Te jotka asutte vähän kauempana kaupungin touhuista...

Ei olla ikävöity kaupungin hälinään. Maalla asumiseen pitää asennoitua siten, että etsii täältä kaikki hyvät puolet ja muistelee kaupungin huonoja puolia. Meillä on esim. iso piha ja vähän metsää ja peltotilkku, joten se on käytetty hyödyksi. Eli meillä on aivan ihana puutarha omenapuinee, marjapensaineen, kukkineen, ihana savusauna ja kesäkeittiö. Sitten on iso kasvimaa, mansikkamaa ja kasvihuone. Tontilla ollut vanha navetta kunnostettiin ja siellä asustelee muutama kana, pihalle tehtiin koiratarha ja otettiin kaksi koiraa.



Lapset rakastaa leikkiä omassa metsässä, eivät kaipaa leikkipuistoja! Kesällä on uimapaikka melko lähellä ja mahtavat retkeilymaastot. Koululla on isommille lapsille kerhoja ja pienimmän kanssa käyn kaupungilla perhekerhossa ja samalla hoidetaan kauppa-asiat. Kerran viikossa käydään koko perheellä kaupungilla, uimassa tai kirjastossa tms.



Minä olen kyllä saanut pari ystävää täältä omalta kylältä ja ollaan yhdessä ulkoiltu ja kyläilty. Mulla kyllä on ajokortti ja oma auto, joten jos on tarvis, pääsemme päivälläkin kyläilemään ja kauppoihin.



Ja pääseehän täältäkin vaikka Helsingissä käymään, jos haluaa. Täytyy vaan ottaa huomioon, että matkat ovat pitkiä. Toisaalta, vaikka meiltä on kaupunkiin (pienehköön) matkaa 15 km, ajallisesti se on vain 10-15 minuuttia. Voisitko ajatella hankkivasi ainakin ajokortin?



Itse olen kyllä onnellinen, että seurasimme unelmaamme, olemme kaikki viihtyneet loistavasti maalla.

Eli me muutimme maalle ja vielä oikein syrjään n. 4 vuotta sitten. Meilläkin unelmana oli oma talo ja iso tontti. Vaan aikapa pian alkoi mulle valjeta mitä tämä todellakin oli. Ei ainakaan sitä mitä elämältä halusin. Naapureita tässä on todella vähän ja kaikki paljon vanhempia kuin me. Lapsilla ei ole kavereita ollenkaaan tässä lähellä. Jos haluaa jotain palvelua tai tavata ihmisiä pitää lähteä ainakin 20 km:n päähän.



Mies oli paljon töissä ja itse olin kotona lasten kanssa. Vaikka minulla on auto käytettävissä niin ei sitä silti joka päivä voi lähteä pitkiä matkoja pienten lasten kanssa ajelemaan. Tulee kalliiksi ja on todella aikaavievää!! Eri asia olisi jos voisi vain jossain piipahtaa mutta kun täällä ei ole ollenkaan sellaisia paikkoja. Lähimpään kaupunkiin tästä on 40 km.



Lisäksi mua harmittaa ulkoilumahdollisuuksien vähyys, pyöräteitä ei ole eikä mitään muitakaan kävelyteitä. Vaunuilla ei pääse juurikaan kävelemään:(. Lähellä iso valtatie ja sinne ei voi mennä. Jos haluan harrastaa jotain liikuntaa, on aina lähdettävä pitkän matkan päähän ja siksi sekin vähän jää...



Olen ollut täällä todella todella yksinäinen:(. Joku voisi sanoa, että hakeudu hakemaan niitä ystäviä, mutta mistä kun ei täällä edes ole ketään samanikäistä? Eikä täällä ole mitään perhekerhoja tms.



Ratkaisuna meillä on nyt se, että tulemme täältä muuttamaan pois muutaman vuoden sisään. Rakennamme talon lähelle erästä keskustaa ja lähemmäs kaupunkia. Luulisin että siellä on minullakin tilaa hengittää.



Eikö teillä olisi mahdollisuuksia ostaa esim. talo vähän lähempänä kaupunkia tai keskustaa? Tai että sinulla olisi edes ajokortti? Itse olisin tullut täällä hulluksi ilman ajokorttia eritoten kun miehellä joskus työajat 8-19...

päinvastoin nautin täydestä sydämestä siitä ettei ympärillä ole jatkuvaa hyörintää vaan hiljaisuus ja rauha.

Jos kylä on elinvoimainen ja palvelut eivät ole kovin kaukana niin maalla asuminen voi olla mahtavaa!! Mutta jos todellakin asut syrjässä eikä missään tapahdu mitään niin voi olla aika ankeaa...



Mehän emme siis myöskään muuta takaisin kaupunkiin vaan vain lähemmäs kunnan keskustaa, joten tavallaan tulemme myös jatkossa asumaan " täysin maalla" mutta parempien palveluiden ulottuvilla! Lisäksi lapsilla tulee olemaan kavereita ihan naapurissa ja se on minusta todella tärkeää heidän kannalta.

