Mua pelottaa ponnistusvaihe, se on niin ahdistava! Millä strategialla siitä selviäisin?

Kurkista mahan yli :) mulla ainakin avotarjonnassa ollut vauva syntyi sillä tavalla 4 min, ja kätilö joutui jopa toppuuttelemaan vauhtia

Työ on tehtävä.

että ponnistin kuin eläin että pääsisin siitä kivusta - ei ollut mitään pelkoa mielessä vaan olin niin hattuuntunut siihen tuskaan....

Mä synnytin kontallaan, mikä oli ihan loistava asento, mutta monilla ei kuulemma polvet kestä sitä. Mutta mä en henkilökohtaisesti sen asennon jälkeen voisi edes kuvitella tyytyväni selällään tai kyljellään synnyttämiseen!

Mua vähän myös pelotti, kun menin toista synnyttämään, mutta se olikin paljon mukavampaa, jos näin voi sanoa. Sitä on jo vanha " konkari" , joten tietää miten ponnistaa ja missä asennossa tuntuu parhaimmalta olla. Kätilötkin antavat vähän enemmän vapauksia, kuin esikoista tehdessä.

Edellinen ponnistuvahe kesti 1,5h ja siinä oli paikat sitten jo niin venyneet ettei mitään tuntoa ollut, pelottaa että jos on normaali ponnistus että tuntuuko tosiaan että repeää kahtia...

Itse ponnistelin ekaa 1 h 40 min ja toista 12 min. Toka kerta tuntui, että enhän vielä ennättänyt edes aloittaa, kun jo syntyi. Selviät aivan varmasti ja keskityt vaan siihen ponnistamiseen.

tuntuu, ettei vauva voi millään mahtua. Kiristää niin prkleesti! Arveluttaa, että pystynkö ponnistamaan tarpeeksi tehokkaasti, kun " kiristyttää" . Kiitos asiallisista neuvoista. ap

Itselläni ensimmäinen lapsi, ponnistusvaihe 12min ja se oli todella suuri helpotus kun pääsi ponnistamaan. Sitä ennen oli sellaisi supistuksia että olisi pakko ponnistaa, mutta ei saanut.

on niin kivulias, että ponnistamaan pääseminen tuntuu taivaan lahjalta :) Ja avautumisvaiheen kestää, kun tietää, että jokainen supistus lähentää kivun päättymistä.

nuo ponnistusvaiheen kiristymiskivut. :(( Taidan olla outo. ap

synnyttänyt viisi ja juuri ponnistusvaihe pelotti joka kerta..Viime kerralla kätilöni ehdotti, että laitetaan spinaalipuudutus, kun olen auki sen 8cm, jos on sitten hyvä tuuri niin ponnistan juuri sen parin tunnin sisällä, kun puudutus kestää. Näin kävikin ja ponnistusvaihe oli täysin kivuton, ponnistin jakkaralla ja vauva vielä potkaisi käteeni vatsassani ennenkuin tuli ulos maailmaan. Se oli hassu ja mukava kokemus. Ainoa huono puoli oli, että ponnistusvaiheessa häntäluuni murtui ja on kipeä yhä vaikka synnytyksestä toista vuotta.Olen miettintkin kuinka olisin kivun kestänyt jollen olisi ollut puudutuksessa, ponnistaessa kuulin naksahduksen, mutta syy selvisi vasta kun puudutus lakkasi vaikuttamasta..