Sosiaalisten normien noudattaminen ahdistaa

Vierailija

Onko kellään muulla tällaista? Olen ennen ollut hyvin avoin ihminen, mutta saatuani siitä elämän varrella niin paljon lokaa niskaan, olen pikkuhiljaa muuttunut sulkeutuneemmaksi. Minua on kiusattu tästä syystä kouluaikoina ja nyt huomaan saman ongelman tulevan esiin työpaikalla, ystävien seurassa ja sosiaalisessa mediassa. En koe häpeää puhua tunteista ja vastaavasta, vaikka ilmeisesti pitäisi. Minulle on tuskaista kun pitää jatkuvasti hillitä sanomisiaan. Kyse ei ole siitä, että olisin tyly tai vastaavaa, vaan siitä että pitäisi aina niin paljon miettiä mistä aiheista on sopivaa puhua kenenkin kanssa ja missä tilanteessa. Pyrin aina olemaan ihmisille ystävällinen. Tuntuu vain, että seurani on muille jotenkin kiusallista. Mielestäni smalltalkin väkisin vääntäminen on hirveän tylsää ja turhaa, mieluummin puhuisin henkilökohtaisempia ja syvällisempiä juttuja. On rasittavaa noudattaa töissä tietynlaisia maneereja sopeutuakseen joukkoon, vaikka haluaisin vain olla oma itseni. Pakko kai se on. Onko kellään muulla tällaista ongelmaa?

Sivut

Kommentit (32)

Vierailija

Ei minulla ole, suurimmaksi osaksi tiedostan sen, etteivät minun asiani kiinnosta muita ihmisiä, ihan kuin minua ei kiinnosta heidän asiansa, joten jätän kaikki kliseiset "maailmanparantamiset" väliin. 

Vierailija

Ymmärrän enemmän kuin hyvin. Tosin minulla on vaikea Asperger. Se selittää aika paljon. Onko sinulla Asperger-piirteitä? En nyt tarkoita, että kaikelle pitää olla syy ja diagnoosi, mutta sosiaaliset ongelmat ovat yksi iso osa autismia. Juuri tuo ettei kiinnosta puhua small talkia, ja kokoajan tulee kiusallisia tilanteita ja väärinkäsityksiä.

Vierailija

Pitäisi tuntea ihmiset aika hyvin, että heille voisi luontevasti puhua henkilökohtaisempia ja syvällisempiä asioita, eikä sille tasolle pääse (minusta joudu onneksi) esim. työkavereiden ja satunnaisten tuttavuuksien kanssa. Voiko  olla, että käyt liian iholle, olet liian tuttavallinen väärässä paikkaa tai liian pian?

Vierailija

Minä en kauheasti hillitse sanomisiani vaan sanon mitä mieli tekee. Keski-iässä vasta olen tähän oppinut.

Mutta en minä kyllä esim. töissä henkilökohtaisista asioista avaudu, vaan puhun siellä vain työasioista ja säästä lähinnä, kuten muutkin. Minusta on ihanaa, ettei meillä töissä kukaan tiedä toistensa omista asioista (miesvaltainen työpaikka) vaan töissä keskitytään töihin. Henk.koht. asioiden jakamisesta töissä tuppaa tulemaan vain juoruamista ja turhaa kitkaa ihmisten välille, työpaikoilla joilla sitä harrastetaan.

Vierailija

Töissä ollaan töissä eikä parantamassa maailmaa! Minua inhottavat ihmiset, jotka haluavat ruotia kahvipöydässä omia kokemuksiaan ja tuntemuksiaan ja elämäänsä, kaikenlaista henkilökohtaista sälää siis. Ei minua kiinnosta se, miltä tuntui, kun havaitsi jonkun kirjan olevan kuin omasta elämästään jne.

Vierailija

Mun työkaveri voi tulla vessasta pois ja kertoa kaikille, että oli masturboimassa ja sai ihanat orkut. Heti perään hän vakuuttaa, että pesi kätensä hyvin ko. toimituksen jälkeen.

Hän vakuuttaa kaikille olevansa avoin ja ihana ihminen, joka ei ymmärrä, miksi muut eivät ole samanlaisia. Niin, miksipä me emme ole?

Vierailija

Vierailija kirjoitti:

Mun työkaveri voi tulla vessasta pois ja kertoa kaikille, että oli masturboimassa ja sai ihanat orkut. Heti perään hän vakuuttaa, että pesi kätensä hyvin ko. toimituksen jälkeen.

Hän vakuuttaa kaikille olevansa avoin ja ihana ihminen, joka ei ymmärrä, miksi muut eivät ole samanlaisia. Niin, miksipä me emme ole?

Auts :D Meillä yksi kertoo vessasta tultuaan, että miten meni, millainen oli koostumus tänään. Mutta ei kai se sentään ole hänenkään käsityksensä syvällisesti keskustelusta, ehkä vain avautumista. En välttämättä haluaisi kuulla siltikään.

