Onko eettisesti oikein pitää lemmikkejä? Miksi esim. sisälle vangittu kissa kärsisi vähemmän kuin delfinaarion delfiini?

Ei olekaan oikein. Lemmikeillä on paljon elintasosairauksia ja häiriökäyttäytymistä johtuen siitä että ne pakotetaan ihmisten luomaan ympäristöön joka ei mitenkään vastaa niiden luonnollisia tarpeita.

Puhumattkaan siitä kuinka epäeettistä on ruokkia näitä lemmikkejä tehotuotetulla lihalla. Ikään kuin joku nauta tai sika olisi jotain kissan luonnollista ruokaa. :P

Kissoilla ja koirilla on takanaan pitkä domestikaatio, jossa mm. jalostuksen keinoin on valittu lisääntymään parhaiten ihmisten seuraeläimiksi sopivat. Lisäksi nämä eläinlajit, ainakin koira, on valinnut alunperin itse alkaa roikkua ihmispopulaatioiden lähellä, koska sieltä saa suojaa ja tunkioista ruokaa. Ne ovat siis itse valinneet "epäluonnollisemman" elämän tiettyjä etuja vastaan. 

Itselläni on pieniä seurakoiria. Asun rivitaloasunnossa, mutta eipä ne siellä kyllä kärsi, eikä toisaalta luonnossa pärjäisi. Eivät ne ymmärrä saalistamisesta mitään, joten mistä ne ruoankaan hankkisivat. Ja ovat sen verran mukavuudenhaluisia jalostettuja pikku pulleroita, että nauttivat sohvatyynykekojen päällä köllimisestä ja emännän peiton alla nukkumisesta. 

Olihan tämä provo, olihan?

Vierailija kirjoitti:

Kissoilla ja koirilla on takanaan pitkä domestikaatio, jossa mm. jalostuksen keinoin on valittu lisääntymään parhaiten ihmisten seuraeläimiksi sopivat. Lisäksi nämä eläinlajit, ainakin koira, on valinnut alunperin itse alkaa roikkua ihmispopulaatioiden lähellä, koska sieltä saa suojaa ja tunkioista ruokaa. Ne ovat siis itse valinneet "epäluonnollisemman" elämän tiettyjä etuja vastaan. 

Itselläni on pieniä seurakoiria. Asun rivitaloasunnossa, mutta eipä ne siellä kyllä kärsi, eikä toisaalta luonnossa pärjäisi. Eivät ne ymmärrä saalistamisesta mitään, joten mistä ne ruoankaan hankkisivat. Ja ovat sen verran mukavuudenhaluisia jalostettuja pikku pulleroita, että nauttivat sohvatyynykekojen päällä köllimisestä ja emännän peiton alla nukkumisesta. 

No sinä taas tulee jalostuksen räikeys esiin, eläin joka ei enää pysty elämään lajilleen tyypillisesti. Koirien/kissojen pitäminen sisällä on kyllä todella lyhytaikainen ilmiö lemmikkien historiassa, vasta pari-kolme vuosikymmentä (jos nyt ei lasketa joitan aivan marginaalisia hovilemmikkejä).

Kissa on vuosituhansien kuluessa kehittynyt ihmisestä riippuvaiseksi ihmisen seuralaiseksi. Delfiini ei ole.

Vierailija kirjoitti:

Kissoilla ja koirilla on takanaan pitkä domestikaatio, jossa mm. jalostuksen keinoin on valittu lisääntymään parhaiten ihmisten seuraeläimiksi sopivat. Lisäksi nämä eläinlajit, ainakin koira, on valinnut alunperin itse alkaa roikkua ihmispopulaatioiden lähellä, koska sieltä saa suojaa ja tunkioista ruokaa. Ne ovat siis itse valinneet "epäluonnollisemman" elämän tiettyjä etuja vastaan. 

Itselläni on pieniä seurakoiria. Asun rivitaloasunnossa, mutta eipä ne siellä kyllä kärsi, eikä toisaalta luonnossa pärjäisi. Eivät ne ymmärrä saalistamisesta mitään, joten mistä ne ruoankaan hankkisivat. Ja ovat sen verran mukavuudenhaluisia jalostettuja pikku pulleroita, että nauttivat sohvatyynykekojen päällä köllimisestä ja emännän peiton alla nukkumisesta. 

Sohvatyynytkoiratko on sinusta esimerkki hyvästä jalostuksesta? :P Ja jos nyt ajatellaan domestikaatiota niiin ne eläimet saivat vuosituhansia liikkua kuitenkin  vapaasti, eivät olleet vangittuja niin kuin nykylemmikit.

