Jos äiti menettää ainokaisensa tai kaikki lapsensa

Multa kuoli esikoinen silloin, kun muita lapsia ei vielä ollu. Esikoinen oli kuollessaa 5vuotias. Ihan alussa syytä nousta ja jatkaa elämää ei löytynytkään ja käytännössä vain makasin sängyssä. Sitten sain melko vahvan lääkityksen, ja rehellisesti, ainoa syy nousta sängystä oli se, että piti mennä keittiöön ottamaan lääkkeet, jotta ei tuntuisi ihan niiiin pahalta. Alussa kävin keskustelemassa asiasta päivittäin, sitten käyntejä harvennettiin. Niin kliseistä kuin se onkin, aika siihen vain auttoi lopulta. Yhtenä päivänä heräsin ja tajusin, että mun on pakko jatkaa omaa elämääni. Että vaikka lapseni kuoli, niin minä en ole kuollut ja olemme kaksi erillistä ihmistä. Ihan hiton pahaltahan se tuntui jatkaa elämää kun toinen on kuollut, mutta minkäs sille mahtoi, pakko jatkaa. Nyt tuosta on 15v aikaa, mulla on kolme muuta lasta ja esikoinen käy mielessä edelleen monta kertaa päivässä.

Vierailija kirjoitti:

Multa kuoli esikoinen silloin, kun muita lapsia ei vielä ollu. Esikoinen oli kuollessaa 5vuotias. Ihan alussa syytä nousta ja jatkaa elämää ei löytynytkään ja käytännössä vain makasin sängyssä. Sitten sain melko vahvan lääkityksen, ja rehellisesti, ainoa syy nousta sängystä oli se, että piti mennä keittiöön ottamaan lääkkeet, jotta ei tuntuisi ihan niiiin pahalta. Alussa kävin keskustelemassa asiasta päivittäin, sitten käyntejä harvennettiin. Niin kliseistä kuin se onkin, aika siihen vain auttoi lopulta. Yhtenä päivänä heräsin ja tajusin, että mun on pakko jatkaa omaa elämääni. Että vaikka lapseni kuoli, niin minä en ole kuollut ja olemme kaksi erillistä ihmistä. Ihan hiton pahaltahan se tuntui jatkaa elämää kun toinen on kuollut, mutta minkäs sille mahtoi, pakko jatkaa. Nyt tuosta on 15v aikaa, mulla on kolme muuta lasta ja esikoinen käy mielessä edelleen monta kertaa päivässä.

Kaikkea hyvää perheellesi!