Eri suuntiin menossa.

Hei,

Vaikutat kirjoituksesi perusteella fiksulta mieheltä ja herätit minussa jonkin verran jopa säälin tunteita. Ongelmasi tuntuu olevan (valitettavasti) varsin yleinen ikäisilläsi pariskunnilla, ja monesti ajaudutaan kitumisen jälkeen eroon.
Eihän parisuhde ole parisuhde ilman hellyydenosoituksia ja seksuaalista kanssakäymistä, nehän on rakkauden suola. Oletko varma ettei vaimosi petä sinua? Onko hänen käyttäytymisensä muuttunut radikaalisti oudoksi? Syitähän haluttomuuteen on monia, ehkä lapsiperheen arki on vain niin väsyttävää. Miten onnistuisi kahdenkeskeinen miniloma?

Kirjoita hänelle tunteistasi ja muistuta, että sinullakin on oikeus tulla huomioiduksi ja rakastetuksi.
Jos et saa vastausta ja päädytte eroon, muista että maailmasta löytyy loputtomiin halukkaita ihania naisia.

Tsemppiä!

Vierailija kirjoitti:

Onko näin ollut aina vai siis vuosien varrella tapahtunut muutos?

Meillä mies yrittäjä, joka tekee 7pv viikossa töitä, välillä menee viikkokin niin, ettei lapset edes näe isäänsä - saati että mies viittis auttaa kotitöissä. Silti seksiä yleensä ainakin 3 kertaa viikossa. Ollaan noin 30v pariskunta, yhdessä oltu noin 9 vuotta, 3 lasta; 3,5v 2v ja 3kk ikäiset. Eli ei mua ainakaan totaalisesti oo kotityöt ja yksin lasten hoitaminen yöheräilyineen väsyttänyt niin, etten halutessa jaksais sekstailla, tosin oon kyllä aina tuosta seksistä tykänny...

Sinuna tosiaan aika suoraan sanoisin vaimolle vaihtoehdot;

a. Parisuhdeterapia

b. Pettäminen tai

c. Ero

Kai ihanteellisin vaihtoehto kuitenki olis tuo yhdessä jatkaminen, kun kerran vaimoasi rakastat, joten lähtisin yrittämään jotain terapiaa tai parisuhdeleiriä tms. ensimmäisenä.

En nyt halua herättää ilkeitä kommentteja seuraavalla kysymyksellä, mutta oletko aina ollut/käyttäytynyt kuten nyt? Siis jos teillä on aiemmin ollut enemmän seksiä, mikä on muuttunut sinussa? Kun itse ainakin tykkään, että mies osaa olla Mies eikä mikään nyhverö. Enkä tarkoita mitään machoa kusipäätä, mutta ei mua sytyttäisi essu päällä pullaa leipova kaveri...

OT: Minulla on essu päällä pullaa leipova kaveri, ja hän sytyttää minut paremmin kuin yksikään autonrassaaja ennen häntä. Makuja on monia. :)

Vierailija kirjoitti:

Kuulostaa osittain minun elämältä. Vaimo olen. Halut hiipuneet vuosien varrella siihen että olen vapaa-ajat ollut yksin ja lasten kanssa. Mies tekee kotitöitä välillä ja on lastenkin kanssa. Mutta ei minun kanssa. Harrastukset, illanvietto kavereilla jopa TV:n ohjelmat menee edelle. Ainoa mitä minusta haluaa on seksi ja se kuulemma on sitä oikeaa läheisyyttä. Vuosia olen haukkuja kuunnellut haluttomuudestani.. nyt ei ole enää 6 kk ollut seksiä. En halua koska ei ole muutakaan läheisyyttä ikinä. Ei suukkoja. Ei haleja. Ei yhteistä olemista.

Mikä lie ap se totuus teillä. Vaikeaa uskoa että kaikki olisit tehnyt hyvin..

Meillä vähän sama tilanne. Mies ei huomaa kuin silloin kun pitäisi saada seksiä. Meillä mies voisi valittaa  siitä,etten koskaan halaa tai pussaa tai tule miestä edes metriä lähemmäksi, mutta en voi, koska mies on heti kaivamassa vehkeitä esiin. Joudun olemaan koko ajan kuin jääkimpale, koska seksiä on muutenkin liikaa ja mies innostuu heti jos menen lähelle. Vain silloin kun olen miehelle vihainen saan olla rauhassa jatkuvalta lähentelyltä ja vihjailuilta. olisi ihanaa jos voitaisiin olla lähekkäin ja sylikkäin joskun ilman seksiä. Haluaisin vain läheisyyttä ja se voisi joskus muuttua seksiksi, mutta ei , miehestä se on liikaa pyydetty. Ero pyörii minullakin mielessä. Saisi kerrankin olla rauhassa.

