Koulunkäynti masennuksesta toipumisen jälkeen (neuvoja?)

Vierailija

Sairastuin 2vuotta sitten masennukseen kun äitini kuoli. Olin tuolloin ammattikoulussa puolivälissä opintojani. Keskeytin opinnot ja erosin koulusta.
Kävin alkuaikoina joka viikko juttelemassa psykologin pakeilla ja minulla oli myös mielialalääkitystä noin ensimmäisen vuoden ajan.
Sairausloma-aikanani yritin muutaman kerran osallistua pienimuotoisiin Kelan tukemiin kuntoutuskokeiluihin, eli työharjoittelun tapaisiin toimintoihin, mutta jouduin ne keskeyttämään joka kerta - tai toiminnan ohjaaja "antoi kenkää" sillä vointini oli huono ja aika ajoin kertyi poissaoloja. Koin tietysti valtavaa pettymystä pieleenmenneistä yrityksistäni ja tuntui että "en koskaan toipuisi". Olen luonteeltani muutenkin melko vahvasti itsekriittinen, pyrin aina parhaaseen ja masennun jos juttu meneekin pieleen ja ajaudun ikävään noidankehään. Tuntui, että vointini ei ollut tarpeeksi hyvä näihin työtoimintoihin ja kun epäonnistuin masennukseni vain paheni.

2v kulunut ja elämä on alkanut hymyillä. Olen kihloissa, en käytä enää minkäänlaista lääkitystä ja päätin kuukausi sitten kokeilla paluuta ammattikouluun. Sovein opinto-ohjaajan ja opettajan kanssa opiskeluiden jatkamisesta. He ovat tietoisia taustoistani, masennuksesta ynnämuusta.
Jännitin koulun alkua - olinhan ollut kotona kahde vuoden ajan käymättä töissä tai koulussa. Koulun jatkaminen olisi siis todella iso muutos jo ihan päivärytmiini. Onneksi kihlattu tsemppasi.

Kuukauden ajan olen opiskellut ja olen alkanut huomaamaan että jaksamiseni on "kortilla". Koulupäivät ovat verrattain raskaista ja pitkiä, koulua on päivittäin 08-16. Lisäksi miltei jokaisena päivänä olemme joutuneet jäämään "ylitöihin" opiskelussa koska emme ole saaneet neljään mennessä valmiiksi määrättyjä tehtäviä ja ne tulee saattaa loppuun ennen kunkin päivän päätöstä. Kyseessä ei ole ollut yksittäisin ihmisen vika, vaan koko luokka on yhdessä ollut jäljessä aikataulusta.
Yleensä koulussaoloaika on venähtynyt viiteen. Tämä on omalta ostaltaan ollut raskasta ja myös vaikuttanut omaan muuhun elämääni. Minulla on harrastus jossa käyn toistuvasti viikossa ja paikalla pitäisi olla klo 17. Olen joutunut jättämään siellä käynnit useita kertoja väliin koulun vuoksi. Tämä on vaikuttanut omaan mielialaani melkoisesti. Lisäksi muunlaisia vapaa-aikaan liittyviä menoja ja suunnitelmia on mennyt pieleen, kun emme ole päässeet koulusta määräaikaan mennessä ja "ylitöitä" kertyy usein. Pelkään että alan taas masentua ja voimani eivät riitä tähän ponnisteluun.

Olen koittanut koulussa keskustella niin opettajan kuin kuraattorin kanssa. Heidän mukaansa tässä kohtaa opintojani /koulupäiviä ei ole mahdollista "keventää". Ehdotin itse kaikenlaista, kävisin koulussa 3päivänä viikossa viiden päivän sijaan, kuulemma se ei sovi koska "opiskeluni eivät täten palvelisi minua/päämääräni". Ehdotin että kävisin koulussa kuten ennenkin mutta saisin lähteä toisinaan vaikka muutaman tunnin aiemmin kotiin. Tämäkään ei kuulemma sovi sen vuoksi, että luokkatoverini voisivat tästä "vihastua" ja se vaikuttaisi ryhmähenkeen. Opiskelen siis alaa jossa opiskelua toteutetaan lähinnä ryhmä ja/tai paritöinä, suorituksia ei niinkään tehdä yksin. Jättäisin siis parini tai ryhmäni pulaan ilman apua, jos minä lähtisin toisinaan muita aiemmin kotiin.

He kuitenkin tietävät masennustaustani mutta tuntuu etteivät oikein ota todesta.
Ja itse koin erittäin tärkeästi ottaa rohkeasti esiin oman jaksamiseni - entä jos "palan loppuun" ja joudun taas keskeyttämään opintoni? Luultavasti masentuisin vain lisää ja kokisin sen melkoisena pettymyksenä ja vastoinkäymisenä. Luulisi että olisi kaikkien kannalta parempi että saisin jatkaa opiskelua ja koulussa yritettäisiin ottaa jaksamiseni huomioon.

Mitä mieltä te olette?

Kommentit (3)

Vierailija

Olen aloittaja ja lisään keskusteluuni:

Kihlattuni on myös huomannut muutosta jaksamisessani. Olen usein koulun jälkeen pahalla tuulella ja puran pahaa mieltä kihlattuun. Olen ilkeä ja tiuskin ilman syytä. Koulussa tapahtuvat työt ja opinnot eivät itsessään tuota minulle stressiä vaan pikemminkin koulussa vietetty aika ja tunne pitkistä raskaista päivistä jotka usein venyvät  yli määrätyn ajan jolloin vapaa-ajakseni sovitut harrasteet ja tapaamiset kärsivät. Se on ihan viikottaista.
 

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Uusimmat

Suosituimmat

Uusimmat

Suosituimmat