Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Miksi jotkut ei kunnioita toisten ihmisten rajoja?
18.11.2015 |
Minulla on pari tuttavaa, jotka yrittäneet käyttäytyä välillä varsin oudosti, ilkeästi jopa. Esim yrittävät kysellä minulta henkilökohtaisia asioita, arkaluonteisia, joista en juuri heille halua puhua. Tapaamiset ym pitäisi mennä heidän ehdoillaan, aina kun heille sopii, vaikka itsellä olisi mikä tilanne. Ja sitten tavatessa heittävät puolihuolimattomasti muka vahingossa ilkeästi hymyillen ilkeähköjä kommentteja, joilla eivät sitten kuulemma kuitenkaan tarkoita pahaa.
Nyt olen alkanut laittaa rajoja näille ihmisille. Sanonut suoraan, jos ei tapaaminen sovi, kieltäytynyt puhumasta tietyistä asioista heidän kanssaan, jne. Ja he ovat alkaneet ihan suoraan kiukutella minulle, lähettää outoja tekstiviestejä, juoruta selän takana, yms.
Kyse on ihan aikuisista ihmisistä, 40 ikävuoden paremmalla puolella jo.
Mistä ihmeestä tällainen voi johtua?
Kommentit (18)
Minkäs ihmeen takia tuollaisia pitää tavata tai niiden kanssa keskustella?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aina jonkun rajoja vähän rikotaan. Ei maailmaa saa sellaiseksi että nuuskiminen loppuu niin kauan kun ihmiset elää toistensa selkänahasta.
Vierailija kirjoitti:
Minkäs ihmeen takia tuollaisia pitää tavata tai niiden kanssa keskustella?
Jos ne on lähisukulaisia, niin hieman hankalaa?
Itse yritän tavata mahdollisimman harvoin.
Max 2 krt/vuosi. Ei meinaa järki kestää sitäkään.
Vahvasti epäilen johtuvan kasvatuksesta ja ihmissuhteissa tuntuu pärjäävän paremmin toisten rajoja rikkomalla vs omat rajat liian heikot, joten lapsuuden käytösmallit ovat urautuneet vuosi vuodelta.
Sinänsähän jos kyse on sukulaisuudesta usein kohde on tottunut väärään käytökseen ja tästä syystä omien rajojen tunnistaminen ja puolustaminen tulee olemaan uhka ja ihmeellinen tilanne heille. Täytyy vaan jaksaa olla vahva ja muistaa kunnioittaa aivan 1. omaa yksityisyyttä, onnea ja arvoa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minkäs ihmeen takia tuollaisia pitää tavata tai niiden kanssa keskustella?
Jos ne on lähisukulaisia, niin hieman hankalaa?
Itse yritän tavata mahdollisimman harvoin.
Max 2 krt/vuosi. Ei meinaa järki kestää sitäkään.
No juuri näin, ovat sukulaisia. Olen yrittänyt pitää asiallisen ystävälliset välit muiden sukulaisten vuoksi, mutta aika haastavaa on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minkäs ihmeen takia tuollaisia pitää tavata tai niiden kanssa keskustella?
Jos ne on lähisukulaisia, niin hieman hankalaa,
Itse yritän tavata mahdollisimman harvoin.
Max 2 krt/vuosi. Ei meinaa järki kestää sitäkään.
Minä en tapaa lähisukulaisiani edes velvollisuudesta. En ole pariin kymmeneen vuoteen käynyt sukulaisten häissä, ristiäisissä, hautajaisissa tai muissa pippaloissa. Avioiduttuani "katosin" heiltä kokonaan. Eivät tiedä uutta sukunimeäni, osoitettani tai kännykkänumeroani. Olen laittanut kaikki tietoni salaisiksi. Ja tämä kaikki siksi, että en vain sietänyt sitä, että suku katsoi oikeudekseen alkaa ohjaamaan minua siinä, miten minun pitäisi elää oma elämäni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Heille ei ole opetettu tollasia asioita. Eivät osaa kunnioittaa muita ihmisiä. Yleensä sukulaiset ovat aikalailla samasta puusta veistettyjä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minkäs ihmeen takia tuollaisia pitää tavata tai niiden kanssa keskustella?
Jos ne on lähisukulaisia, niin hieman hankalaa,
Itse yritän tavata mahdollisimman harvoin.
Max 2 krt/vuosi. Ei meinaa järki kestää sitäkään.