Vierailija kirjoitti:

Kissa on vuosituhansien kuluessa kehittynyt ihmisestä riippuvaiseksi ihmisen seuralaiseksi. Delfiini ei ole.

Ei oikeasti, villikissoja on maailmassa enemmän kuin ns. kotikissoja. Sopivissa ilmasto-oloissa ne elää niin kuin ne ovat eläneet ennen kesyttämistäkin, pienriistaa syöden ja muodostaen tietyn populaatiorakenteen.

veikkaan kisujeni kärsivän enemmän siitä jos "vapautan" (=hylkään) ne luontoon.

Vierailija kirjoitti:

Kissa on vuosituhansien kuluessa kehittynyt ihmisestä riippuvaiseksi ihmisen seuralaiseksi. Delfiini ei ole.

Ei minusta Suomen ulkopuolella olevissa maissa vaikuta yhtään tältä. Kissat nimenomaan elävät kaduilla, ravintoloiden takapihoilla jne. Myös koirat monissa maissa. Enkä sano että se on hyvä, vaan että näin on.

Vierailija kirjoitti:

Molemmilla rajattu elinympäristö joka lajille täysin epätyypillinen ja liikunnan/virikkeiden määrä ei lähelläkään sitä mikä olisi tarpeen.

Miksi yhä nykypäivänä pidämme lemmikkejä luonnottomissa olosuhteissa?

http://www.ts.fi/uutiset/kotimaa/824752/Delfiinit+maksavat+nyt+virheistamme

Väärin kysytty!

T: Närkästynyt koiranpaskan kerääjä

Eihän todelliset eläinystävät yleensä pidäkään lemmikkejä, ei ainakaan kaupunkiolosuhteissa.Todella harvalla on mahdollisuus tarjota lemmikille riittävästi liikuntaa ja virikkeitä jos käy esim. töissä.

Vierailija kirjoitti:

 

Vierailija kirjoitti:

 

Kissa on vuosituhansien kuluessa kehittynyt ihmisestä riippuvaiseksi ihmisen seuralaiseksi. Delfiini ei ole.

 

Ei minusta Suomen ulkopuolella olevissa maissa vaikuta yhtään tältä. Kissat nimenomaan elävät kaduilla, ravintoloiden takapihoilla jne. Myös koirat monissa maissa. Enkä sano että se on hyvä, vaan että näin on.

 

Mutta ne elävät nimenomaan ihmisten ympäröimänä, koska saavat esimerkiksi sieltä ravintolasta helposti ruokaa. Olisihan niillä vaihtoehtona mennä metsäänkin asumaan.

Koirat hakeutuvat jo pentuaikanaan mielummin ihmisen kuin toisen koiran seuraan. Koiralle on erittäin luonnollista elää rinnakkaiseloa ihmisen kanssa.

Tuossa on iso ero. Delfiinit - ainakin vapaana syntyneet - kokevat vankeuden erittäin ahdistavina. Kissat ja koirat ovat eläneet ihmisten seuralaisina vuosituhansia, eivätkä nämä kotoisat lemmikkilajit edes pärjäisi villeinä, ainakaan Suomen leveysasteilla. Ne kuolisivat surkean kuoleman luonnossa.

Sinänsä olen kyllä kriittinen lemmikkieläinjalostuksen suhteen ja pidän huonona sitä, että esim. kissoista ja koirista on jalostettu rotuja, joiden elämä on rakenteen takia sairaalloista. 

Mutta ei esimerkiksi riittäävää liikuntaa saavan koiran elämä ole laisinkaan hullumpaa. Koira leimautuu perheeseen laumanaan, saa paljon hellyyttä, huomiota ja liikuntaa. Paremmin sillä menee kuin villikoirilla, joiden elinikäkin jää murto-osaan lemmikin turvallisesta elämästä.

Vierailija kirjoitti:

 

Vierailija kirjoitti:

 

Kissa on vuosituhansien kuluessa kehittynyt ihmisestä riippuvaiseksi ihmisen seuralaiseksi. Delfiini ei ole.

 

Ei minusta Suomen ulkopuolella olevissa maissa vaikuta yhtään tältä. Kissat nimenomaan elävät kaduilla, ravintoloiden takapihoilla jne. Myös koirat monissa maissa. Enkä sano että se on hyvä, vaan että näin on.

 

Taidat ajatella vain jotain välimeren maita tms. Troppisemmissa oloissa kissat eivät ole ihmisistä riippuvaisia. Esim. Australissa on todella mittava villikissaongelma, elävät suurina populaatioina esim. luonnonsuojelualueilla, mikä toki on katastrofaalista paikallisille kotoperäisille lajeille. 

