Lue keskustelun säännöt.
Vanhainkodin työntekijät vain kahvilla
15.10.2015 |
Onko kellään muulla kokemusta tällaisesta? Aamulla tehtiin hetki töitä, vaihdettiin vaipat yms. Hoitotoimenpiteitä, kahvi annettiin, ruokailussa autettiin mut muuten vain kahvilla koko päivän, kaikki hoitajat. Ei mennä katsomaan edes kun hälytyskello soi. Pissavaivaiset istuu koko päivän vessassa jne. Tällainen kokemus dementiaosastolta. Onko muissa noin kamalaa?
Kommentit (50)
Käykö seurakunnan työntekijöitä koskaan vanhuksia katsomassa? Lukemassa Raamattua, laulamassa tms?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Käykö seurakunnan työntekijöitä koskaan vanhuksia katsomassa? Lukemassa Raamattua, laulamassa tms?
Riippuu paikasta ja kummastakin. Meillä käy säännöllisesti joka toinen viikko paitsi kesällä pitävät tuosta taukoa. Sielunhoitoa toki vanhuksella tai omaisella on mahdollisuus seurakunnasta pyytää muulloinkin.
Meillä luetaan myös esim. iltarukous jos vanhus sitä toivoo/haluaa.
Nimeltä paikkaa mainitsematta voin kertoa, että meillä oli muistisairaalle määrätty keskimäärin 3 lääkettä, kun oli entinen lääkäri, joka oli geriatriasta perillä. Kun lääkäri vaihtui, alkoi olla 5-6 lääkettä. Jos omainen valitti, että huimaus vaivaa iäkästä muistisairasta, lääkäri tempaisi lääkkeen huimaukseen. Sydänlääkkeitäkin alkoi olla yhdellä ja toisella. Itse en näe järkeä määrätä runsaasti lääkkeitä, esim. Kolesterolinsa alentamiseen, verenpainetautiin, sydänvaivoihin ja vielä päälle muistisairauteen lääkitys. Mutta minä en ole lääkäri, en edes huolestunut omainen, joten turha taistella tuulimyllyjä vastaan.
Vierailija kirjoitti:
Käykö seurakunnan työntekijöitä koskaan vanhuksia katsomassa? Lukemassa Raamattua, laulamassa tms?
Kyllä käy. Vanhalle tosin on monesti tärkeämpää, että ne omaiset käy. Lapset ja lapsenlapset. Siitä on suru, jos lapset ei käy. Viriketoiminta pitää eniten vanhusta vireänä. Jos on päivittäin virikettä, eli laulutuokiota, käsillä tekemistä, ulkoilua ja pullan leivontaa ja juhlia sekä konsertteja, niin vanhukset voi selvästi paremmin. Tästä on tehty runsaasti tutkimuksia. Masennus ja apatia vaikuttavat vointiin enemmän kuin fyysiset sairaudet. Mielen virkeys ja tekeminen on tärkeintä, oli se tekeminen mitä hyvänsä. Hartaus kerran kuussa ei oikeasti ole mitään, jos elämässä ei ole sisällöllistä rikkautta päivittäin.
Vierailija kirjoitti:
On minullekin omainen tullut päin naamaa huutamaan, että istutaan kansliassa perseet hiessä kahvilla ja jätetään mummot hoitamatta. Meitä oli silloin vuorossa kolme. Minä yritin tunnin saada puhelimella kiinni lääkäriä, kun eräällä asukkaalla raju virtsatieinfektio ja kuumetta. Lääkäri voi ainoastaan kirjoittaa antibiootit ja vikkeliä muistisairaita harvoin lähetetään ambulanssilla sairaalaan karkaamaan, jos tila ei ehdottomasti lääkärin mielestä vaadi. Sairaanhoitaja vieressä jakoi lääkkeitä siellä kansliassa. Eli käytännössä silloin yksi Hoitsu oli yksin 12 asukkaan kanssa, ja hänkin varmaan osan ajasta huoneissa vessattamassa ja hoitotoimissa. Omaiset harvoin näkee, mikä se tilanne en. Eikä kenellekään edes kerrota, että olen tässä tunnin yrittänyt saada lääkäriä kiinni, kun yhdellä on vakava vti.
