mua ärsyttää ihmiset joilla ei oo mitään unelmia! kuten esim. mun mies

mikä on oma tavoitteesi?

Mä olen samanlainen kuin miehesi. Olen vaan tyytyväinen nykyiseen, miksi siis pitäisi tavoitella muuta? Minulla on se onni, että mulla on jo kaikki mitä haluan. Ja on ollut aina. Olen vaan ollut ja elellyt unelmoimatta ja pyrkimättä, ja niin sitä on oikein hyvää elämää tullut jo yli 40 vuotta vietettyä. Akateeminen tutkinto, asunto, auto ja hyvä työkin on ilmestynyt ihan vaan hetkessä unelmoimatta elelemällä, kun olen vaan mennyt hetken impulssien mukaan.

Haihattelijoita on ihan tarpeeks ilman häntäkin :)

Jotkut ihmiset vain ovat onnellisia, jotkut turhia unelmoijia.

Jos hän on mielestään jo saavuttanut tavoitteensa? Ehkä on vähään tyytyväinen?

Ehkä sä olet vaan tappanut sen toivon paremmasta eikä se enää haaveile tai unelmoi paremmasta kun aina tyrmäät sen jutut tyhminä tai lapsellisina. Itsehän olet täydellinen.

Aargh hermot menee tommosen kanssa. Miten omaa elämää voi elää ilman mitään haaveita? :( Haluan eron. Jos kysyy, että onko sillä mitään niin vastaus on, että ömnömnöö ei mulla mitää... Verenpaine tässä nousee ja tulee sydänkohtaus. Ei halu mitään rakentaa perheen kanssa tai etsiä uutta vähän tilavampaa kotia. EI tässä vaan pitäs jaksaa asua tässä luukussa teinien kanssa vielä.

Itse en ymmärrä ihmisiä jotka jatkuvasti unelmoivat ja ovat tyytymättömiä nykyhetkeen. Tärkeintä on olla onnellinen tässä ja nyt kuin elää 'sitten-kun' elämää. Nykyajan trendi on olla tavoitteellinen, haasteita etsivä, eteenpäin pyrkivä ym. Miksi ei enää arvosteta tässä hetkessä olevaa onnellista ihmistä?

Vierailija kirjoitti:

Aargh hermot menee tommosen kanssa. Miten omaa elämää voi elää ilman mitään haaveita? :( Haluan eron. Jos kysyy, että onko sillä mitään niin vastaus on, että ömnömnöö ei mulla mitää... Verenpaine tässä nousee ja tulee sydänkohtaus. Ei halu mitään rakentaa perheen kanssa tai etsiä uutta vähän tilavampaa kotia. EI tässä vaan pitäs jaksaa asua tässä luukussa teinien kanssa vielä.

No johtuisikohan ihan siitä, että hän on tyytyväinen nykyiseen asuntoonne?

Vierailija kirjoitti:

Itse en ymmärrä ihmisiä jotka jatkuvasti unelmoivat ja ovat tyytymättömiä nykyhetkeen. Tärkeintä on olla onnellinen tässä ja nyt kuin elää 'sitten-kun' elämää. Nykyajan trendi on olla tavoitteellinen, haasteita etsivä, eteenpäin pyrkivä ym. Miksi ei enää arvosteta tässä hetkessä olevaa onnellista ihmistä?

Niinpä. Varsinkin kun ne tavoitteettomat nykyhetkeen tyytyväiset ovat yleensä niitä onnellisimpia ihmisiä. Silti levottomat häärääjät halveksivat heitä, koska heidän mielestään pitäisi olla enemmän heidän kaltaisensa, aina nähdä joka paikassa itsessä ja elämäntilanteessa jotain parantelemista, jotain tavoiteltavaa.

Vierailija kirjoitti:

Aargh hermot menee tommosen kanssa. Miten omaa elämää voi elää ilman mitään haaveita? :( Haluan eron. Jos kysyy, että onko sillä mitään niin vastaus on, että ömnömnöö ei mulla mitää... Verenpaine tässä nousee ja tulee sydänkohtaus. Ei halu mitään rakentaa perheen kanssa tai etsiä uutta vähän tilavampaa kotia. EI tässä vaan pitäs jaksaa asua tässä luukussa teinien kanssa vielä.

Juuri tuohon materiaaliisten asioiden tavoitteluun on moni kompastunut. Elämä kulluu haaveillessa "paremmasta" ja sitten unohtaa elää ja olla onnellinen.

Vaikuttaa tosiaan siltä, että haluaisit miehesi toteuttavan sinun unelmasi...