AP:lle sanoisin,että kysymyksessä voi vain olla totaalinen väsymys. Itsekin olin väsymyskestä puolikuollut kun lapset oli pienenpiä. Välillä suostuin miehen mieliksi seksiin, vaikka ei mieli tehnytkään. Joskus innostuin itsekin, mutta monesti jäi likainen ja hyväksikäytetty olo.Tuntui,että oli miehelle vain tyhjennysastia. Se tuntui ikävälle. Myös tyytymättömyys sen hetkiseen elämään vie halut. Ehkä vaimosi on kyllästynyt kaikkeen eikä jaksa enää kuin pakollisen. Elämä on raskasta, varsinkin silloin kun perhe vaatii  paljon jaksamista. Joiltakin se vie seksihalut.

Vierailija kirjoitti:

Lähde pois. Ei sinun tarvitse kestää tuollaista suhdetta. Olet vielä nuori ja voit aloittaa kunnon suhteen jonkun vähemmän itsekeskeisin naisen kanssa. 

Ei ihminen ole välttämättä itsekeskeinen jos ei halua/jaksa seksiä. Kyllä se  ,ettei enää innostu seksistä/avoipuolisosta voi olla iso ongelma myös haluttomalle. Haluttomuus on yleensä ongelma myös sille haluttomalle. Ei ole mukavaa,ettei kumppani enää kiinnosta siinä mielessä.

Seurustelin neljä vuotta miehen kanssa, jonka halut minua kohtaan hiipuivat täysin ensimmäisen vuoden jälkeen. Kaikkeni yritin tilanteen korjaamiseksi, mutta mikään ei auttanut. Viimeisen vuoden aikana seksiä oli kaksi kertaa. En jaksanut enää, varsinkin, kun miehellä ei ollut minkäänlaista halua edes yrittää tehdä asialle mitään. Tietokone ja nettipelit veivät voiton. Nyt elelen sinkkuna ja saan seksiä moninverroin enemmän kuin parisuhteessani.

Oma käsitys on, että seksi harvoin on se suhteen ainoa ongelma.

Jos seksiä on vuositasolla muutama kerta tai harvemmin, niin kyllä silloin pitäisi sen pihtaajan tunnustaa, että nyt on kyse vakavasta ongelmasta. Toisaalta sen toisenkin osapuolen voi olla tarpeen korjata toimintaansa yllättävän paljon, ja vika harvoin on enempää kuin puoliksi siinä haluttomassa. (pois sulkien hormonaaliset ehkäisyt yms masennuslääkkeet, jotka pitäisi melko alussa kokeilla vaihtaa toisiin)

Älä kuitenkaan vielä luovuta. Ja ota nää vakavasti puheeksi. Oon itsekin ollut niin erilainen vuosien varrella. Kuusi lasta, keskenmenoja, enää yksi lapsi kotona, joka koko ajan läsnä, kohdunposto sitä edeltävine rajuine vuotovuosineen.

Lukko makuuhuoneen oveen. Kahdenkeskisiä tilanteita ja  reissujakin, vähän repseyttä peliin joskus ja ainakin tietoisuutta. Vaikkei aina jaksaisikaan, silti. Arjessa hyväksyvä katse ja puhe. Siiitä ei voi seurata kuin  hyvää. Molemmille.

Vierailija kirjoitti:

Älä odota vaimoltasi aloitteita tai haluamista. Menet ja hellästi vain otat. Kokeile! tämä näin 40v. naisen neuvona joka ei koskaan halua eikä tee aloitteita mutta joka on miehensä otettavissa kyllä, kunhan on määrätietoinen.

Kun on riittävän usein torjuttu, niin tuo on helpommin sanottu kuin tehty. Vaikka onnistuisikin tulee helposti olo, että on säälistä saanut. Ja se syö miestä. Kyllä mieskin haluaisi edes joskus tuntea itsensä haluttavaksi.

t: 7

Hei.

