Äitini jakoi fb:ssä "sehän oli vain tukkapölly"-kuvan, eli tukkapöllyjä vastustavan jutun. Loukkaa aivan perkeleesti

Ymmärrän täysin ajatuksesi. Kerro ne myös äidillesi?

No sano asiasta äidilles suoraan äläkä tänne vaahtoa. Jos et kehtaa, kun mamille tulisi sitten paha mieli nii voi toista, niin ole sitten hiljaa täälläkin.

Vierailija kirjoitti:

Ymmärrän täysin ajatuksesi. Kerro ne myös äidillesi?

Olen äidilleni joskus kännipäissäni avautunut kirjallisesti. Äiti on luvannut että puhutaan, sitä päivää ei vaan ole tullut. En viitsi enää yrittää, olen aika monta aloitetta siihen tehnyt.

-ap

Kommentoi siihen , että hienoa äiti että mielesi on muuttunut -minun kannaltani tosin liian myöhään.

Entäpä jos äitisi onkin nyt sitten vuosikymmenten jälkeen älynnyt, että hänen toimintansa silloin aikoinaan ei olekaan ollut oikein?

Voihan se olla myös hänen tapansa näyttää sulle, että on toiminut aikanaan väärin?

Olen saanut kuulla (en tosin äidiltäni), että hänen isänsä on myös pahoinpidellyt häntä lapsena, ehkä siksi jakoi sen. Ehkä on onnellisesti "unohtanut" mitä meidän lapsuudessa tapahtui. En tiedä.

Voi tietysti olla jotain piiloviestiäkin, koskaan ei ole meiltä mitään loukkauksia anteeksi pyytänyt.  Pystyn kyllä pääsääntöisesti asian kanssa elämään ihan hyvin, mutta joskus näköjään vähän menee tunteisiin :D

-ap

Vierailija kirjoitti:

Olen saanut kuulla (en tosin äidiltäni), että hänen isänsä on myös pahoinpidellyt häntä lapsena, ehkä siksi jakoi sen. Ehkä on onnellisesti "unohtanut" mitä meidän lapsuudessa tapahtui. En tiedä.

Voi tietysti olla jotain piiloviestiäkin, koskaan ei ole meiltä mitään loukkauksia anteeksi pyytänyt.  Pystyn kyllä pääsääntöisesti asian kanssa elämään ihan hyvin, mutta joskus näköjään vähän menee tunteisiin :D

-ap

Ymmärrän ton tunteisiin vetoamisen, veri on vettä sakeampaa, eikä aina positiivisessa mielessä. Vaikka kuinka olisi käsitellyt asiat mielessään, perhe iskee joskus vyön alle uudestaan ja uudestaan.

Saitko tukkapöllyä aiheetta vai aiheesta? Siinä on vissi ero.

Olen minäkin varmaan saanut, mutta aiheesta ja siksi olen unohtanut ne. Eli olen kokenut ne aiheellisena rangaistuksena opiksi itselleni. Silloin niissä ei ole ollut mielestäni mitään pahaa, sanovat nämä spykolokit mitä tahansa.

Itse olen antanut omille kolmelle lapselleni tukkapöllyä vain yhdelle yhden kerran. Hän jäi kiinni koulukiusaamisesta. Se loppui siihen kertaan kun kävimme tukkapöllyn jälkeen pyytämässä anteeksi kiusatulta.  Olisi ollut kornia, että minua olisi rangaistu siitä, sillä se tukkapölly lopetti rikollisen touhun. Itse "rikollinen" olisi saanut lain kirjaimen mukaan toimittuna korkeintaan jotain hyssyttelyä ja kiusaaminen olisi varmaan jatkunut.

Sain tukkapöllyä varmaankin vastaansanomisesta. En enää muista edes. Eipä taida olla kyllä hyväksyttäviä syitä väkivaltaan.

-ap

No laita siihen facebookin kommenttikenttään, että olet sitten muuttanut mieltäsi sitten minun lapsuuteni? 

En hyväksy ruumiillista kuritusta ja omalta osaltani sain perinteen katkeamaan.

  Itse kakarana sain tukkapöllyjä äidiltäni ja siihen maailmanaikaan se oli sallittua.  Ei siitä suurempia traumoja ole jäänyt mutta aikuisena keskusteltuani äitini kanssa, hän kielsi antaneensa pöllyjä.

  Näin ne unohtuu antajaltaan.  Itse kuitenkin muistan miten hampaat kalisi kuin kastanjetit :)

Eikös se ole vain hyvä että edes vanhempana oppii? Kuljetettiinhan lapsia ennen ilman turvavöitä ja muita turvalaitteita, eikä kukaan ole tietääkseni saanut traumoja siitä. Nykyäänkin kuljetetaan, mutta se on kiellettyä. Ajat olivat erilaiset.

