Kun mikään ei tunnu enää miltään?

Seuraa 
Liittynyt11.8.2014

Olen alkanut ajatella onko missään enää mitään järkeä? Olen pettynyt niin usein, useimmiten itseeni kuin kehenkään toiseen ihmiseen. Erosin tammikuussa pitkäaikaisesta miehestäni, palasimme yhteen viikko sitten, mutta se ei tunnu enään samalta kuin ennen. Näen ystäviäni usein, mutta jotenkin tuntuu että kaikki ei ole samalla tavalla kuin ennen. Sama perheeni suhteen. Ennen innolla aamuisin olin töihin menossa, mutta sekin on muuttunut. Enää en odota muutakuin kumpa pääsisin kotiin nukkumaan. Olen ollut ennen todella pirteä aamuisin, enään en. Väsyttää eikä kiinnosta tehdä juurikaan mitään. Voisin sanoa että ainut asia joka saa minut "tuntemaan/olemaan" taas oma itseni on alkoholi. Pitäisikö minun huolestua jo? Käydä juttelemassa jonkun kanssa? En haluaisi että minusta tuntuisi tältä, eli ei miltään.

Sivut

Kommentit (19)

Vierailija

Seuraava vaihe on ettei se alkoholikaan enää riitä ja rupeat ottamaan lääkkeitä/ huumeita vielä buustiksi.

Sulla voi olla kokonaisvaltainen burn out, mieti onko töissä ollut tavallista rankempi jakso ennen kuin oireet alkoivat? Tai sitten toi miehes masentaa sut. Jokatapauksessa muuta elämäs, etsi uusi työ/ mies.

Älä rupea syömään mitään masennuslääkkeitä, ne lihottavat ja masennut vain lisää. Olen nähnyt monta surullista kohtaloa jotka menivät vain enemmän pohjalle lääkkeiden takia. 

Vierailija

Mulla on aivan sama tilanne ja olo... Omat keinoni ovat psykoterapia, ei ollenkaan alkoholia, pahimpaan ahdistukseen työterveyslääkäriltä saadut lääkkeet (joita en käytä, mutta niiden olemassa olo helpottaa) ja säännöllinen elämänrytmi. Lisäksi liikunta muutamia kertoja.

Parisuhde ei ole sama kuin ennen, sen asian hyväksyntää työstän yksin ja yhdessä (pariterapia). Jotkut syyt johtivat meidät eroon, joten parisuhteen on muututtava. Siltikin se tuntuu jotenkin pelottavalta, koska kaikki hajosi ensin ympäriltä aivan pirstaileiksi ja nyt yritetään koota uudelta pohjalta. Kuitenkin itseäni helpottaa myös ajatus, että olen oman elämäni aktiivinen toimija, en olosuhteiden uhri. Minun ei ole pakko olla tässä parisuhteessa, mutta olen koska haluan. Siltikin tapahtumat ovat jättäneet jälkensä luottamukseen ja ison trauman, eikä se hetkessä korjaannu. Hyväksyn, että tämä vie aikaa...

Uskon kuitenkin, että oman elämäni saaminen järjestykseen on ensin minusta kiinni, parisuhteen onnistuminen johtuu meistä molemmista. Ikäviä tunteita ja sitä ettei mikään tunnu miltään on kyllä aika paljon.. Mut välillä tunnen myös ilonpilkahduksia ja se auttaa jaksamaan. Ilon tunteet tulee eniten siitä, kun saan kokemuksen, että voin vaikuttaa elämääni.

Susannaaaaaaaaaaaa

Jätä miehesi. Erositte jo, ehkä kaikki on tarkoitettu niin. Ehkä hetkellisellä pahan olon tunteellasikin on merkitys. Maybe :) Ihanaa tulee talvea kuitenkin sinulle, jos sinusta tuntuu pahalta, ota yhteyttä ystäviin, ja perheeseen ja puhu. Välillä myös helpompaa jutella ulkopuolisella, harkitse sitäkin jos tuntuu siltä. Onnea ja menestystä elämässä :) Halein: Susanna

Vierailija

NIMIMERKKI4 kirjoitti:
Lopetin juomisen. Olen ollut kohta puoltoista kuukautta ilman. Silti tämä olo vain pahenee. Auttavatko masennuslääkkeet? Onko ne viimeiset vaihtoehdot? -Ap

Kyllä taitaa olla.

Vierailija

Sanoisin ohjeen. Oletko onnellinen miehen kanssa? Pidätkö työstäsi? Etsi se sinua masentava asia elämästäsi ja päästä irti. Kaikki korjaantuu aikanaan. Onnea. :)

MIES

Mulla vähän samoja fiiliksiä, minkä ikäinen ap on?
Mä olen aikalailla kokenut kaiken kokemisen arvoisen elämässä, selvinnyt hengissä pahoista paikoista, ollut voittaja monella eritavalla, menestynyt töissä, saanut lapsen vaikeissa olosuhteissa pitkä sairaalajakso siihen päälle.
Olen tehnyt paljon ja kaikenlaista, mutta viinan kanssa en ole lätrännyt enkä huumeisiin koskenut.
Parisuhde mennyt päin _ittua jo pitemmän aikaa ja olen keskittynyt töihin ja harrasteisiin, muija työntänyt mut sivuun täysin asutaan vaan samassa kämpässä.
Pahoja selkä ongelmia ollut jo pitkään.
Täytin tänä vuonna 40v, muija ei edes onnitellut ja pysähdyin miettimään elämää ja totesin että kyllä se on jo aikalailla nähty jo, kunnon seksiä ei tule saamaan ikinä, mitään saumaa kauniisiin nuoriin naisiin ei ole, lisäksi olen naimisissa pankin kanssa ilmeisesti loppuelämän.
Työt ei kiinnosta yhtään, lopullinen niitti paskaan oloon tuli kun säädin hieman erään tosi kuuman kissan kanssa mikä on varattu, nyt sitäkään ei saa mielestä pois vaikka ei tarvitse kovin viisas olla tajutakseen ettei siitä mitään olisi voinut tulla.
Kai tämä vuodatus jo riittää.

Sivut

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Uusimmat

Suosituimmat

Uusimmat

Suosituimmat