Ja kiitos kysymyksestäsi. Kerroit, että kumppanisi on haluton seksiin. Tarkensit myös hyvin, mitä kaikkea olet yrittänyt asialle tehdä, mitä tunteita sinulla on ja mitä nyt pohdit asiasta.

Seksielämä on suhteessa erittäin herkkä alue haavoittumaan ja jommankumman haluat voivat kadota ajoittain kokonaan niin kuin nyt olet kokenut. Syitä siihen voi olla monia esimerkiksi työstressi, väsymys, kyllästyminen, parisuhdevaikeudet tai jokin fyysinen sairaus. Myös erilaiset mieltymykset seksin suhteen voivat ajaa erilleen ja etäännyttää.

Vaimollesi on myös tärkeää antaa lupa olla haluton. Haluttoman kumppanin olisi hyvä pohtia mihin haluttomuus liittyy. Vaimosi voisi pohtia onko kyse esimerkiksi tavasta mihin hän on tottunut, miten hän suhtautuu omaan kehoonsa, onko hänellä ikäviä tai epämiellyttäviä kokemuksia tai tyytymättömyyttä seksiin? Nämä asiat ovat kuitenkin ennen kaikkea vaimosi pohdintojen alla, eikä häntä tule painostaa tai pakottaa niitä pohtimaan kanssasi.

Olisi hyvä, että välillänne olisi jonkinlaista kosketusta ja hellyyttä, vaikka seksiä ei olisikaan. Onnistuuko suhteessanne läheisyydestä nauttiminen ilman painetta seksiin? Avuksi voisitte kokeilla esimerkiksi hellyysharjoitusta. Sen voi tehdä yksin ja yhdessä kumppanin kanssa. Hyvä kirja halusta ja haluttomuudesta on esimerkiksi Tarja Sandbergin (nykyisin Santalahti) Mistä halu syntyy? Siitä voi saada uutta pohdittavaa ja näkökulmia tilanteeseenne.

Tilanne vaikuttaa teihin molempiin. Mikäli teidän välinen keskustelu tuntuu vaikealta olisi tärkeää, että hakeutuisitte seksuaali- ja pariterapeutille yksin tai yhdessä.  Sinä voit pohtia ja toimia, mutta vaimosi tekee oman päätöksensä.  Ennen kuin teet päätöksiä, punnitse niiden seurauksia rauhassa. Toivottavasti tilanne lähtee pikku hiljaa aukeamaan.

En jaksanut lukea kaikkia vastauksia. Mutta jäin aloituksestasi pohtimaan sitä, miten olet vaimollesi asiasta keskustellut. Oletko kysynyt häneltä, miksi hän ei halua seksiä? Oletko kysynyt, miltä hänestä tuntuu? Oletko kysynyt, mikä saisi hänet haluamaan seksiä? Kysynyt, kaipaako hän seksiä/läheisyyttä. Tekstistäsi päätellen minulle nousee kieleen, että oletat paljon asioita ja vaadit asioita itsellesi. Toisin sanoen, mielestäni, yrität muuttaa vaimosi käyttäytymistä esittämällä vaatimuksia, uhkauksia, aneluita ja olettamalla, että kotitöiden tekemisellä saisi seksiä.

kysy vaimosi tunteista, ajatuksista ja yritä päästä keskusteluyhteyteen ensin hänen kanssaa. Ehkä sitten voi seksikin alkaa luistaa.

Täällä toisinpäin. Meillä kaksi lasta. Ja minua haluttaisi vaikka jokapäivä, mutta eipä tätä minun miestäni haluta ei. Suuttuu vain jos otan nätisti puheeksi seksin. Muuttuu välinpitämättömäksi, mutta kumminkin osoittaa jokapäivä välittämisensä minua kohtaan ja sanoo rakastavansa. Seksiä vain ei ole :( muuten kaikki on ok, mutta se SEKSI.

A.P

Kiitos kaikille vastannelle.