Kuinka tyhmä voi olla joku, että yrittää tunnin soittaa lääkärille "vakavan pissiitin " takia. Eiköhän se lääkäri soita kun vapautuu? Ei ihme, että hoitajat ei riitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
joku ihmetteli miksi nostetaan klo 7 ylös. Ei suinkaan nosteta. Meillä esim. 15 hoidettavaa ja 3 hoitajaa aamussa. Suihkut/saunat jaettu viikolle koska viikonloppuisin vain 2 hoitajaa eli jokaiselle on aamulla viikolla 5 asukasta joilla yhdellä sauna/suihku.
ensimmäiset ovat yleensä jo hereillä kun vuoro alkaa klo 7 joten luonnollisesti niistä virkuimmista aloitetaan ja viimeiseksi ne jotka nukkuvat pidempään ja keiden saunavuoro on.
aamutoimien tulisi olla tehtynä n. Klo 10, usein se ei vain onnistu jos on huonokuntoisia. Lääkkeet ja aamupala kuitenkin on tuohon mennessä annettava vaikka sitten sänkyyn jos muuten ei ehdi.
Vanhukset ovat usein huonoja syömään, ja juomaan kun sitä nälän ja janon tunnetta ei enää tunnista joten nesteuttää ainakin pitää. Kuivuuhan ne jos saisi nukkua puollille päivin ja nälkiintyisi ja lääkkeiden annossakin on omat rajaansa.
lisäksi ne harvat jotka nukkuisivat niin myöhään vain kun antaa meuhkaisivat sitten yön mikä ei hyvä kun hoitajia yössä on kaksi 46 koko talon asukasta kohden.
olisi ihanaa jos hoitajia olisi enemmän tällöin olisi aikaa olla myös seurana muutoinkin kuin hoitotilanteissa. Nyt varsinkin aamut on yhtä tukkaputkella juoksemista ja asukkaat monesti oman onnensa nojassa aamupalapöydässä kun ei vain repeä jokapaikkaan ja muutkin pitää kuivittaa /auttaa vessaan.
Opiskeluaikana tein sijaisuutta muistisairaiden ryhmäkodissa eli käytännössä palvelutalossa. Siellä aamukahvit juotiin klo 7.30 ja siinäkin samalla tehtiin asukasjakoa ja suunniteltiin päivää eli kahvit juotiin töiden ohessa. Klo 8 - 12.30 olikin sitten tauotonta edestakas juoksua kun nostit omat asukkaasi ylös, hoidit ja suihkutit. Sitten aamupalan tarjoilu (eli syöttäminen). Nippanappa kaikki saaneet puurot mahaan, kun jo lounasaika ja sama syöttörumba uudelleen. Sitten vessatukset ja asukkaat lepäämään. Tässä vaiheessa, kun klo oli yleensä lähemmäs 13, saattoi suunnitella itse haukkaavansa jotain. Lisämainintana vielä se, että meillä ei ollut hoitajille mitään omaa taukotilaa, vaan söimme ja kahvittelimme samassa pöydässä asukkaiden kanssa... Toisaalta tuohon aikaan piti olla jo kirjaamassa, kun iltavuorokin alkoi vyöryä paikalle. Klo 14, kun oli kirjattu ja annettu rapsat, niin kyllä sitä hetki teki mieli istuakin.
