Taapero oppinut pyytämään anteeksi - nyt tekee asioita sen varjolla

Vierailija

Taapero on siis oppinut pyytämään anteeksi kunnolla (nojaa vasten/halaa ja sanoo "anteessi"), mikä on tietenkin hyvä juttu. Mutta nyt hän saattaakin esimerkiksi läppäistä minua leikillään ja heti putkeen tehdä oma-aloitteisesti tuon anteeksipyyntönsä.

Hän ei ole koskaan ollut millään tavoin "aggressiivinen", eikä ole sitä siis yhäkään (kiukun iskiessä saattaa lyödä itseään ja usein heittäytyy maahan kiukkuamaan), mutta nyt tuon anteeksipyynnön opittuaan saattaa vaikka tönäistä kaveria ja pyytää heti anteeksi.

Miten siis suhtautuisin noihin ihan höpöhöpöjuttuihin? Haluan toki että hän osaa pyytää anteeksi mutta myös sisäistää, miksi niin tehdään, enkä siis haluaisi kieltää/liikoja jättää noteeraamatta anteeksipyyntöjä. Mutta en myöskään haluaisi että tämä menisi siihen, että kaikkea on ok tehdä kunhan pyytää anteeksi.

Kokeneimmilta ja viisaammilta neuvoja? :)

Kommentit (9)

Vierailija

Luova kaveri.

Auttaneeko jos joka kerta vaan uudestaan ja uudestaan selität, ettei voi tehdä tahallaan ilkeyksiä ja kuitata niitä vain anteeksipyynnöllä?

Vierailija

Ipanasi ei tasan ymmärrä anteeksipyynnön tarkoitusta. Hän tosiaan luulee, että nyt saan tehdä mitä vaan, kun sanon anteeksi. Näinhän moni aikuinenkin luulee. Sinnikkäästi vaan estät lyömästä, etkä ota kuuleviin korviisi mitään anteeksipyyntöjä. Ei minuakaan kukaan ensin lyö, ja sitten lässytä että anteeksi.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Ipanasi ei tasan ymmärrä anteeksipyynnön tarkoitusta. Hän tosiaan luulee, että nyt saan tehdä mitä vaan, kun sanon anteeksi. Näinhän moni aikuinenkin luulee. Sinnikkäästi vaan estät lyömästä, etkä ota kuuleviin korviisi mitään anteeksipyyntöjä. Ei minuakaan kukaan ensin lyö, ja sitten lässytä että anteeksi.

Juurikin  noin, lapsi on oppinut sanan, muttei sen merkitystä.

Vierailija

Ei ymmärräkään vielä tarkoitusta - hän on vasta 1,5-vuotias. Mutta sen on oppinut, että kun jotain tehdään niin pyydetään anteeksi.

Ja vihastuksissaan hän ei lyö, vaan leikillään virnuilee ja saattaa läpsäistä ja sitten pyytää anteeksi. Silloin aina sanonkin, että ei anteeksipyytäminen tarkoita että saat tehdä tuhmasti. Joskus jätän koko anteeksipyynnön myös noteeraamatta, jos siis ihan selkeästi pelleilee koetellen.

Sitten taas niissä tilanteissa kun tulee kärhämää kaverin kanssa, haluan kannustaa pyytämään anteeksi. Vaikka anteeksipyyntö ei asiaa poista, on se mielestäni silti tärkeää kohdata se että teki väärin ja oppii olemaan pahoillaan siitä.

Ap

Vierailija

Anteeksipyyntöä turha opettaa tyhjänpäiväisenä hokemana. Olen aina ollut tätä mieltä. Anteeksipyyntö kumpuaa tunteesta, että kokee tehneensä väärin. Se ei ole mikään samanlainen kohteliaisuusjuttu kuin vaikkapa kiitos. 

Toki anteeksi-sanaa tässäkin mielessä käytetään. Jos nyt kaupassa hipaisen ostoskärryllä toista, niin sanon "anteeksi". 

Minusta anteeksipyynnön vaatimisen sijaan, voi pikku hiljaa puhua tunteista, mitä väärät teot aiheuttavat. Ei totisesti ole vielä se aika... kolmivuotiaalle jo jossain määrin aloittaa. 

Vierailija

Tyttö teki tuota myös, alkoi sitten n. kolmivuotiaana tajuamaan sen oikean merkityksen ja miten anteeksipyyntöä käytetään. Asiaa pitää selittää lapselle aina uudestaan ja uudestaan. Esimerkin voima on kummallisen oiva, tuli tilanteita, joissa joku pyysi lapselta jotain anteeksi, näytti menevän tajuntaan paremmin kuin suusanallinen selitys.

Nyt nelivuotiaana yritti joitakin kertoja manipuloida minua, äitiään, että minun tulisi pyytää häneltä anteeksi kun en ostanut karkkia-kielsin jotain haitallista-ym. ja hänelle tuli siitä paha mieli. Taas selitys, ettei se noin toimi ja minulla ei tuollaisissa tapauksissa ole häneltä mitään anteeksipyydettävää :D

Näyttää tuolle empatiakyky kehittyvän. Antakaa lapsillenne aikaa, opastusta ja eläviä esimerkkejä :)

Vierailija

Lapsi on siis myös päivähoidossa, josta uskonkin voimakkaammin tuon oppineen, kotona kun tulee harvemmin tilanteita joissa tarvittaisiin anteeksipyyntöä (kuten sanoin, ei kohdista kiukkuaan muihin eikä hänen tarvitse tietenkään tunteenpurkauksiaan kuten maahan heittäytymistä pyytää anteeksi keneltäkään, ne käsitellään muilla tavoin).

Olenkin ajatellut ottaa asian puheeksi työntekijöiden kanssa, ihan siis vain kyselläkseni että esiintyykö tällaista sielläkin. Ensimmäiset kerrat tätä todistin siis nyt viikonlopun aikana.

Itsekin toki häneltä pyytelen välillä anteeksi - jos vaikka hermostun tms, sanon pian lapselle että äiti oli nyt tosi hölmö ja pyydän anteeksi.

Lapsi saattaa sanoa tuon "anteessi" ihan vaan jos vaikka sanon että älä mene vielä, odota äitiä niin hän hymyilee ja sanoo tuon...

ap

Vierailija

Siinä vaiheessa, kun olen opettanut lapsia pyytämään anteeksi, olen sanonut, että pyytävät anteeksi sitä, mitä tekivät väärin, esim. anteeksi, kun tönäisin sinua, anteeksi, kun potkaisin jne. Näin lapset ovat helpommin oppineet sen, mitä "anteeksi" tarkoittaa. Minustakaan anteeksipyyntö ei saa olla mikän automaatti, siis että tehdää tuhmasti ja kun pyydetään anteeksi, niin tuhmuus saa taas jatkua. En edes ole opettanut sanaa kuin n. 2,5-vuotiaasta eteenpäin. Ja halaamispakko anteeksipyynnön yhtydessä on todella typerää.

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Uusimmat

Suosituimmat

Uusimmat

Suosituimmat