten vain enemmän kuin kulutan, en kuitenkaan pääsääntöisesti moskaa.

Uskon, että hyvä motivaattori voisi olla, jos olisi joku sellainen liike tai asia kuntoilussa, josta voisi osoittaa, että siitä on kuntoilulle haittaa. Nyt itse epäilen, että saisin kevyempänä vedettyä edes sen yhden leuan, mutta tällä painolla en voi välttämättä jaksaa nostaa kroppaani.

Mä kamppailen samojen asioiden kanssa, mutta oon kyllä löytänyt motivaattorin: mulla ainakin on paljon helpompi juosta puolimara alle kahden tunnin, kun saan ne 4-5 kg tiristettyä pois. Oon 157 pitkä. lihasta löytyy, mutta paino nousee helposti 60 kiloon. Kun saan pidettyä 55-56 kilossa, näytän paljon paremmalta ja pystyn tuohon alle 2 h puolimaraan, vaikken ehdi hirveästi harjoitella.

Voishan sitä vieläkin hoikempi olla, mutta oon jo 43-vuotias, ei enää jaksa :-)

Vierailija

Mulla oli liikuntaa harrastavana huonompi kroppa kuin nykyisin sohvaperunana, tosiaan juuri tuosta syystä että mulla fyysinen aktiivisuus lisää merkittävästi ruokahalua. Olin jonkun verran pullukka (165 cm, 65 kg) vaikka harrastin kuntosali 3 * viikossa ja 10-15 km hölkkälenkki 3 * viikossa. 

Sitten onnettomuuden takia täytyi jättää kuntoilut joksikin aikaa, ja laihduin aika äkkiä 53 kiloon. Enkä enää aio liikuntaa aloittaakaan uudestaan, voin niin hyvin näin nykyiselläni. Ja näytänkin sellaiselta siron eteeriseltä, mistä tykkään enemmän kuin siitä lihaksikkaasta mutta vähän "tankkimaisen isosta" naisesta mikä olin ennen.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Sitten onnettomuuden takia täytyi jättää kuntoilut joksikin aikaa, ja laihduin aika äkkiä 53 kiloon. Enkä enää aio liikuntaa aloittaakaan uudestaan, voin niin hyvin näin nykyiselläni. Ja näytänkin sellaiselta siron eteeriseltä, mistä tykkään enemmän kuin siitä lihaksikkaasta mutta vähän "tankkimaisen isosta" naisesta mikä olin ennen.

Käsittämättömän lyhytnäköistä. Etkö ajattele ollenkaan terveyttäsi?! Kiva olla sitten jo 60+ ikäisenä siinä kunnossa ettei pääse tuolista ylös ja joutuu hommaamaan apuvälineet suihkussa käyntiin, kun ei omaa ollenkaan lihaksia. Jos siis edes elää siihen asti eikä liikkumattomuus tapa sitä ennen. Sitäpaitsi se hoikan eteerinen olemuskaan ei todennäköisesti pitkään kestä, kun lihaskadon takia alat lihoa viimeistään vaihdevuosissa.. siinä vaiheessa onkin huomattavasti vaikeampaa alkaa hommata takaisin lihaksia ja hyvää kuntoa.

Sivut

Uusimmat

Suosituimmat

Uusimmat

Suosituimmat