Olin silloin hoitovapaalla esikoisen kanssa ja alkuun tuntui, että en osaa olla yksin, ilman ystäviä siis. Aika äkkiä sitä kuitenkin " erakoitui" , eikä kaivannut enää puhelimessakaan juoruilua samalla tavalla kuin alkuun. Olin kotona silloin 7kk ja palasin töihin. Töissä ollessa ei edes kaivannut kaupunkiasumista, koska työkaverit riittivät aikuisseuraksi.

Olin vuoden töissä ja jäin viime syksynä taas äitiyslomalle. Nyt tuntuu vähän entistä raskaammalle kotona yksikseen olo. Olen sen ajatellut johtuvan lähinnä esikoisen kovasta uhmaiästä ja vauva-ajan väsymyksestä.

Mä olen löytänyt netin kautta pari kaveria, jotka asuvat tässä lähistöllä. Helpottaa kyllä, kun ei aina tarvitse nähdä isoa vaivaa kavereita tavatakseen. Suosittelenkin laittamaan " etsin ystävää" -ilmoituksen esim. tänne ja Kaksplussan sivuille. Ilman noita ilmoituksia en varmaankaan olisi tutustunut keneenkään täälläpäin. Mulle ei ole myöskään helppoa tutustua uusiin ihmisiin. Lisäksi täällä ei ole puistoa eikä kauppaa tms. jossa voisi tutustua ihmisiin.

Siltikin, vaikka edellisestä tekstistä saa vähän negatiivisen kuvan, en vaihtaisi tätä elämää!! Musta on ihanaa tarjota lapsille mahdollisuus maalla asumiseen ja itsekin olen kiintynyt tähän maisemaan ja taloon niin, etten mielelläni pois muuttaisi! Toki edelleenkin kaipaan välillä niitä rakkaimpia ystäviä, mutta silloin täytyy soittaa piiitkä puhelu tai järjestää kyläily jollain tavalla. Mulle se tosin onnistuu kuukausittain suunnilleen, eikä vain pari kertaa vuodessa. Taikka sitten täytyy järjestää muuta äksöniä, että unohtuu arjen " tylsyys" .

Ei me nyt niiiiin maalle olla kumminkaan muuttamassa. :) Taloja on lähellä ja palvelut 30km säteellä. Kaverit jäisivät 50km päähän!



Ajokorttia olen harkinnut ja ehkä sen hankinkin jos mies vaikka kerkiäs opettamaan. Se olis kyllä hyvä olla olemassa, jos vaikka lapsi sairastuu ja pitää päästä lääkäriin pikaseen ja mies onkin töissä.



Mun ystävillä ei ole ajokortteja ja ovat muutenkin aika laiskoja kyläilemään, joten harmittaa paljon se että uskon että kyläily jää yksipuoliseski.. Eli minä käyn aina heidän luonaan. En usko että lähtevät linkillä köröttelee.. Muutenkin ollaan melkein aina tavattu kaupungissa, ovat todellisia city ihmisiä. :) Pitää jutella ystävien kanssa, en halua kumminkaan syrjäytyä ja haluan pitää vanhat tuttuni jatkossakin tuttuina.

onko teillä ,ap, vielä suunnitelmissa muutto, vaiko asuinpaikka jo katsottuna? Jos vain mahdollista, niin kannattaa tosiaan katsoa, että löytyisi jotain kävelymatkan päästä; puisto, kauppa tai edes ne kävelytiet. Meillä ei ole mitään noista ja se onkin aika rajoittavaa. Toki ilman niitä on oppinut elämään, mutta niitä kaipaa silti. Eipä tule helposti kotipihalta poistuttua, kun autotkin menee läheltä jo kovaa.



8

Ja sitä kuinka helppo oli nmennä kauppaan joka oli kilometrin päässä ym.



Mutta ilma on raikas ja ulkona riittää puuhaa.Lumityöt ym. lapsi sairastaa huomattavsti vähemmän kuin kaupungissa asuessamme ja minäkin olen terveempi.Meillä oli kokoajan kurkunpäätulehdukdia ja allergista yksää ja nyt ne on menneen talven lumia.



Lapsi on oppinut tosi paljon tekemään hommia ja töitä ja touhuaa enemmän kuin kerrostalon pihassa.Uni ja nukkuminen on rauhallisempaa ja ei tartte heräillä naapureiden tappeluihin tai baarin sulkemisaikaan mölyyn ulkona.Saunoa saa milloin haluaa ja vaikka kirmata nakuna ulkona jos huvittaa. ;)





Luulen että se on aika paljon asenne kysymys miten pärjää kaukana kaupungista.Jos on sellaien bailuhiiri ja elää siitäö kaupungin sykkestä ja saa siitä intoa niin varmaan ahdistaa maaseutu ja sen hiljaisuus.