Vierailija kirjoitti:

 

Vierailija kirjoitti:

 

Kissoilla ja koirilla on takanaan pitkä domestikaatio, jossa mm. jalostuksen keinoin on valittu lisääntymään parhaiten ihmisten seuraeläimiksi sopivat. Lisäksi nämä eläinlajit, ainakin koira, on valinnut alunperin itse alkaa roikkua ihmispopulaatioiden lähellä, koska sieltä saa suojaa ja tunkioista ruokaa. Ne ovat siis itse valinneet "epäluonnollisemman" elämän tiettyjä etuja vastaan. 

Itselläni on pieniä seurakoiria. Asun rivitaloasunnossa, mutta eipä ne siellä kyllä kärsi, eikä toisaalta luonnossa pärjäisi. Eivät ne ymmärrä saalistamisesta mitään, joten mistä ne ruoankaan hankkisivat. Ja ovat sen verran mukavuudenhaluisia jalostettuja pikku pulleroita, että nauttivat sohvatyynykekojen päällä köllimisestä ja emännän peiton alla nukkumisesta. 

 

 

No sinä taas tulee jalostuksen räikeys esiin, eläin joka ei enää pysty elämään lajilleen tyypillisesti. Koirien/kissojen pitäminen sisällä on kyllä todella lyhytaikainen ilmiö lemmikkien historiassa, vasta pari-kolme vuosikymmentä (jos nyt ei lasketa joitan aivan marginaalisia hovilemmikkejä).

Ei se lajityypillinen käytös ole mikään kiveenhakattu, muuttumaton ominaisuus. Koiralle lajityypillistä käytöstä nykyisin on asua ihmisen siivellä. Yksinään se ei pärjää.  Koirahan on löytänyt itselleen ihmisen kumppanina sellaisen ekologisen lokeron, että se on moniin muihin suuriin petoeläimiin verrattuna menestynyt äärettömän hyvin. 

Kissa ei ole missään Kreikassa sopeutunut villikissaksi, vaan elää ihmisten ruoantähteillä ja menee ravintolan varastoon yöksi nukkumaan. Villikissat elivät luonnossa, ilman ihmisten tarjoamaa ruokaa.

Tervetuloa aloittaja meille katsomaan kissani vapautusta luontoon. Varoituksen sanana, operaatio voi vähän kestää, sillä 14-vuotias kissani ei ulos mene, vaikka jättäisin oven kuukaudeksi auki. Kesällä hän menee valjaissa ulos, jos on +20 astetta ja aurinko paistaa, eikä ulkona kukaan melua (hän pelkää esimerkiksi autoista lähtevää ääntä jne.), joten en oikein jaksa uskoa, että hänestä hyvä villikissa olisi tullut. Aika äkkiä hän kuolee nälkään, sillä kissani ei osaa kiivetä puuhun tai metsästää. Kerran orava putosi suoraan puusta kissani viereen. Kissani läppäisi oravaa tassulla (kynnet eivät olleet esillä), ja sen jälkeen kissani vain tuijotti oravaa. Orava käveli kaikessa rauhassa pois.

Tulepa katsomaan miten kärsivältä tuo meidän kisuli näyttää tuossa korissaan kölliessään. Sen kanssa on tänään leikitty useaan otteeseen ja se on käynyt pihalla juoksunarussa hyppimässä lintujen perässä.

Nyt tosiaan köllii selällään etutassut vartalon jatkeena ja kehrää vaan.

Vierailija kirjoitti:

Tuossa on iso ero. Delfiinit - ainakin vapaana syntyneet - kokevat vankeuden erittäin ahdistavina. Kissat ja koirat ovat eläneet ihmisten seuralaisina vuosituhansia, eivätkä nämä kotoisat lemmikkilajit edes pärjäisi villeinä, ainakaan Suomen leveysasteilla. Ne kuolisivat surkean kuoleman luonnossa.

Sinänsä olen kyllä kriittinen lemmikkieläinjalostuksen suhteen ja pidän huonona sitä, että esim. kissoista ja koirista on jalostettu rotuja, joiden elämä on rakenteen takia sairaalloista. 

Mutta ei esimerkiksi riittäävää liikuntaa saavan koiran elämä ole laisinkaan hullumpaa. Koira leimautuu perheeseen laumanaan, saa paljon hellyyttä, huomiota ja liikuntaa. Paremmin sillä menee kuin villikoirilla, joiden elinikäkin jää murto-osaan lemmikin turvallisesta elämästä.

 

Näinpä. Kunhan hyvästä kodista puhutaan, niin lemmikki saa ilmaisen ylläpidon, hellyyttä, viedään lääkäriin kun on kipeä ja lääkitään jne. Ei hullumpaa verrattuna villieläimen karuun ja kovaan elinkaareen.

Ei otsikkoon tarvi kaikkea kirjoitaa pässi.