Kävimme emännän kanssa pitkät keskustelut aiheesta viikonloppuna, ja päättyihän se ilta lopulta siihen yhteiseen seksiin:). No en usko että nyt jatkossa elämä olisi yhtä panemista, mutta onhan ainakin asiat käyty läpi. Enkä syytä pelkästään vaimoa siittä että seksi ei maistu. Kyllä pitkissä suhteissa helposti unohtuu molemmilta se tosiasia, että sitä parisuhdetta täytyy hoitaa kokoajan, sitä helposti alkaa pitää kaikkia asioita itsestään selvänä, ja vasta sitten herää todellisuuteen kun huomaa että, ei olla tehty mitään yhdessä pitkiin aikoihin. Sanoinkin vaimolleni että parempaa äiti lapsilleen ei mies voi toivoa. Lapset ja koti on aina hoidettu aina todella hyvin. Ongelma on ollut se, että hän on yksinkertaisesti välillä niin väsynyt työ ja perhe elämän pyörittämisessä että ei vain jaksa ja sitä kautta on pikku hiljaa halut kadonnut, ja se rakkaan puolison  rooli on unohtunut. Vaikka olen tässä aikasemmin koittanut ottaa asiaa puheeksi niin jotenkin tuntuu kun koko asia ollut hänelle tabu. Asia josta ei halua kuulla tai puhua.

Itse olen myös aikaisemmin ollut tuppisuu, mutta olen tässä parin kolmen vuoden aikana olen opetellut puhumaan avoimesti kaikista asioista koska harvoin ne ongelmat ratkeavat jos asioista ei puhuta niiden oikeilla nimillä. Tiedän että ei ne riidat siihen lopu vaikka saisi kerran viikossa pimppiä, olen itse sen verran huono riitelemään että kiihdyn nollasta sataan ja heittäydyn usen heti puolustus kannalle, kunnes tilanne rauhottuu niin sitä sitten miettii että mitäs sitä tuli sanottua, että on tässä vielä itsessäkin paljon kehitettävää.

Itselläni on sekin huonopuoli että monesti kun halut on kovat ja emäntä antaa pakit, niin vitutus on sen jälkeen armoton ja vedän herneen nenään joka on tietysti lapsellista. Sovittiinkin että vaikka itse haluisin vaikka joka päivä, niin kerta kaks viikkon on realistista tässä elämän tilanteessa. Eikä se läheisyys ole pelkkää panemista, vaan sitä voidaan harrastaa joka päivä halaamalla, suutelemalla ja muutenkin ohimennen koskettelemalla ja paripientä kaunista sanaa tuntuu tietysti jokaisen varmasti hyvältä. Itse ainakin olen näin vanhemmiten entistä enemmän alkanut kaivata nimen omaa sitä hellyyttä ja huomiota puolisolta ja kyllähän se miehen itsetunnon nostaa kattoon, kun oma nainen tulee viereen ja haluaa rakastella, mutta ehkä joskus vielä saisi kokea sen tunteen että on haluttu.

No katsotaan kuinka tästä nyt tulevaisuudessa käy, itse ainakin haluan yrittää vielä, enkä halua vielä luovutta, mutta tiedän että jos en koskaan saa rakkaudelleni vastakaikua niin en jaksa loputtomiin yrittää. Joka tapauksessa olen päättä että kävi miten kävi niin katsellaan miten suhde kehittyy tämän vuoden loppuun ja katsotaa tilanne keväällä uudestaan, koska nyt on joulu tulossa ja se on lasten tärkein juhla enkä aijo sitä pilata ero uhalla tai muuten tappelemalla, ja selviäähän sekin tosiasia että onko vaimokullan rakkaus ja halu minua kohtaan jo kuolleet.

Kiitän vielä kaikkia vastaajia ja samassa tilanteessa olevia kehotan että puhukaa puolisonne kanssa asioista niinkun ne asiat on, yleensä vika löytyy molenmista, mutta lyötyykö molenmilta halua korjata aisia onkin sitten eriasia, katsokaa eteen päin menneitä on turha murehtia.

Vierailija kirjoitti:

AP:llä aivan kuin meillä. Itse 42v. ja vaimo 4v. nuorempi, naimisissa 12v. ja yhdessä n.15v. Kaksi lasta 11v. ja 9 v.  Itse osallistun kotitöihin vähintään siinä kuin vaimokin, minä se olen joka meillä yleensä pyykit pesee, hoitaa tiskit, muu siivous vähintään puoliksi. Okei, lasten hoitoon en välttämättä ole osallistunut yhtä paljon kuin hän, ja joskus olisin voinut olla tuossa arjessa enemmän läsnä, mutta jokin ero on vielä miehen ja naisen/äidin välillä. Silti rakastan lapsiani vähintään yhtä paljon kuin hän, ja harrastuksissa, kuskaamisissa ym. vähintään yhtä paljon mukana.
Lisäksi olen tietty se talonmies ja handyman, joka hoitaa ne perinteiset perheen miehen/isän hommat omakotitalossa, autojen kanssa ym. ja perheen laskut luonnollisesti. Talolainakin on onneksi kohtapuoleen kokonaan maksettu, se yksinomaan minun palkastani. No, palkkani on kovempi, mutta vastapainoksi työpäivät pidempiä ja töistä ei meinaa päästä oikein viikonloppuisinkaan eroon - harmittaa se itseäni siinä kuten varmasti vaimoanikin, mutta kuten sanottu, hänen ei ole tarvinnut perheen yhteisistä menoista huolehtia.