Omaiset yleensä varsinkin viikonloppuisin tulivat vierailulle juuri noihin aikoihin, niin totta kai näyttää siltä, että mummot ja papat on kärrätty huoneisiin ja hirveä määrä hoitajia (aamu+ilta) vain istuu. Erään asukkaan tytär tuli aina täsmälleen siihen aikaan vierailemaan, kun meillä hoitajilla oli hieman rauhallisempi hetki ja kyllä hän siitä aina muisti huomauttaakin, että täällä te taas vain istutte. Välillä teki mieli sanoa, että tule joskus muutama tunti aiemmin tai myöhemmin, niin on istumiset kaukana. Toki sitä aina voisi rapsutella jotain hyllyjä puhtaaksi, mutta kun on aamun juossut pää kolmantena jalkana, niin ei vain yksinkertaisesti jaksa.
Että se siitä jatkuvasta kahvittelusta. Opintojen loppuvaiheessa, kun tein sh-sijaisuutta, niin "lepoaikaa" ei ollut enää sitäkään vähää. Kun hoitotoimia ei ollut, niin tehtiin lähetteitä, soiteltiin lääkärille/apteekkiin, tehtiin lääkemuutoksia, jaettiin dosetteja...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On minullekin omainen tullut päin naamaa huutamaan, että istutaan kansliassa perseet hiessä kahvilla ja jätetään mummot hoitamatta. Meitä oli silloin vuorossa kolme. Minä yritin tunnin saada puhelimella kiinni lääkäriä, kun eräällä asukkaalla raju virtsatieinfektio ja kuumetta. Lääkäri voi ainoastaan kirjoittaa antibiootit ja vikkeliä muistisairaita harvoin lähetetään ambulanssilla sairaalaan karkaamaan, jos tila ei ehdottomasti lääkärin mielestä vaadi. Sairaanhoitaja vieressä jakoi lääkkeitä siellä kansliassa. Eli käytännössä silloin yksi Hoitsu oli yksin 12 asukkaan kanssa, ja hänkin varmaan osan ajasta huoneissa vessattamassa ja hoitotoimissa. Omaiset harvoin näkee, mikä se tilanne en. Eikä kenellekään edes kerrota, että olen tässä tunnin yrittänyt saada lääkäriä kiinni, kun yhdellä on vakava vti.
Kuinka tyhmä voi olla joku, että yrittää tunnin soittaa lääkärille "vakavan pissiitin " takia. Eiköhän se lääkäri soita kun vapautuu? Ei ihme, että hoitajat ei riitä.
Kyllä meilläkin tuli entisessä duunipaikassa monenlaista tilannetta, ollaan sitten tyhmiä tai ei. En siis ole alkuperäinen kommentoija, mutta samanlaista touhotusta välillä oli meillä. Lääkärit ei yleensä ainakaan viikonloppuisin "soittele takaisin päin" vapauduttuaan. Eihän siellä ole kuin yksi päivystäjä. Olen kunnassa, jossa ei ole esim. sairaalaa ja tk pääosin kiinni viikonloput ja illat.
Joskus on odotettu ambulanssia saapuvaksi tunti, kun asiakas saanut sairaskohtauksen. Siinä on aika tavalla kiinni yksi hoitaja koko ajan. Kerran pyysin naapuriosastolta apua, että saatiin ihmiset syötettyä, kun oli ensihoito elvyttämässä ja meiltä hoitaja ollut tilanteessa jo ainakin pari tuntia.
Että sattuu ja tapahtuu sitä paremmissakin piireissä. Kaveri sanoi, että oli sekaisin koko heidän yksikkö, kun yksi karkasi. Oli poliisia ja vapaaehtoista etsijää ja söhlinkiä niin, että hyvä kun ehtivät hoitaa syöttämiset ja lääkkeet.
Minä aina vertaan pieniä hoivayksiköitä suurperheeseen. Aina sattuu ja tapahtuu. Elämäähän se vain on.
Siksihän se vanhustenhoito ei houkuttelekaan, kun joutuu jatkuvasti istumaan kahvitauolla ja käy aika pitkäksi. Eiku...
Ei vanhukset nykyisin makaa. Yleensä kaikki nostetaan ylös sängystä, jos kunto sallii. Lääkkeitä on joissakin paikoissa tapana käyttää paljon, toisissa taas vähän. Ja se on lääkäri, joka ne määrää.