Sairaanhoitajaksi aikuisiällä?

Älä. Mut ajoi loppuun ne hommst. Keksi jotain muuta.

Jos olet henkisesti tai ruumiillisesti heikko, mieti kaksi kertaa. Näin minulle sanottiin kun ajattelin samaa kuin sinä. Siellä on väärää ainesta, senhän näkee jo niiden sairaspäiväluvuistakin.

Kyllä mä olen vahvaluonteinen. Useamman vuoden jo kiinnostanut enempi ihmisläheinen työ kuin asiantuntijatyö ja numeroiden pyörittely. Nyt sitten vihdoin hain alalle ja pääsykokeisiin menossa! Perheessä ja sukulaisilla paljon ollut kaikkia sairauksia ja vaivoja ja auttanut niissä ja selvitellyt asioita parhaan mukaan, joten se lisännyt kiinnostusta alalle.

Onko mitään positiivisia kokemuksia? Tosin srllaisten antajat taitavat olla tähän aikaan töissä..

Olen itse menossa hoitoalan valintakokeesern (ei sh), ja minäkin kuulisin mielelläni kokemuksia aikuisilta alanvaihtajilta.

Mä ainakin olen tykännyt. Miinusta on epäsäännöllinen työaika. Voi olla vaikka aamu, ilta, ilta, aamu, ilta, yö ja yö. Joskus tähän perään saattaa jäädä vain yksi vapaa, jos on esimerkiksi sairauslomia ja ei tuuraajaa löydy.

Ja mulla on suurin osa ystäväpiiristä hoitajia, on vanhusten parissa ja sairaaloissa, joten on tullut tutuksi sillä tavalla myöskin ammatti, ettei se mitään helppoa aina ole.

Kuinka vanha on "aikuinen"?

Entisvanhaan opistotason psyk.sh-koulutuksen epävirallinen ikäraja oli 22 v. - onko tuo aikuusuuden ikä?

Älä jumalauta mene. Siellä ne kunnon hullut vasta pyörii, sairaalassa henkilökuntana.

Mitä tarkoitat aikuisella? Elämänkokemus on usein vain plussaa hoitotyössä. Nyt en tarkoita elämäm koululaisia, vaan normaaliksi kasvaneen aikuisen ihmisen kokemusta elämästä.

Olen itse vahvasti aikuinen sh-opiskelija; valmistuminen häämöttää edessä. Melko paljon alan töitä olen jo päässyt tekemään mm. hoito-osastolla ja perhekodissa.

Mukaan vaan, joka luokalla on useita aikuisopiskelijoita nykyään, ei herätä mitään hämmästystä. 

Takuulla pärjäät. Toki raskas ala, mutta niin oli mun entinenkin ala. Mielekäs työ. Muistan vieläkin ensimmäisellä työssäoppimisjaksolla ajatelleeni "voiko työ tosiaan tuntua tältä"? Niin suuren tyydytyksen sain tehdessäni hyvää.

Minä valmistuin 34 v sairaanhoitajaksi. Olin aiemmin opiskellut fil.kandiksi luonnontieteissä, mutta hoitoala kiinnosti enemmän. Opinnot olivat melko raskaat. Harjoitteluja on paljon ja paikka, jonka saat/ joudut vastaanottamaan, voi olla melko kaukana. Päivistä tuli välillä tosi pitkiä, ja matkoihin kului rahaa. Kesätöitä alalta saat jo ensimmäisen vuoden jälkeen ja valinnan varaa on. Itse työskentelen psykiatrialla ja valmistuin muutama vuosi sitten myös TtM:si. Nykyään työskentelen esimiestehtävissä. Olin myös jonkin aikaa asiantuntijatehtävissä, mutta palasin lähellä kenttää. Pidän sairaalamaailman vaihtuvista tilanteista. Minulla on ollut onni työskennellä tosi hyvissä porukoissa. Tiimissäni on osaavia ja motivoituneita hoitajia, joiden kanssa on tosi kiva työskennellä. Suosittelen alaa!