Tuskastun 1v poikaan :(

Vierailija

On tää väliin raskasta.. poika vinkuu lähes koko ajan :( aamulla kun herää, niin on hetken aikaa ihanan aurinkoinen, ammennan niistä hetkistä voimaa siihen, että kun aamutoimien jälkeen laitan hänet lattialle ja alan puuroa laittamaan, niin vikinä alkaa. harvoin menee itsekseen leikkimään. Tiedän, on varmasti kova nälkä jo, mutta suuttuu, kun annan leipäpalaa/maitokuppia kouraan jne.. nakkelee niitä kiukkuisena! joskus 3v isosiskon kanssa (joka on lähes 24/7 itse aurinko, on melkeen aina) menee aamulla touhuamaan.

ruokapöydässä nakkelee maitokuppia lattiaan. kiellän painokkaasti, en anna juoda itse, suuttuu ja parkuu. leikin ym varjolla saan syömään, mutta joka ruokailu ainakin viitisen itkuparkuhetkeä. nukkumaan alkaa hyvin, että tästä ei onneksi tarvi vääntää. lattialla kun olisin kiipelytelineenä koko ajan, niin ois vissiin hyvä. sitten kun pienikin vastoinkäyminen aiheuttaa myös sitä, että alkaa tahallaan hakata naamaa lattiaan, tai päätä johonkin pöydänkulmaan. alun koomisuuden jälkeen on alkanut kovasti tämäkin jo suututtamaan itseä :/ (tietenkin estän satuttamasta itseä, tosin joskus nakkaan vaan tyynyn naaman alle, jos on kesken joku tärkeä) millaisia muiden taaperot on? esikoinen ei koskaan ole ollut näin voimakastahtoinen?!!

kiitos jos joku jaksoi lukea, ja jos tulis vielä joku rohkaiseva "kyllä se siitä" viesti, niin olis ihan jees :)

Sivut

Kommentit (20)

Vierailija

No meillä vielä kolmevuotiaskin paukkasi välillä otsaa lattiaan, jos sattui ketuttamaan tarpeeksi. Samainen lapsi on edelleenkin jokseenkin dramaattinen ja se korostuu erityisesti jos on väsynyt, nälkäinen tai on joku siirtymävaihe (yöunilta aamupalalle, vessasta päivävaatteita pukemaan, lähtö ovesta ulos, you name it...) menossa. Nyrkkisääntöhän on että normilapsi ei hakkaa päätään niin lujaa että tulisi oikeasti vahinkoa, joten siitä ei kannata kauheasti huolestua, eikä edes mitään tyynyjä heitellä alle. Tuollaisen temperamenttisemman kanssa parhaat keinot ovat huumori ja harhautus, eli kannattaa testata loppuuko pään paukuttaminen jos menee itse ikkunan ääreen huutamaan "ooooo, kattokaa ORAVA". :) Tai että aamupalapöytään mennään pikkuhiiren askelin hyppimällä tai mitä nyt keksiikään. Ruokailuista ei kannata tehdä sirkusta, eli jos muki lentää lattialle, niin se nostetaan ylös ja laitetaan kauemmaksi lapsesta ja vasta tovin päästä annetaan juoda uudestaan.

Meillä on siis lapsia joka lähtöön, on niitä rauhallisia "antakaa mun lukee Akkaria" -tyyppisiä, joita eivät asiat juurikaan hetkauta. Sitten on yksi yltiöliikkuvainen, josta tosiaan jo alle 1-vuotiaana näki, että on liikunnallinen tapaus. Sen kanssa ei ollut toivoakaan nautiskella leppoisista kotiaamuista, vaan heti kun oppi kävelemään, oli aamuisin oltava viimeistään klo 10.00 ulkona pihalla, leikkipuistossa, ratikka-ajelulla - ihan missä tahansa, kunhan oli jotain muuta tekemistä kuin kotona oleminen. Ei siinä lapsessa mitään vikaa ole, onpahan vain hyvin temperamenttinen, vauhdikas, liikunnallinen, ilmaisee tunteensa hyyyyyvin herkästi ja kaipaa aikuiselta jatkuvasti katsetta, kommenttia tai just sitä kiipeilytelineenä olemista. :) Ja kyllä, juuri tämä lapsi oli se, jolla oli pisimpään muoviset astiat ja mukit, koska ne lensivät vähän väliä lattialle joko tahallaan heitettyinä ja isompana sitten pyöri paikallaan kuin väkkärä ja aina tippui jotain vahingossa lattialle.