Kommentoi itse kommenttikenttään, että paraskin puhumaan, itsehän noita tukkapöllyjä jakelit jatkuvasti.

Vierailija kirjoitti:

No laita siihen facebookin kommenttikenttään, että olet sitten muuttanut mieltäsi sitten minun lapsuuteni? 

En mä näe että äitini nolaaminen aiheuttaisi mitään hyvää. Annan olla niin kuin aina ennenkin. Äiti on mikä on, eikä se muuksi muutu. Mun syyhän ne tukkapöllyt ja muu väkivalta varmasti hänen mielestään on ollut.

-ap

Itsekin olen saanut lapsena pöllyä ja ihan aiheesta! Ja todellakin mietin kaksi kertaa ennenkuin tein jotain kiellettyä ja siihen ne hölmöilyt loppuvatkin :) tuosta kiusaamisesta tuli mieleen että on se kumma kun jos nykyään jonkun lapsi kiusaa niin sitä kiusaajaa aletaan hyysäämään että voi voi kun on paha olla ja kotonakin kaikki huonosti eikä kukaan tietenkään voi ajatella että joku lapsi olisi ilkeä ihan vaan tahallaan....ihan oikein teit kun pölläytit ja pistit pyytämään anteeksi!! Mahtaa olla kohta maailma mallillaan kun nää nykyiset kullannuput on aikuisia ja toinen toistaan enemmän pellossa kasvaneita :)

Vähän ohi aiheen, mutta mä en ihan ymmärrä tuota kampanjaa. Olen 24 ja lapsena saanut tätä kuuluisaa tukkapöllyä. Olen myös kerran saanut piiskaa. Olen silti täysin normaali ja tasapainoinen ihminen, en millään tapaa traumatisoitunut :D mun mielestä ne on ollut ihan täysin tavallisia kuritustapoja, jos lapsi (minä tässä tapauksessa :D) ei ihan tosi muuten usko.

Lyöminen ja oikeastaan kaikki noiden yli menevä on tosiaan liikaa ja väärin, mutta en ymmärrä miksi noista niin mesotaan.

Olen itsekin nuori, tiedän. Eikä mulla ole lapsiakaan, mutta omalle kohdalle on sattunut monta sellasta arkista tapahtumaa, missä lapset/nuoret on käyttäytyneet todella törkeästi ja epäkunnioittavasti minua tai jotakuta muuta vanhempaa kohtaan. Kerran jopa sanoin ruokakaupassa pojille, että nyt ihan oikeasti, tollanen käytös ei ole sopivaa. Sain takaisin samalla mitalla, eli "turha kiinni huora" - ai että oli nättiä kuultavaa 12-vuotiaan suusta.

Miksi lapsia ei nykyään saa kurittaa tai laittaa kotiarestiin? (Kotiaresti oli ihan kuolemantuomio silloin pienenä, muistan :D kyllä sen jälkeen iskostui päähän, että kotiin tullaan ennen kymmentä haha) rajat on rakkautta ja lapsen parasta. Miksi lapsia kasvatetaan pumpulissa..

Käskikö äitisi sinun myös siivota?

Vierailija kirjoitti:

Kerran jopa sanoin ruokakaupassa pojille, että nyt ihan oikeasti, tollanen käytös ei ole sopivaa. Sain takaisin samalla mitalla, eli "turha kiinni huora"

Mä tunsin nuorena niitä 12+ poikia, joitten "samalla mitalla takaisin" antaminen oli väkivalta. Myös sain oman äitini tukkapöllyttelyn loppumaan, kun totesin hänelle että kohta mulla on fyysinen ylivoima. Tätä ennen olin itsekin kokeillut koulumaailmassa pettureitten kurittamista. Onneksi ei jäänyt tavaksi.

Omaa lastani en kurita. Hänellä on muutenkin tulinen temperamentti enkä kestä, jos hän turvautuu väkivaltaan elämässään. Tärkeintä on rajat, älyn ja verbaalisen kyvykkyyden kehittäminen, sekä roolimalleina aikuiset jotka eivät väkivaltaa tarvitse.

Muistan saaneeni selkäsaunoja kerran pari pienempänä. Muistan takapuolessa kirveltävän kivun ja punaisen kämmenen jäljen. Kerroin tästä joskus vanhemmilleni, eivät uskoneet todeksi. Asia jäi. En silti tiedä, mistä olisin keksinyt sellaisen muiston. Uskon, että vanhemmat voivat unohtaa omat epämiellyttävät tekonsa.