Jaa-a, se taitaa olla ero edessä..

Vierailija

Mistäpä sitä oikein aloittaisi. En tiedä. Ajatukset niin sekavia.

Kesän jälkeen on mennyt huonosti, osittain johtuen siitä, että epäilin miehen pettäneen minua reissullaan. Miehen puhelimesta löytyi kuvia hänestä ja jostain vieraasta naisesta, kuulemma ei muistanut kuvien olemassaoloa ollenkaan. Näin ne vahingossa samalla kun mies näytti kuvia mitä oli ottanut koirastamme. Sovittiin asia, kunnes kuukauden päästä selvisi että mies oli laittanut kuvat myös nettiin (itse en käytä kyseistä sivustoa). Sama selitys taas, ei ollut MUKAMAS muistanut että on sinnekin pistänyt. En uskonut, syytin pettämisestä. Saatiin homma jostain syystä sovittua kuitenkin ja jatkettiin elämää. Minulle tuli kuitenkin tästä johtuen hirveä epäluottamus miestä kohtaan (omasta mielestäni ihan syystä). Ja olin allapäin ja huonotuulinen kotona. Mies ei tästä tykännyt, vaan alkoi syyttää minua siitä että olen aina huonolla tuulella. Olen koittanut ehdottaa että tekisimme asioita yhdessä, kävisimme jossain tms kivaa tekemistä yhdessä. Aina on vaan "joo, joo, mutta kun en keksi mitään". Sitten kuitenkin lähtee kavereiden kanssa ravintolaan syömään yms. Muutenkin, kun ennen oli tapana aina kysyä että "hei, Pertti kysyi että lähdetäänkö sinne ja tonne, sopiihan sullekin?" niin nykyään "mä lähden". Oikeasti kyseessä ei ole edes mikään lupapyyntö, vaan kohteliaisuudesta vaan esitetään asia noin. Jokainen varmaan tajuaa.

Ei kiinnosta seksi enää, kun minä ehdotan niin paneehan se, mutta itse ei ehdota enää ikinä. Ei mitään kauniita sanoja, ei kehuja, ei mitään. Ei sano enää rakastavansa, paitsi jos minä sanon ensin. Siis tiedättekö sen fiiliksen, että ollaan yhdessä mutta välillä on piiiiiiitkä kuilu. Erostakin ollaan puhuttu, viimeksi kuukausi sitten. Mies listasi silloin kaikki huonot piirteeni, mistä ei tykkää, ymmärtäähän sen että jokaisessa on niitä. Toimii itse kuitenkin juuri sellaisilla tavoilla, mistä on sanonut minusta, että ei tykkää. Esim. jos joku törttöilee liikenteessä, niin saatan kirota. Mies tekee ihan samaa, mutta kun minä teen sen, olen niin negatiivinen ja kamala ihminen. 

Tämän päivän aikataulut oli aika tiukat, ja mies lupasi soittaa kun lähtee klo 14 eräästä paikasta kotiin päin. Että saadaan illan jutut sovittua. Ihmettelin kun kello tulee puoli neljä eikä mitään kuulu. Soitin, ei vastaa. Johan siinä rupesi ihmettelemään, että miksei vastaa, onko jotain käynyt. Odottelin sitten neljään asti, kunnes soitin uudestaan, jolloin mies vastasi. Oli juuri vasta lähtenyt. Sanoin, että olisi nyt voinut edes vastata silloin kuin soitin, että menee vielä hetki, ei tarvitse ihmetellä. Mutta kun oli juttu kesken KAVERIN (ei edes mikään työjuttu, tai muutenkaan mikään akuutti "ei voi vastata"-tilanne) kanssa niin ei vastannut, vaikka huomasi minun soittavan. Huusi sitten puhelimessa että olisit nyt sen puolen tunnin aikana rauhoittunut ja v*ttu kun jaksa kuunnella kun tuollaisella äänensävyllä sanot. Ja että jos ei oo muuta asiaa niin voidaan lopettaa tämä puhelu ja löi luurit. Ihan siis ns. tyhjästä suuttui, vaikka asiallisesti kerroin vaan, että olisi nyt vastannut sen verran ettei minun tarvitse ihmetellä, että missä on, kun oli puhe että lähtee kaksi tuntia sitten. Tässä nyt sitten punnitsen että pakkaanko kamoja viikonlopuksi ja lähden menemään ennen kuin herra suvaitsee saapua. 