Mikäs siinä, kyllä toimeen tulee kunhan itse vääntää aivonsa eri asentoon ja ottaa jokaisen lapsen vastaan sellaisena kuin on.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Sul on selvästi asenne vamma. Vanhemuus hukassa.

 

Höpötihöpöti. Sillä on vain erilaisia lapsia, eikä ole vielä oppinut miten tuollaisen menevämmän ja helposti tympääntyvän lapsen kanssa pärjää. :)

Vierailija

Meidän kakkonen itki, vinkui ja raivosi ensimmäiset 1,5v koko ajan. Tai oli se tyytyyväinen päivän kun oppi istumaan ja toisen kun oppi kävelemään:D Sitten helpotti kun oppi puhumaan. Toki on temperamenttinen edelleen.

Vierailija

Nukkuu siis kuitenkin hyvin eli et ole väsynyt raunio? Normaali, temperamenttinen lapsi, mikä on ongelma? Päänhakkaaminenkin loppuu parin vuoden sisällä.

Ihan tavallinen iskä

Lapsilla on kaikilla oma yksilöllinen kehitysaikataulunsa.

Tossa kohtaa ketutusta syntyy jos ei vielä kävele. Halua nimittäin olisi.

Toisekseen osa oireista kuulostaa siltä, että kaipailisi sylitystä. Tämä on eri lapsilla eri tasolla tämä turvatankkauksen tarve.

1-vuotiasta voi syöttää jos se ei itse osaa vielä. Kuppiin voi laittaa pienen lirun sotkun vähentämiseksi ja palan leipää harjoitteluun.

Paljon stressiä syntyy jos lapsen kanssa yrittää väkisin kiirehtiä liian aikaisin kehityvaiheita.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Kysy neuvolasta ohjeita, ne ovat sitä varten. Tuo pään hakkaaminen hieman huolestuttaa.

Tämä on joidenkin lasten tapa, itse asiassa aika yleinenkin.

Myös omani teki aikoinaan, parikymmentä vuotta sitten tuota. Terveeksi ja normaaliksi aikuiseksi kasvoi hänkin.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Tee illalla puuro valmiiksi, niin lapsi ei kiukuttele nälässä.

Tämä on oikeasti hyvä ohje. Tätini tekee seuraavasti:

kiehauttaa puuron illalla, laittaa puurokattilan styroksiseen kylmälaukkuun yöksi. Aamulla puuro on erinomaisesti hautunutta ja syötävän lämmintä.

Vierailija

kiitos kaikille vastauksista, nyt vasta pääs lukemaan, onko mua miten suomittu :) joo, osaa poika jo kävellä, varmaan se suututtaa, että joka kolmannen askeleen jälkeen muksahtelee/ei osaa niinkuin haluaisi. paljon kyllä sylitellään jne, mut on monesti tilanteita, että ei vaan pysty ottaa syliin. on myös hyvin mustasukkainen, kun isosisko on sylissä :P mut tää on tätä, kaippa hän on vaan astetta tempperamenttisempi, löytyy luonnetta pienestä pitäen :D tosiaan vaan kun esikoiseen vertaa, niin on kertakaikkiaan kuin yö ja päivä!!

Sivut

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Uusimmat

Suosituimmat

Uusimmat

Suosituimmat