Minä unelmoin ainoastaan lottovoitolta. En mistään muusta.

Niin no sit taas toinen ääripää on mun mies. Haaveilee jatkuvasti paremmasta työstä ja etenkin RAHASTA. Siis ihan oikeesti jos kysyn mitä kuuluu, niin vastaus hyvin usein on 'hyvin/huonosti koska pörssi nousi/laski'. Tottakai raha tekee johonkin pisteeseen asti onnelliseksi, mutta ei se voi olla ainut onnellisuuden mittari.

En minäkään haaveile mistään, olen ihan tyytyväinen ja minulla on kaikki mitä tarvitsen. 

Jos se ei halua pettyä?Mä olin ennen hirveä unelmoimaan mutta sitten tajusin että eihän ne koskaan toteudu ja tuli aina paha mieli niin lopetin sen ihan kokonaan.Nyt elelen päivän kerrallaan mutta kyllä mun elämän onnellisimmat hetket on ollu pää pilvissä jossain omissa haavemailmoissa mutta enää ei sitten tarvi tipahdella sieltä alaskaan.

Mulla on unelmana vähentää omaisuutta ja sälää ja kesämökkejä ja sen sellaista turhaa mikä vie aikaa sellaiselta mitä oikeasti haluan:haluan kehittyä muusikkona ja tanssijana vaikka ammattini onkin aivan toinen. Kiva kerrostaloasunto, yks huone jooga-tanssisaliksi ja yksi musisointi huoneeksi. Sitten olisi unelmana saada keikkaluonteista työtä esim.kaupanextra, niitä voisi tehdä tarpeen mukaan. Mutta niin että aikaa riittäisi luovuudelle.

Sitten kun istun siellä kaupankassalla ihmiset ajattelee että tuo se vaan on osaansa tyytyväinen eikä edes haaveile paremmasta. No en haaveile paremmasta, jos se tarkoittaa asemaa tai hienompaa taloa.

Vierailija kirjoitti:

Jos se ei halua pettyä?Mä olin ennen hirveä unelmoimaan mutta sitten tajusin että eihän ne koskaan toteudu ja tuli aina paha mieli niin lopetin sen ihan kokonaan.Nyt elelen päivän kerrallaan mutta kyllä mun elämän onnellisimmat hetket on ollu pää pilvissä jossain omissa haavemailmoissa mutta enää ei sitten tarvi tipahdella sieltä alaskaan.

Yksi vaihtoehto on haaveilla niin, ettei odotakaan niiden toteutuvan. Itse en juurikaan unelmoi siinä mielessä, että oikeasti haluaisin toteuttaa niitä asioita. Mutta rakastan fantasiointia, sillä fantasioissani voin olla ihan mitä vaan, jopa yliluonnollista ja oikeassa elämässä mahdotonta. Sellaiset unelmat eivät tiputa korkealta, koska ne koko ajan tietää fantasioiksi joita ei aiokaan toteuttaa. Ne vain rikastuttavat omaa arkea.

Meillä on iso ero miehen kanssa. Mies ei unelmoi eikä tavoittele elämässään uraa/rahaa/menestystä. Itse taas olen ollut aina kunnianhimoinen. Tienaan tuplat mieheen nähden vaikka olen vajaa 10 vuotta nuorempi. Mutta me ollaan onnellisia, mies tasapainottaa täydellisesti ja miehen kanssa aika pysähtyy. Olen niin onnellinen, kun ei vapaa-ajalla tarvitse suorittaa. Veikkaan, että moni olisi töissä ihmeissään, mitä johtoasemassa oleva henkilö puuhastelee vapaa-ajallaan. Samoiten luulen, että olen tuonut miehen elämään vähän perusryhtiä. 

Ei kannata olla sellaisen kumppanin kanssa, jota ei voi kunnioittaa ja arvostaa. Jos tahdot isomman asunnon ja muuta - etene uralla ja osta se. Näin meillä tehdään. Se tekee työn, joka sen haluaakin. 

Minullakaan ei ole unelmia, haaveita tai tavoitteita. Ei niinkään sen takia, että olisin niin tyytyväinen "tähän hetkeen" vaan siksi että näen tulevaisuuden toivottomana ja tyhjänä. En osaa ajatella mitä teen tai haluaisin tehdä vaikkapa viiden vuoden päästä tai ensi keväänä. Kaverillani sen sijaan on jatkuvasti tällainen "suunnitelma", hän piirtää miellekarttoja siitä mitä hän haluaa ja kaipaa. Minulle tuollainen ajattelu on tosi vaikeaa.