Takana viisi vuotta ja nyt mennyt parissa kuukaudessa homma ihan perseelleen. Itse en tiedä oikein mitä tässä pitäisi tehdä, kun tuntuu että toiselta on joko kiinnostus loppu (ei myönnä) tai sitten mies kuvittelee että asiat yhtäkkiä vaan paranuvat, tuosta noin vaan eikä mitään tarvitse tehdä. Varmaan vaan parempi oikeasti etsiä kämppä ja muuttaa pois. Koska minun näkökulmastani tilanne on se, että niin kauan kun hymyilen ja olen iloinen, suhde saa jatkua (niin kauan varmaan kunnes mies löytää jonkun uuden ja paremman) ja jos pahoitan mieleni jostain/olen kiukkuinen/mitä vaan paitsi hyväntuulinen, mies suuttuu tästä ihan silmittömästi ja syyttää ja kertoo olevansa kyllästynyt. On vaan niin vaikea tehdä päätös, koska eroaminen tarkoittaa sitä, että pitäisi pistä rakkaat eläimet myyntiin. Koiran varmaan saa vielä vuokrakämppään. Taloudellisesti voisin muuttaa vaikka heti... 

Sanokaa nyt joku ettei tässä ole enää mitään järkeä. Ihme kynnysmattoilua.

Kommentit (9)

Vierailija

En usko, että tosta paranee. Luottamus on mennyt ikuisesti. Mies petti ja sä et anna anteeksi. Ja mies kääntää huonon omantunnon sun viaksi. Ja sä motkotat. Ero on ajan kysymys.

Vierailija

Meillä ero tulossa koska mies ei halua tehdä kanssani enää mitään, eikä muutenkaan enää mun kanssa olla. Ei muka keksi mitään yhteistä tekemistä eli sama selitys kuin ap:n miehellä

Vierailija

Kyllähän te umpikujassa olette. Sano ihan selvästi miehellesi, ettet voi enää jatkaa hänen kanssaan näin, voit suhteessa huonosti. Kuulostaa siltä, että miehesi on petollinen edelleen ja töksähtelee silkkaa huonoa omaatuntoaan.

Ainoa mahdollisuus on, että mieskin havahtuu todellisiin erovalmisteluihin ja miettii onko halukas nostamaan kissan pöydälle, puhumaan asiat halki ja muuttamaan toimintaansa. Jos näin ei ole, niin, lähde ihmeessä pois. Hän ei kunnioita eikä arvosta sinua nyt lainkaan.

Rupea oikeasti toimenpiteisiin. Etsi asuntoa ja tee se selväksi miehellekin, ettet ole vain "uhkailemassa", vaan nyt on tullut seinä vastaan.

Vierailija

7, on kolme marsua ja iso akvaario. Akvaario jää miehelle, luulen että kolme jyrsijää ja koira ei ole kenenkään vuokranantajan mieleen. Toki siis voi yrittää ja löytää kämpän, mutta koska seudulla on muutenkin pulaa asunnoista, todennäköisesti jäisin ilman kämppää. Ap

Vierailija

KOLME MARSUA?! Jos tuo muodostuu ongelmaksi, niin et taida olla kovin tosissasi eron suhteen. No, joko sanoit äijällesi, että etsit asuntoa?

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Uusimmat

Suosituimmat

Uusimmat

Suosituimmat