Jäisitkö suhteeseen vai eroaisitko?

Vierailija

Ollaan oltu reilu 10v yhdessä ja siitä pari vuotta naimisissa. Aina ollaan puhuttu, että lapsia tulee sitten jossain vaiheessa, kun aika on oikea. Tämä raskauteni ei ollut mitenkään suunniteltu tai toivottu vaan ehkäisy petti.

Alussa mies oli järkyttynyt niin kun olin itsekin, koska tämä oli melko huono ajankohta raskaudelle ja ehdotti tuolloin jopa aborttia. Itse oon aina ollut aborttia vastaan eikä se tuntunut hyvältä ajatukselta tämän raskauden alussakaan, vaikkei raskautta oltu suunniteltu. Lopulta päädyttiin yhteisymmärryksessä siihen, että pidetään vauva ja raskaus on nyt viikolla 25.

Nyt muutaman viikon ajan mies on taas puhunut, ettei haluaisikaan lasta ja ehdotellut ihan vakavissaan, että annettais lapsi adoptioon. Adoptio on minulle aika ehdoton ei, minut on aikoinaan annettu adoptioon eikä kaikki sujunut adoptioperheessäni kauhean hyvin, ongelmat alkoivat, kun adoptioperhe sai biologisia lapsia. Tämä miehen ehdottelu adoptiosta ahdistaa itseäni, mies on jopa välillä sanonut, että jos en suostu adoptioon niin sitten voimme yhtä hyvin erota.

Olen yrittänyt keskustella miehen kanssa, mistä tämä epäröinti ja adoption ehdottelu johtuu, mutta en ole saanut juurikaan vastauksia. Lähinnä sen, ettei hän kuitenkaan haluaisi nyt tai koskaan lapsia. Ennen raskautta suhteemme oli kaikin puolin hyvä, nyt en enää sanoisi ihan niin, koska tämä miehen epäröinti ja uhkailu ahdistaa. En edes tiedä pärjäisinkö lapsen kanssa yksin, kun jäin vähän ennen raskautta työttömäksi enkä ole vielä löytänyt uutta työtä.

Välillä on mielessä käynyt myös se, että onkohan miehen epäröintiin jokin muu syy, esim. pettäminen tmv. Tästä en ole miehen kanssa keskustellut enkä kyllä tiedä vastaisiko hän edes rehellisesti, jos kysyisin.

Sivut

Kommentit (17)

Vierailija

Koska olette jo tehneet yhdessä päätöksen pitää lapsi ja olette antaneet raskauden jatkua, ei enää voi lapsellisesti leikkiä, että ei enää haluakaan. Sinä haluat pitää lapsen, et haluaa antaa adoptioon, joten näin teet ja kerrot sen miehelle.

Jos hän haluaa erota, sitten eroatte, mutta miehen kannalta ei ole valtavan suurta eroa siinä, pidättekö lapsen yhdessä vai eroatteko. Hän on isä kummassakin tapauksessa.

Joka tapauksessa et siis kasvata lasta yksin. Lisäksi saat kunnan tuet ja lapsilisät. Jos sulla on omia tukiverkkoja, pärjäät kyllä, jos haluat.

Vierailija

Voisko toi mies mennä johonkin terapiaan tai hoitoon. Lapsen saaminen on toki vakava ja vastuullinen asia, mutta kyllä siihen pitää nyt pystyä sopeutumaan kun vahinko on jo tapahtunut. Ihme pelle.

Vierailija

Minä kyllä eroaisin, jos mies ei ottaisi vastuuta lapsestaan tuossa vaiheessa. Yksi rakastava vanhempi riittää lapselle.

Talousasiat ovat vain tekosyitä, pärjäät kyllä. Yhteiskunta tukee yksinhuoltajia, lisäksi saat joka tapauksessa elatusmaksut, koska lapsi syntyy avioliitossa (ero ei mitenkään ehdi voimaan ennen lapsen syntymää, joten mies on lain edessä joka tapauksessa lapsen isä).

Saattaahan miehen ja lapsen välille kehittyä isompana aito suhdekin. Itse vältyt joka tapauksessa suhteelta ongelmaiseen mieheen.

Vierailija

Minun esikoiseni oli vahinko, joka seurasi ehkäisyn pettämisestä. Oltiin suunniteltu yhteisiä lapsia, ajankohta ei vaan ollu ihanteellinen kun olin juuri aloittanut opiskelun uudessa kaupungissa. Mies vaati aborttia sillä perusteella, että lapsi on puoliksi hänen, joten hänenkin pitää voida vaikuttaa. Olin itsekin aivan järkyttynyt mutta tiesin heti, etten tulisi tekemään aborttia. Miehelle sanoin, että saa tasan päättää lähteekö vai jääkö. 

