Olen lomalla, enkä ole jutellut kenenkään kanssa viikkoon :(

Vierailija

Aika surkeaa. En ole nähnyt ketään eikä se johdu siitä etten itse haluaisi. Minulla vaan ei ole ketään. Suunnittelen jo että alan myymään kamojani ja häivyn lopullisesti tästä maasta tuhlaten kaikki rahani päätyen lopulta mereen.

Sivut

Kommentit (17)

Vierailija

Mun vapaapäivät on samanlaisia... Jos en lähde vanhempieni luokse, en tapaa ketään enkä puhu kellekään, paitsi ehkä kaupan kassalle. Joskus olen miettinyt, kuinka kauan kestäisi, että minun huomattaisiin kadonneen.

Vierailija

Melkein sama täällä, mutta tällä kertaa olen oikeastaan nauttinut siitä, että olen saanut olla rauhassa. Olenkin introvertti luonne.

Vierailija

Miksi? Odotatteko, että joku tulee juttelee? Kenen valinta se sitten on?  Onko tuo kuitenkin ihan oma valinta? Pitäisikö minun tietää Sinut nähdessäni, että nyt juttelen hänen kanssaan? Olisiko tarpeen hakeutua hoitoon? Ehkäpä juuri haluatkin, että Sinut huomattaisiin jotenkin... Tuo viimeinen lauseesi on aika tyhmä.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:

Miksi? Odotatteko, että joku tulee juttelee? Kenen valinta se sitten on?  Onko tuo kuitenkin ihan oma valinta? Pitäisikö minun tietää Sinut nähdessäni, että nyt juttelen hänen kanssaan? Olisiko tarpeen hakeutua hoitoon? Ehkäpä juuri haluatkin, että Sinut huomattaisiin jotenkin... Tuo viimeinen lauseesi on aika tyhmä.

Täh? Minä kaipaan kavereita ja ystäviä joiden kanssa viettää aikaa. Mitä se hoitoon hakeutuminen auttaisi? Ei sieltä kavereita saa.

Vierailija

Älä sure ap, et ole ainoa. Koska meitä muitakin yksinäisiä on monta, mietin usein miten voisimme kaikki löytää toisemme. Itse en uskalla edes laittaa mitään "etsitään ystäviä"- ilmoitusta minnekään tai edes osallistua aihetta koskevaan keskusteluun omalla naamalla, kun oma yksinäisyys hävettää liikaa.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:

Mun vapaapäivät on samanlaisia... Jos en lähde vanhempieni luokse, en tapaa ketään enkä puhu kellekään, paitsi ehkä kaupan kassalle. Joskus olen miettinyt, kuinka kauan kestäisi, että minun huomattaisiin kadonneen.

Sama täällä muutama vuosi sitten. Olin varma, että minut löydetään muumioituneena vanhuksena sitten joskus.

Vierailija

Tehkää asialle jotain.

Suomessa on käsittämätön tapa valittaa yksinäisyyttä ja olla samalla itse tuppisuu. Soita tutuille, ala rupatella vaikka uimahallin saunan lauteilla, liity lukupiiriin.   Ihmiset kyllä alkaa juttelemaan mielellään. Ihmisiin tutustuu ainoastaan puhumalla. 

Vierailija

Vierailija kirjoitti:

Tehkää asialle jotain.

Suomessa on käsittämätön tapa valittaa yksinäisyyttä ja olla samalla itse tuppisuu. Soita tutuille, ala rupatella vaikka uimahallin saunan lauteilla, liity lukupiiriin.   Ihmiset kyllä alkaa juttelemaan mielellään. Ihmisiin tutustuu ainoastaan puhumalla. 

Sinä taidat sitten olla niitä ihmisiä joille ystävystyminen on helppoa. Minä tiedostan, että minussa on joitain ominaisuuksia joiden vuoksi en kavereita saa. Kukaan ei vaan koskaan ole kertonut että mitkä ne viat ovat enkä niitä itsekään hoksaa.

Aloitin vuosi sitten opinnot enkä saanut niistä yhtäkään hyvänpäiväntuttua kummempaa. Minä todella yritin jutella luokkatovereilla, mutta en minä väkisin voi omaa seuraani tyrkyttää. Kukaan ei itse hakeudu minun seuraani. Joku siis mättää, mutta en ihan oikeasti keksi, että mikä. Ap

Vierailija

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi? Odotatteko, että joku tulee juttelee? Kenen valinta se sitten on?  Onko tuo kuitenkin ihan oma valinta? Pitäisikö minun tietää Sinut nähdessäni, että nyt juttelen hänen kanssaan? Olisiko tarpeen hakeutua hoitoon? Ehkäpä juuri haluatkin, että Sinut huomattaisiin jotenkin... Tuo viimeinen lauseesi on aika tyhmä.

Täh? Minä kaipaan kavereita ja ystäviä joiden kanssa viettää aikaa. Mitä se hoitoon hakeutuminen auttaisi? Ei sieltä kavereita saa.

No mistä sitten? Kuka on vastuussa siitä, että Sinä saat kavereita? Ulkoistatko sen? hoidosta ei saa kavereita, mutta ehkä apuja kavereiden saamiseen...

Vierailija

Tehkää nyt hemmetissä profiili vaikka suomi24jään tai tinderiin tai jonnekkin. Ei tarvitse omalla nimellä esiintyä, vähän jotain kuvia ittestä laittaa, eikä ehkä edes sitä. Tarpeeksi tarkkaan kun kirjottelee mitä haluaa mitä ei halua ja mistä tykkää, niin varmaan yhteyttä ottaneista joku on ihan kivakin. Sitä voi jutella pitkäänkin ja katsoa miten ajatukset osuu yksiin, ja siitä voi sitten tulla ihan kaverikin.

Miehistäkin saa kavereita, on tietysti vaikeaa kun on huoli siitä että se seksi kummittelee taustalla. Itse päädyin naisen kaveriksi seksin jälkeen, jolloin ei ole enää jännitteitä siihen suuntaan. Tätä nyt ei tietenkään voi suositella ratkaisuksi, mutta kerroinpahan kuitenkin.

Tsemppiä.

Terveisin yksinäinen mutta sen kanssa töitä tekevä m29.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:

 

Täh? Minä kaipaan kavereita ja ystäviä joiden kanssa viettää aikaa. Mitä se hoitoon hakeutuminen auttaisi? Ei sieltä kavereita saa.

Kuule, kyllä psykiatrian suljetulla osastolla on mukavaa juttuseuraa. Karaokeakin laulettiin porukalla. t. eräs potilas

Vierailija

Vierailija kirjoitti:

Olet selvästi ulkoistanut ongelmasi. Muiden vika, ei mun.

Juurihan minä sanoin, että tiedostan hyvin sen, että minussa on varmaan piirteitä joiden vuoksi en kavereita saa? 

Sivut

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Uusimmat

Suosituimmat

Uusimmat

Suosituimmat