Mutta jos rasittuu kaupungin vilinästä niin varmasti taas pärjää maalla.

Tottakai sosiaalinen elämä kutistuu huomattavasti!



Me ollaan pyritty kutsumaan ystäviä viikonloppu kylään useasti. se katkaisee hiljaisen arjen hyvin ja sitten taas se hiljaiselo maistuu.

Kaikki menot ja kaupassa käynnit kannattaa suunnitella etukäteen ja aina lappu mukaan. Mitä ostat ja mitä muita asiota pitää muistaa hoitaa.

Sitä ei ihan joka asian takia viitsi kolmeakymmentä kilometriä ajaa kauppaan tai postiin tms.



Sinun kyllä kannattaa harkita ajokortin hankkimista!!!!!!



Ja aina jos alkaa liikaa ahdistaa pyydä että miehesi hoitaa mukoita ja pääset kaupunkiin shoppailemaan. eihän sitä tarvitse vaikka kun kerrab kuukaudessa päästä johonkin isoon kaupunkiin ja siellä pyöriä koko päivän niin jo saa niitä suurkaupunki vaikutteita mukavasti.

Eli tykkään olla kaupungilla, bilettää ja olla kaupungin sykkeessä. Mut sit toisaalta tykkään olla rauhassa ja hiljaisuudessa. Just se että olis oma piha ha rauha tehdä mitä haluaa ilman naapurin kyyläystä. Ja toisaalta olen jo jonkin verran rauhoittunutkin perheen myötä ja bilettämässä käyn ehkä 3kertaa vuodessa. Ja vaikka muutettaisiinkin niin voin yhä lähteä sit bilettää jos siltä tuntuu. Vähän hankalampaahan se on, mut silti se onnistuu.



Talo on rauhallisen " maalaistien" varrella, joten kävellä voi lasten kanssa. Huoltoasema ja päiväkoti on 2km päässä. Joten ihan syrjässä ei olla. Monta pientä kylää on lähettyvillä.

Kylissä ja maalla on eroja: voit asua todella syrjässä ja kaukana palveluista tai sitten kivassa pikkukylässä josta vielä löytyy koulu ja muutkaan palvelut eivät ole kaukana.



Itse valitettavasti asun paikassa jossa ei enää ole oikein mitään. En ole mikään bailuhiiri mutta haluaisin silti vähän enemmän elämää ympärilleni kuin mitä täältä löytyy!



t. 4

Aiheesta oli juttua uusimmassa Me-lehdessä. Eli tämä lehti, joka tulee kun on bonuskortti esim. Valintataloon.

Se minua nimenomaan vetääkin tuonne maaseudun rauhaan että saa puuhailla omalla pihalla, haravoida, lumityöt jne. Pidän ulkona olosta, mutta täällä kaupungissa se on jotenkin vastenmielisen tuntuista... Menet mihinkä vaan niin aina joku on vieressä katsomassa jne.



Ihanalta tuntuu päästä omaan pihaan haravoimaan, vaikka sit alasti. Hih. :)

Monella on vaan nurtsi ja vähän jotain kesäkukkia, ei vaadi kovin paljon työtä. Jos on pitkä pihatie, niin ainakin meillä se aurataan kunnan toimesta ilmaiseksi traktorilla. Itelle jää vain pieni pläntti portaiden edessä.



Jos on innostunut puutarhasta, niin täällä maalla on mahdollisuus sitten sitä harrastaa, meilläkin on puolen hehtaarin piha. Tuntuis ihan kamalalta asua talossa, jossa on esim. 1000 neliön piha, eihän se edes ole mikään piha. Mun ykkösharrastus on puutarha kaikkineen ja omavaraisuusaste ruuan suhteen on aika korkea. Marja- ja sienimaastot on heti tien toisella puolella, hiihtoladut lähellä ja kun vedän lumikengät jalkaan, voinkin astua takaovesta talven ykkösharrastukseni pariin.



Muita harrastuksiani on lukeminen ja opiskelu avoimessa yliopistossa. Lapsetkin harrastaa siten, että harrastusreissu on saatu sovitettua yhdelle illalle, yksi menee soittotunnille, toinen kuvataidekouluun ja kolmas satujumppaan. Itse käyn sillä aikaa kaupassa. Koululaiset käy lisäksi omalla koulullaan parissa kerhossa.



Kyllä aika paljon on itsestä kiinni, miten maalla viihtyy, mutta talon sijainnilla on myös suuri merkitys. Eli taloa ei kannata ostaa just minkään ison tien varrelta, eikä ihan yksinäisestä korvesta, ellei sitten ole ihan erakko. Me asutaan korvessa, mutta meillä on nuorempiakin naapureita ja lapsille löytyy jonkun verran kavereitakin. Ei enää lähdettäs takaisin kaupunkiin, ei kaivata sieltä mitään, vaikka siellä on välillä kiva käydä.