Ja ei tuossa yllämainitussa mitään muuta, mutta kun vaimoa läheisyys, hellyys, yhteinen aikaa, eikä seksi tunnu kiinnostavan enää lainkaan.. Seksin puute on kyllä piinaavaa, itse koen olevan perusterve mies ja 2-3krt/vko olisi kiva tahti, kerta viikossakin ookoo, mutta nyt edellisestä kerrasta on ollut jo n.3kk, ja nykyään tahti tuntuu olevan tuo "kerran kvartaalissa", jos silloinkaan, ja sekin virkamiesseksiä - tai kun hänellä kerran vuodessa sattuu jonkun juhlan jälkeen aamuyöstä kotiin tultua tekevän mieli (ja huom. juhliminen aina kavereiden kanssa jossain muualla). Nytkin hän ollut viikonlopun kavereidensa kanssa jossain mökillä juhlimassa, itse olen lasten kanssa viikonloppua viettämässä.. takaisin tullessa jatkaa tod.näk suoraan omiin harrastuksiinsa jne..

Itselleni ei edes tuo pelkkä seksi ole se tärkein, läheisyys, hellyys, esileikit toisinaan kivempia.. ja seksistä en itse ole kieltäynyt hänen kanssaan koskaan. Alussa sitä oli ihan kivasti, ja kokeilevampaa, mutta sen jälkeen kun lapset tulivat, niin tahti väheni ja alkoi mennä enemmän moodilla pimeässä makuuhuoneessa ja vaimo esitti lahnaa..

Itse olen pitänyt aina kunnostani huolta kaikin puolin, liikuntaa eri muodossa 3-4*vko, ja kroppa ihan timmissä kunnossa. Vaimolle taas tuntuu iltaisin television edessä istuminen ja napostelu olevan tärkeämpää, kuin omasta itsestään huolehtiminen, puhumattakaan miehestä. Tärkeämpää hänelle lienee, että on ne lapset, koira, omat kaverit ja harrastukset ja joku talonmies joka maksaa arjen kulut ja tekee ison osan kotitöistä, mutta itse ei tarvitse juurikaan tähän suuntaan kantaa tikkua ristiin..

Ja juu, olen yrittänyt puhua, en varmaankaan paras tunteiden tulkki, mutta aina jos olen yrittänyt, niin hän pakenee tilanteesta ja mutisee jostain kämppiksistä.. Ja sama juttu jos yritän halailla tms., rimpuilee tilanteesta irti ja käntää selkänsä pienen tiuskaisun kera..  Mutta kai tämä on sitä arkea minkä eteen eletään - huoh. Joskus olen jo sanonut, että hänen ei ole pakko elää kanssani jos ei halua, mutta näissäkin tilanteissa pakenee vain tilanteesta ja kääntää selkänsä.

Pettämistä tai maksullisia en ole (vielä) kokeillut, mutta nyt tiedän tasan tarkkaan mikä pitkissä suhteissa näihin usein ajaa. Ja tässä tapauksessa en edes käyttäisi sanaa pettäminen -  vai kumpi meillä pettää nykytilanteessa kumpaa?

Mitä ihmettä teet tuommoisen itsekkään loisen kanssa vielä, hän on selvästi ajat sitten luopunut liitosta mielessään. Enää perhe ja mukava elämä pitää hänet siellä. Mitä suuremmalla todennäköisyydellä pettää sinua jatkuvasti, avaa silmäsi jo. Oikeaa suhdetta et tuosta enää saa, se on varma.

