Teille, jotka muistavat NAZUN!!! Siis Lokamasut tai marrasmasut

Moi pitkästä aikaa!





Muistatte varmaan kun tuossa vuoden vaihteessa pidin teitä jännityksessä kun testailin menkkojen ollessa myöhässä ja negaa tuli. Masennuin siitä vähäsen ja ajattelin, että jätän palstailun hetkeksi. Koska menkkoja ei edelleenkään kuulunut (siis silloin joulukuussa viimeeksi) päätin pari viikkoa sitten tilata ajan yksityiselle gynelle jotta selvitettäisiin mikä on vialla kun menkkoja ei kuulu. Olin jo ihan paniikissa kun pelkäsin että mulla on jokin kasvain tai muuta sellaista.



No menin aamulla gynelle, se otti papa-kokeen, teki ulkoapäin tutkimuksen ja lopuksi vielä ultran. Ultra paljasti todella suureksi yllätykseksi totuuden:



OLEN SITTENKIN RASKAANA!!!!!!



Ilmeisesti silloin vuoden alussa kun testasin ne kaksi kertaa, oli oireet tuolloin ovisoireita ja siksi ei plussaa tullut. Olen todella onnellinen mutta täysin sanaton ja ällistynyt sillä tämä on uskomaton yllätys. Viikkoja ilmeisesti 5-6 menen kahde viikon päästä uudelleen jotta saadaan selvyys. Ja koska mulla ehti olla imetyksen loputtua vain yhdet menkat ja niistäkin jo aikaa niin laskettuun aikaan ei voi luottaa menkkojen perusteella mutta ultran mini-alkion perusteella viikkoja voisi olla 5 tai 6 ehkä 7. La joskus syyloka vaihteessa tai lokakuun aikana.



Hauskinta tässä on se, että viime pupuilusta on varmaan just sen verran, että meillä on sit kuitenkin tärpännyt tosi säkällä koska ei todellakaan harrastettu jtp. Luulin että toivo on mennyttä joten pupuiltiin silloin kun huvitti ja nyt mieli on tosi ihana koska vauva sai alkunsa todella rakastelusta ja olimme tähän päivään mennessä täysin tietämättömiä että tytöstämme on tulossa isosisko!



Oireet näin jälkeenpäin: just eilen sanoin mun miehelle että vois luulla että olen raskaana kun ruoka maittaa erityisen hyvin ja nälkä yllättää yhtälkkiä ja tosi suuresti just kuten esikoisen aikana. Rinnoissa ei pienintäkään oiretta, ei vatsassa ei missään. Ruokahalu on ainut, mutta sitäkin epäilin täysin oman pääkoppani kuvittelemaksi.



Nyt siis olen raskaana, onnellisesti, mutta alkuvaiheessa. Nyt pitää malttaa mieli ja edetä päivä kerralla. Viikkoja on vielä paljon edessä. Mutta olo on mitä epätodellisin, sillä tämä raskaus yllätti meidän positiivisesti ja vei täysin jalat alta.



Kirjoitan illalla lisää, olen nyt täysin sanaton!



Terveisiä kaikille jotka tsemppasivat ja jännittivät puolestani silloin vuoden vaihteessa! Älkää menettäkö toivoanne ja mikä tärkeintä: yrittäkää olla ajattelematta liikaa raskautumista. Mulla nyt näyttäisi siltä, että stressaamisen lopetettua tulin heti raskaaksi.



Halein Nazu, tyllerö ja pieni masuasukki jolle rukoilen runsaasti tarrasukkia matkan varrelle.