Vierailija

Jos ihmisellä on kohtuulliset sosiaaliset taidot, ei hänelle tuota vaikeuksia puhua eri aiheista eri ihmisten kanssa. Sehän on ihan normaalia, että puheenaiheet valitaan keskustelukumppanin mukaan. Ei kukaan jaksa ihmistä, joka vain posottaa omista asioistaan seurasta piittaamatta (esim. äidit jotka selittävät lapsensa tekemisistä vaivaantuneesti hymyileville lapsettomille). Tällaiset tyypit koetaan kiusalliseksi seuraksi.

Lisäksi naisille tuntuu usein olevan vaikea puhua asioista asioina. Puheet yleisistäkin aiheista henkilöityvät helposti joko omiin tuntemuksiin tai muihin ihmisiin. Miesten kanssa en ole tällaista huomannut.

Vierailija

ELi sulta puuttuu sosiaalisten tilanteiden taju? Ymmärrys siitä missä tilanteessa ja kenelle on sopivaa puhua mitäkin? Et ota huomioon muita ihmisiä. Joko itsekeskeisyyttäsi tai taitamattomuuttasi.

Vierailija

Se miten joku avautumiseen suhtautuu on suomalaisten omaa häpeää ja heikkoa sosiaalista valmiutta. Ihmiset kauhistuu ja jännittyy kun edes yskäiset rennosti bussipysäkillä. Jos alat viihtymään ja viihdyttämään itseäsi sanomalla jotain osuvaa ääneen, näyttää moni siltä että pelkäävät sinun pistävän heidät poskeensa. Suomalaisilla on monia heikkouksia joita voi vain säääliä muttä älä anna sen pilata omaa elämääsi. Ehkä elämä on ehkä ei, tai riippuuko se sitten muka omasta asenteesta. Älä kuitenkaan vaihda asennetta vain koska joku looseri pyörittelee rumia silmiään.

Vierailija

Yleisesti ottaen osaan kyllä noudattaa niitä sosiaalisia normeja ja käyttäytyä työpaikalla hillitysti. Joskus lipsahtaa, mutta yleensä tajuan sen nopeasti ja sitten vaihdan kevyempiin aiheisiin. Pointtina oli vain se, että minusta on hirveän turhauttavaa ja kuluttavaa esittää koko ajan muuta kuin on. Minä olen liian avoin ja häpeilemätön, tiedän sen. Ymmärrän että hillitty käytös pakollista jos ei halua vaikuttaa muiden silmissä kummajaiselta. Olen huomannut veljessäni näitä ihan samoja piirteitä. On jo 18 vuotias muttei tajua, ettei esim julkisella paikalla sisaruksen (10v) riehumiseen asti menevä leikittäminen ole ihan soveliasta. - Ap

Vierailija

Kyseessä on paremminkin säätelyhäiriön ja itsekeskeisyyden yhdistelmä. On varsin itsekeskeistä sännätä hölöttämään ties mistä elämää suuremmasta asiasta, jos ei ollenkaan ota huomioon sen toisen ihmisen tilannetta ja olotilaa. 

Olen ollut työpaikassa (hoitoala) jossa sihteeri  oli juuri tällainen "supersosiaalinen avoin avautuja", ainakin omasta mielestään. Yritä siinä sitten keskittyä hoidettavien asioihin kun aina käydessäsi toimistossa joutuu kuuntelemaan sihteerin elämäntarinaa.

Toinen ei aina ehdi tai ole halukas kuuntelemaan. Hänellä voi olla omia murheita, suunnitelmia tai vain on halukas siihen omaan rauhaan  johon kuuluu "keskustelu" korkeintaan säästä ja kahvin merkistä, mikä mahdollistaa aivoille levon. Myös tyhjänpäiväiselle läpänheitolle ja tyhjän nauramiselle on tilansa ja tarpeensa. Kun nuorempana ankarasti moitin "tyhjännaurajia", alan nyt vanhempana olla vakaasti sitä mieltä, että tyhjännauramista on maailmassa ihan liian vähän.

Vierailija

Heh, ihan kuin vain ap:n kaltaiset ihmiset saisivat olla vapaasti sellaisia kuin ovat. Entä sitten sellainen ihminen, joka ei halua jaaritella, eikä kuunnella kenenkään mahtavia avautumisia? Hänkö ei saa olla sellainen? Kukin olkoon sellainen kuin on, mutta ottakooon huomioon, että voi tosiaan huomata, että jaarittelee yksinään.

Vierailija

No, 18-vuotias on vielä aika kakara. Eiköhän ne sosiaaliset taidot ja säätelykin siitä kehity vielä. Ja itsekeskeisyys on muksuilla ihan keskeinen ominaisuus.

Sivut

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Uusimmat

Suosituimmat

Uusimmat

Suosituimmat