Ihmisyydestä, aikuisuudesta, suvaitsevaisuudesta
Kuulkaa ihmiset, mulla olis muutama pyyntö/neuvo:
- Älkää pilatko lasten elämää omilla luuloilla ja yleistyksillä ok? En voi käsittää juoruavia "aikuisia", jotka esittävät näkemyksiä ihmisistä tuntematta näitä oikeastaan lainkaan. Ei ole vain yhtä tapaa olla perhe/yh/kotona jne. Aivan normaali hyvä äiti voi olla kotona toipumassa masennuksesta ja vaikeista kokemuksista elämässä. Älkää siis päivitelkö ja etsikö väkisin merkkejä outoudesta jne. Niin ja se, että on avoin, ystävällinen ja puhelias savolainen ei ole hulluutta...kai tämän jo suomalaiset juntitkin alkavat pikkuhiljaa tajuta...? On se kumma kun amerikkalaiset vuodattavat jopa kameroiden edessä kaikki yksityisimmätkin asiat niin täällä ollaan paniikissa jos pitäisi kaupassa sanoa että anteeksi, pääsisinkö tästä...Niin ja osaan minä säädellä mitä puhun. Puhun vain sitä mitä haluan. Minusta kovinkaan moni asia ei vain ole niin hirveän ihmeellinen, että sitä pitäisi pantata. Ja ettekö te tajua, että kyllä niiden kulissien läpi joskus näkyy tosi hyvin ja kuinka turhaa ja noloa edes on kun "aikuinen" yrittää esittää jotain muuta kuin on.
- Älkää ylisuojelko lapsianne. Kyllä, huolta täytyy pitää, mutta hysteria on älytöntä. Ja vaikka itse olisitte hysteerisiä, antakaa muiden olla ja elää rauhassa ok? Teidän ei tarvitse huolestua mun reippaasta, aktiivisesta ja osaavasta lapsesta joka tykkää leikkiä enimmäkseen ulkona. Hänellä on aina sade-/toppa-/heijastimilla vuorattu- ym. asianmukainen varustus päällään. Ja ei, meillä ei ole kotona ongelmia, joita lapsi pakenisi, mutta hänellä ei ole sisaruksia ja lapseni on seurallinen ja liikunnallinen joten tykkää mennä ja touhuta. Tiedän myös missä hän on ja saan häneen aina yhteyden. Niin ja on aika turha päivitellä että lapset on laitteissa kiinni jos heitä ei edes uskalleta päästää ulos, maailma kun on kuulemma nykyään sellainen...tämän sanoi luokkakaverin vanhempi. Jäin kyllä kovasti ihmettelemään että siis millainen? Ei täällä ole lapsille sen enempää vaaroja kuin ennenkään, katsokaa tilastoja älkääkä lööppejä...Ja neuvokaa lapsianne, ei ne mitään idiootteja ole jos niitä neuvoo ja kasvattaa...no, mutta turha on sitten valittaa jos _itse_ kasvattaa aran ruutuun liimautuneen vätyksen.
- Yrittäkää ymmärtää, että on aivan erilaista elää kaksin lapsen kanssa, kuin vaikka neljän hengen perheenä (ja se on silti normaalia!!). Se, että me olemme aktiivisia ja paljon menossa on meille pienenä perheenä enemmän luonnollista kuin kotona nysvääminen! Älkää siis päivitelkö, että taasko sitä mennään...juu, meidän on helppo mennä ja tehdä ja mitä me kotona kaksin edes aina kyhjöttäisimme?
- Vielä muutama sana läheisyydestä. Kai täälläkin on jo tajuttu, että lapsen hellimisessä ei ole mitään outoa, päinvastoin! On pikemminkin tervettä ja normaalia halata ja suukottaa lasta (ja kyllä, jopa suulle!) ja kertoa usein kuinka rakas tämä on! Ja tämä ei tarkoita sitä, että lapsi olisi aikuisen "halinalle" että turha vääntää tätä niin. Olen vaan aina tiedostanut kuinka tärkeää välittämisen suora osoittaminen on.
Niin eli älkää viitsikö juoruta jos ja kun ette perhettä oikeasti edes tunne!!! En halua kuulla enää yhdenkään lapseni luokka- tai pihakaverin suusta kuinka se tuo tai tämä asia on outoa ja erikoista. Lapset eivät siis karsasta meitä vaan jutut on selkeästi kuultu sivusta. Masentunut ja traumatisoitunut ihminen ei siis ole hullu ja aikuisen kotona olossa ja erilaisissa tavoissa olla ja elää ei ole mitään ihmeellistä! Monestihan masentuneet ovat keskimääräistä herkempiä ja älykkäämpiä sekä asioita realistisemmin hahmottavia joten kuinka te pölkkypäät edes kehtaatte puhua alentavasti. Katsokaas kun asuntolaina, puoliso ja muutama lapsi ei ole merkki teidän paremmuudesta tai kyvykkyydestä. Se ei ole mikään normi, se on vain itse luotu elämäntilanne, jota kaikki ei edes halua eikä siinä ole mitään outoa.
Niin ja mua juorut ei haittaa, mutta lapsen takia tuntuu välillä pahalta. En halua, että lapseni jää sivuun siksi, että vanhemmasta/vanhemmista levinneet ihmeelliset juorut sen aiheuttavat! Samoin mua ei haittaa vaikka joku meidät tästä tunnistaisikin, ehkä se olisi vaan hyvä, jospa ne muutamat jäljellä olevat aivosolut edes vähän liikahtaisi...Ja tämä ei ole vain henkilökohtainen avautuminen, vaan tarkoitettu yleisempään pohdintaan "erilaisuuden" suvaitsemiseksi. Että ymmärtäisitte, että ihmisiä ja perheitä on monenlaisia ja se on ihan ok. Ja että juoruaminen, varsinkin ilkeä ja värittynyt, on oikeastaan kiusaamista ja se vaikuttaa pieneen viattomaan lapseen/lapsiin. Ja kun se on vieläpä niin keskenkasvuista ja turhaa, joten "aikuiset" ihmiset nyt harkintaa peliin jooko. Turha on sitten ihmetellä kiusaamisia ja muita jos kotona puhutaan alentuvasti ja luulotellen muista!
Peace.