Minä en tapaa lähisukulaisiani edes velvollisuudesta. En ole pariin kymmeneen vuoteen käynyt sukulaisten häissä, ristiäisissä, hautajaisissa tai muissa pippaloissa. Avioiduttuani "katosin" heiltä kokonaan. Eivät tiedä uutta sukunimeäni, osoitettani tai kännykkänumeroani. Olen laittanut kaikki tietoni salaisiksi. Ja tämä kaikki siksi, että en vain sietänyt sitä, että suku katsoi oikeudekseen alkaa ohjaamaan minua siinä, miten minun pitäisi elää oma elämäni.
Sama. En ole ollut lapsuuden jälkeen muun suvun kanssa missään tekemisissä kuin vanhempieni ja veljeni kanssa. Enkä aio ikinä olla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No juuri näin, ovat sukulaisia. Olen yrittänyt pitää asiallisen ystävälliset välit muiden sukulaisten vuoksi, mutta aika haastavaa on.
Mitäpä sitä suotta olemaan asiallinen, jos ei vastapuolelta tule yritystä myös.
Kuulostaa liiankin tutulta, piikittely johtuu henkilön pahasta olosta ja usein myös kateudesta.
Fiksu, onnellinen ja tasapainoinen ihminen saa jotkut naiset ilkeiksi ja kateellisiksi ennenkaikkea.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Niinhän sitä sanotaan, että sukuaan ei voi valita, mutta ystävät voi. Olen noudattanut tuon sanonnan viisautta kirjaimellisesti. Vanhempieni kuoltua ei ole ollut mitään yhteyksiä suvun kanssa.
En voi kuin ihmetellä heidän käytöstään. Kun aloin laittaa rajoja sille, miten minua on kohdeltu, ystävällisesti mutta päättäväisesti, toinen laittoi välit poikki. Meni pari kuukautta ja sitten alkoi selitellä, miksi sanoi silloin niin ja ettei tarkoittanut. ..
Minusta tuollaisessa ei ole enää seliteltävää. Ei minulla ole mitään riitaa tms hänen kanssaan, mutta jos laittaa toiseen välit poikki siksi, että toinen ei suostu avautumaan omista asioistaan, niin onhan se kummaa.
Tosin olen huomannut, että hänellä on muissakin asioissa impulsiivista käytöstä ja sitten hän ihmettelee suureen ääneen, miksi ihmiset loukkaantuu hänen sanoistaan ja teoistaan. Kun eihän hän mitään tarkoittanut. Miksi sanoo ja tekee, jos ei tarkoita?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No juuri näin, ovat sukulaisia. Olen yrittänyt pitää asiallisen ystävälliset välit muiden sukulaisten vuoksi, mutta aika haastavaa on.
Mitäpä sitä suotta olemaan asiallinen, jos ei vastapuolelta tule yritystä myös.
No en kyllä ala "antamaan samalla mitalla " tms. En tykkää sellaisesta käytöksestä. Parempi olla asiallisen ystävällinen. Kuin asiakaspalvelija hankalalle asiakkaalle.
Minusta ainakin tuntuu pahalta, että itse haluaa olla ihmissuhteissa sukulaisia kohtaan luotettava, rehellinen eikä esim. halua manipuloida. Sitten itse joutuu niiden samojen tiettyjen sukulaisten kohdalla sietämään sitä.
En ole vielä aikuisenakaan uskaltanut vetää välejä täysin poikki vaan vierailen silloin tällöin, mutta olemme käytännössä katsoen vieraita toisillemme sillä en kerro itsestäni juuri mitään.
Tunnen myös pari tällaista, todella rasittavia ihmisiä. Melkein kuin olisivat jääneet pienen lapsen tasolle, kun eivät millään käsitä että se mitä he itse haluavat tai mistä he itse pitävät ei välttämättä ole muiden ihmisten mieleen. Tai että muilla ihmisillä on henkilökohtaisia asioita, joita ei ole velvollisuutta kertoa heille.
Yhden kanssa kaikki keskustelut meni oudoksi vänkäämiseksi heti jos en ollut jostain asiasta täsmälleen samaa mieltä. Vänkäys alkoi mm. siitä kun sanoin että pidän itse omenalajike A:ta parempana kuin B:ta, minkä jälkeen puoli tuntia vängättiin miten olen väärässä ja makuni on huono, koska hänen mielestä B-omenat on hyviä :D
Lämmin suositus siihen että nämä ihmiset siivoaa elämästään pois.
Joo, tiedän ihmistyypin. Raskaita ja röyhkeitä tyyppejä. Tuskin miksikään muuttuvat, joten kannattaa hakeutua fiksumpaan seuraan.
Alue: Aihe vapaa
Kusipäitä maailmassa riittää. Sinuna katkoisin välit moisiin ihmisiin välittömästi.