Hän jäi mutta isäksi ei valitettavasti koskaan kasvanut. Jätin hänet kun lapsi oli vuoden vanha. Vaikka jäin yksin vieläpä kaupunkiin, jossa ei ollut perhettä tai sukulaisia tukena, oli parempi yksin, kuin isän kanssa, joka ei osallistunut.

En ole päivääkään katunut tätä päätöstä. Kun lapsi oli 2-vuotias, tapasin nykyisen mieheni, joka on upea isäpuoli nyt jo teini-ikäiselle 'vahingolle'. Jos haluat lapsen, pidä se. Pärjäät kyllä. Luopuminen on peruuttamatonta.

Vierailija

Eroaisin. Se että on aiemmin ollut myöntyväinen lapsiajatukselle ei ole samassa linjassa sen kanssa että nyt puhunut abortista, erosta ja jopa siitä ettei välttämättä koskaan tahdo lapsia. Jos et olisi tullut vahinkoraskaaksi, olisi hän tuskin koskaan ollut valmis. Te pärjäätte kahdestaankin.

En myöskään antaisi miehelle mahdollisuutta vaiheiluun, eli on mukana sit jos ja kun tuntuu siltä koska se tulee olemaa sulle aivan kamalan stressaavaa.

Ole onnellinen pienestä ihmeestä ja rakasta<3 teillä kahdella tulee menemään hyvin

Vierailija

Meillä oli myös tilanne että esikoinen oli vahinko. Lapsia oltiin sunniteltu "sitten joskus". Itse tiesin että aborttiin en pystyisi, tai antamaan lasta pois. Ikää oli tässä vaiheessa jo 30+. Mies oli ensin järkyttynyt mutta parin viikon kuluttua totesi että ihan hyvä vaan että tässä vaiheessa lapsi tulossa. Jos mies ei olisi asiasta innostunut olisin ryhtynyt hommaan yksin. Vaikka ajankohta ei nyt ollutkaan muuten otollinen.

Sinun täytyy itse päättää jäätkö suhteeseen vai et, minä en sinun tapauksessasi jäisi jos mies ei isäksi halua.

Vierailija

Terapiaan passittaisin teidät kummatkin. Molemmat omille tahoille. Tai vaikka samalle tarpeille, mutta peräjälkeen. Sinä käsittelemään adoption tuomia pelkoja...siis lapsuutesi. Nyt on tilanne ihan toinen.

miehesi pelkää myös. Ja nuo adoptiojutut ymmärrettävästi ahdistavat sinua. Mies varmaan miettinyt adoptiota, kun se on sinun lapsuuttasi. 

Teillä kummallakin on oma historiansa ja pelot. Niitä olisi hyvä käsitellä jo etukäteen, niin ei olisi vauva aika niin kovaa. Ja miehellesi kannataa se aisani puhua, ettei lasta tule koskaan uhkailemaan adoptiolla tai muulla hylkäämisellä...koska sinä tiedät mitä se on. Sinä olet siinä asiantuntija. 

Nythän te kumpikin käytätte hylkäämiskorttia...sinä erokorttia ja mies adoptiokorttia. Kumpikin tarvitsisitte turvaa ja luottamusta ja yhteen hiileen puhaltamista. Sitä teidän pitää opetella. Neuvolassa puhu. Tai soita suoraan lääkäriin tai psykologille tai mä-palveluun. Kysy mistä saatte apuja. Tärkeä olisi hoitaa teitä kumpaakin. Saisitte faktaa ja ymmärrystä siitähylkäämisen pelosta ja miten siihen voi suhtautua. Onnea odotukseen..

Vierailija

Minusta tuolla aikaisemmin joku kiteytti hyvin, että mies on jo isä, halusipa sitä itse enää tai ei. Vaikka asuisi toisella puolen palloa. 

Vierailija

Vaikka saisitte asian nyt sovittua, niin mies on jo mielipiteensä ilmaissut.

Valitettavasti minun mielikuva on se, että tulette eroamaan ennemmin tai myöhemmin. Vaikka miehes suostuisi "kokeilemaan", niin kyllä se jossain vaiheessa alkaa katselemaan vihreämpää ruohoa aidan toiselta puolen...

Vierailija

Ei kannata nyt ainakaan erota. Odotelkaa hätiköimättä, miten arki raskauden loppupuolella ja lapsen kanssa alkaa sujua.

Jos mies ei halua olla isä, se on tietysti hänen päätöksensä, mutta parasta olisi antaa hänelle nyt vähän aikaa sopeutua.

Sivut

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Uusimmat

Suosituimmat

Uusimmat

Suosituimmat