Vieraisiin vaan, jos ei kerta mokoma millään ymmärrä. Vaimosi ei vain halua, ja hänellä on siihen joku syy. Jos arki toimii niin älä eroa, koska teillä on lapset. Sano vaimollesi, että jos hän ei rakasta sinua, sinä etsit sen rakkauden muualta. Minusta se on reilu peli niin pitkään että

HUOM! Lasten etu ensin! En lähtis kiimapäissäni hajottamaan perhettä suin päin. Anna vaimollesi hetki aikaa tajuta missä mennään.

Mutta jos pihtaus on noin järjetöntä, niin älä hyvä mies edes odota mitään vaimoltasi.

Olen samaa mieltä kuin moni muukin nainen täällä, jos oma naisesi ei anna sinulle rakkautta ja seksiä niin lähde hyvä mies. Sinunlaisella luonteella varustettulla miehellä riittää kyllä kysyntää. Meitä rakkautta ja huomioo antavia naisia on kyllä vielä vapaana.

Vierailija kirjoitti:

Älä odota vaimoltasi aloitteita tai haluamista. Menet ja hellästi vain otat. Kokeile! tämä näin 40v. naisen neuvona joka ei koskaan halua eikä tee aloitteita mutta joka on miehensä otettavissa kyllä, kunhan on määrätietoinen.

Olet käytettävissä mutta et halua tai tee aloitteita. Niin on flesu tai dildokin. Jos mies kaipaa vain tyhjennystä, hän voi vetää käteen. Kuinka vaikeaa se on naisihmiselle tajuta, miten tärkeää on välillä saada tuntea itsensä halutuksi ? Tai miten paljon parempaa intohimoinen seksi rakkaasi kanssa on kuin pelkkä masturbointi?

Hienoa, että AP:n juttu on nytkähtänyt oikeaan suuntaan. 

Kihlströmin vastauksessa osui silmään tuo "on oikeus olla haluamatta". Tietysti näin on, onhan kaikilla esim. täysi oikeus olla olematta kiinnostunut kumppanin asioista, oikeus kieltäytyä tapaamasta kumppanin sukulaisia jne. Yhteiselossa kuitenkin yritetään löytää sellaisia ratkaisuja, joissa molemmat otetaan huomioon ja toiselle tärkeisiin asioihin panostetaan. Enkä muuten tarkoita, että kun kerran suostuin anoppilaan, niin nyt olet seksiä velkaa.
Näissä erkanemis ja haluutomuuskeskusteluissa kun usein on se tilanne, että haluton osapuoli ei näe mitään muuta ongelmaa kuin se, että asiaa tarvitsee vatvoa. Haluton osapuoli on usein ihan sujut tilanteen kanssa ja on tyytyväinen nykytilanteeseen. Jos se so on toiselle osapuolle kestämätön tilanne ei passiiviselle osapuolle saa antaa synninpäästöä ja vapautusta asian käsittelemisestä. Pakkohelltyyttä tai velvollisuusseksiä ei tietystikään voi vaatia, mutta asian käsittely on vain ja ainoastaan kohtuullista. Ei rakastavassa suhteessa voi ohittaa kumppanille tärkeää asiaa, koska ei nappaa. 
Kovin ovat hankalia asioita. 

ja AP jos seksiä alkaa olla pari kertaa viikossa niin onnea kovasti. 

Sama tuttu virsi ja valitettavan yleinen. Rikas olisi se ihminen joka tähän löytäisi lääkkeen.

Laitan oman lusikkani siis soppaan mukaan. 35v mies olen ja vaimon kanssa oltu yhdessä 16 vuotta, eli aika pitkä aika. Lapsia ei ole tullut vaikka niistä joskus puhuttiinkin, mutta vaimo ei halua vaikka itse olisin halunnut, mutta olen oppinut elämään asian kanssa.

Seksi alkoi hiipumaan varmaankin kymmenen vuotta sitten ja nyt sitä on todella harvoin. Max kerran kuukaudessa, yleensä parin kuukauden välein. Asiasta on keskusteltu, mutta yhteinen aikakin tuntuu olevan vähissä. Yrittäjä + vuorotyöläinen. Tämän takia ei kummalakaan ole varsinaisia säännöllisiä harrastuksia. Oma polle toki löytyy jonka kanssa touhuaa ja itsekin joskus olen mukana ja ratsastan myös välillä kun aikaa löytyy. 

Suurin ongelma meillä tuntuu olevan minä itse. Ainakin näin minun on annettu ymmärtää. Olen hyvin stressaantunut tämän hetkisestä taantumasta ja taloudellisesta alkaa olla tiukkaa. Yritän löytää kokoajan lisää asiakkaita ja tehdä laskutettavaa työtä, mutta se ei ole helppoa. Laskuja vain tulee jatkuvasti. Kun ennen taantumaa meni yrityksellä hyvin ja elämä oli helppoa niin ei paljoa tullut kiitosta. Maksoin suurimman osan elämästä elintasomme oli kohtalainen. Ei siis mitään tolkutonta rahan käyttöä, mutta hankittiin omakotitalo kaupunkialueelta, uudehko auto ja moottoripyörä. Hevosia on ollut vuosien varrella myös jokunen. Suurimmaksi osaksi minä mahdollistin kaiken tämän arjen luksuksen. Minun ansiosta edellleen tämä elintaso saadaan pidettyä ainakin toistaiseksi.

Nyt kun elämä on taantuman myötä mennyt vaikeammaksi niin vaimo on alkanut löytämään syyn siihen minusta. Miksi aloin yrittäjäksi? Miksi en osaa tehdä kannattavaa toimintaa? Miksi en pysynyt ulkopuolisella töissä? Siis sellaista jatkuvaa "sinun vika" tyylistä nälvintää.

Mitä enemmän teen töitä ja yritän saada rahaa haalittua mistä voin niin toivoisin, että kotona voisi edes rentoutua. Viettää rauhallista aikaa vaimon kanssa. Käydä lenkillä koirien kanssa. Antaa ajatusten välillä levätä eikä jatkuvasti stressata joka on alkanut aiheuttamaan jo terveysongelmiakin. Läheisyys ja seksi puuttuu täysin meiltä kotona. On minun vika sekin. En kuulema kosketa tai tule lähelle. Kotitöitä en tee tarpeeksi (niihin ei lueta autojen huoltoja tai talon korjaamista sekä kunnossapitoa). Mutta kuka haluaa koskea enää kun vaimo on kuin myrskynmerkki. Ja jos kosketat niin heti kuulu, että älä koske minuun. En enää tiedä olemmeko yhdessä nyt vain tottumuksen takia. Eron mahdollisuudesta on puhuttu usein, mutta sitten on tullut se itkukohtaus päälle, että ei hän haluaisi erota.

En ole koksaan pettänyt vaimoani. Hän on kerran ollut suhteen alkuaikoina treffeillä toisen miehen kanssa salaa, mutta mitään ei ollut tapahtunut kuulemma. Nyt tämä seksitön suhde on alkanut kaivamaan minua. Pettää en halua vaikka vaimo nyt on varma, että harrastan seksiä vähintään joka päivä jossain jonkun kanssa. On todella mustasukkaista sorttia vieläpä. En voi pitää yhteyttä edes yhdessä tuntemien naisten kanssa ilman, että epäilee vilpittömyyttä. Ja autappa armias kun joskus joku nainen on tullut heittämään vähän viatonta flirttiä niin johan on soppa ollut valmis. Nyt on alkanut taas epäilemään, että eräs neito olisi minusta kiinnostunut ja en helvetti enää jaksaisi aiheesta kuulla. Kysyy aina, että miksi se tekee sitä ja miksi se puhuu minusta tätä. En tosiaankaan tiedä eikä kiinnostakaan enää. Arvatkaa onko puuduttavaa vastailla kysymyksiin: oletko kiinnostunut siitä tai tästä? Haluaisitko sinä panna sitä? Oletko pannut jo? Eli minut on leimattu pettäjäksi jo valmiiksi.

Mietin vain, että onko tässä nyt enää mitään korjattavaa?

Tää on hyvä kysymys, kumpi tuhoaa suhteen se joka pihtaa vai se joka käy vieraissa.
Minkä takia aina tuomitaan se joka käy vieraissa, koska toinen on voinut elää puutteessa vuosi ja kärsinyt siittä varmasti paljon. Yleinsä nainen pihtaa ja ihmettelee että miksi tolla ukolla on jatkuvasti pinna kireellä. Pelkkä hanskaan hakkaaminen kun ei kauheasti lohduta jos ei sitä rakkautta ja läheisyyttä saa ollenkaan.

Mielestäni pihtarin pitäisi katsoa peiliin, ja kysyä itseltään haluanko todella elää parisuhteessa! Tässä ap: tapauksessa täytyy nostaa hattua että mies vieläkin jaksaa yrittää.