Miten lasten huoltajuus, kun mies haluaa erota?

Vierailija kirjoitti:

 

Vierailija kirjoitti:

 

Vierailija kirjoitti:

Onko mies hoitanut paljonkin lapsia aiemmin?

Pitääkö tätä edes kysyä...isä on tässä kohtaa aina se täysin kelvoton asuinkumppani ja isä lapsilleen ja äiti lapsen tasolle typistettu viaton uhri, joka on uhrannut kaiken noiden lasten eteen isän keskittyessa lähinnä itseensä.

 

Oletpas sinä puolustuskannalla. Taisi kalikka kolahtaa vaikka et edes ole ap. Veikkaan että isä on vain puuhastellut töissä kun nuorinkin on noin nuori ja äiti hoitanut kodin ja lapset. Sinäänsä lopputulokseen ei vaikuta mutta isä saattaa piankin kypsyä kotihengettären rooliinsa kun totuus tulee ilmi.

 

Puuhastellut töissä. :D Kotiinko olisi pitänyt jäädä?! Tämä yhteiskunta on tässä kohtaa kyllä pirun epäreilu, kun jomman kumman on siellä töissä käytävä puuhastelemassa. Vähän nyt luottoa myös iseille! Tuolla on tavaton määrä isejä, jotka pitävät perheestään huolta. Ei se lastenhoito mitään amerikantiedettä ole ettei isät sitä kestäisi.

Vierailija kirjoitti:

 

Vierailija kirjoitti:

 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko mies hoitanut paljonkin lapsia aiemmin?

Pitääkö tätä edes kysyä...isä on tässä kohtaa aina se täysin kelvoton asuinkumppani ja isä lapsilleen ja äiti lapsen tasolle typistettu viaton uhri, joka on uhrannut kaiken noiden lasten eteen isän keskittyessa lähinnä itseensä.

Mitenkä paljon luulet miehen hoitaneen lapsia jos lapset ovat 1- ja 2-vuotiaat?

Onhan noita erilaisiakin perheitä, mutta keskimääräinen perhe hoitaa hommat niin että isi hoitaa kuukauden per ipana max, äiti 11 kuukautta.

Noin pienten lasten ollessa kyseessä on aika epätodennäköistä että eroiskä on se joka jää lasten peppuja pyyhkimään sinne entiseen yhteiseen kotiin, ihan jos realistisia ollaan.

 

 

Biologia on tässä kohtaan epäreilu. Mitenkä paljon luulen osallistuneen varmasti hän on kykyjensä mukaan osallistunut siihen päivittäiseen arkeen ja niitä peppuja pyyhkinyt siinä missä äitikin. Isät ovat tässä asiassa kunnostautununeet sitten talvisotien.

Biologia on biologiaa. Vain täysimetys vaatii äidin ympärivuorokautisen läsnäolon ja sekin loppuu kun lapsi on 6kk. Mutta: täysimetyksen jälkeen on käytännöllistä että hoitoon harjaantunut vanhempi hoitaa edelleen - ja niin on erotilanteessa pienten lasten kanssa myös.

Kaikkien etu on jos huoltajuus on myöhemmin tasaisemmin jaettu, mutta pieniä lapsia ei voi jakaa puoliksi - eikä entistä puolisoa pidetä päivähoidon korvikkeena eron jälkeen, kuten ap:n exä kaavailee.

Mikä siinä viikko-viikko systeemissä on niin vaikeaa? itse äitinä ottaisin ne viikot rennosti ja itselleni kun lapset olisivat isällään. Näkishän minä aina heitä joka toinen viikko.

Minä en suostuis tuhon vuoroviikkoon. Ensinnäkin, jos ap on itse ollut noin pienten lasten kanssa kotona eli on ollut pääasiallinen hoitaja, ei lapset voi olla viikkoa erossa lapsistaan. Ja toisekseen, tuo miehen ehdottama malli ei ole vuoroviikko asumista. Noin pienille siinä on liikaa. Mieluummin esim. Joka viikko 2 yötä isällä tai yhden yön jaksoissa useammin. Jokatapauksessa hirveä rääkki lapsille joka aamu heräämään aikaisin, vain mennäkseen "päivähoitoon äidille." Ihan älytön ratkaisu. 

Tottakai miehellä oikeus vanhempana ja lapsilla oikeus isään, mutta järjen käyttö sallittua.

Vierailija kirjoitti:

 

Vierailija kirjoitti:

 

 

Vierailija kirjoitti:

Minä olen lasten kanssa hoitovapaalla kotona vielä pari vuotta. Isä on hyvä isä ja on lasten kanssa paljon.

Eli onko isä ajatellut, että hänen viikkoinaan toisi lapset kuitenkin sinulle työpäivänsä ajaksi?

 

 

On ajatellut, että hakisi lapset töiden jälkeen ja palauttaisi aamulla.

Siis viikkoa erossa pääasiallisesta hoitajastaan...

Vierailija kirjoitti:

Minä en suostuis tuhon vuoroviikkoon. Ensinnäkin, jos ap on itse ollut noin pienten lasten kanssa kotona eli on ollut pääasiallinen hoitaja, ei lapset voi olla viikkoa erossa lapsistaan. Ja toisekseen, tuo miehen ehdottama malli ei ole vuoroviikko asumista. Noin pienille siinä on liikaa. Mieluummin esim. Joka viikko 2 yötä isällä tai yhden yön jaksoissa useammin. Jokatapauksessa hirveä rääkki lapsille joka aamu heräämään aikaisin, vain mennäkseen "päivähoitoon äidille." Ihan älytön ratkaisu. 

Tottakai miehellä oikeus vanhempana ja lapsilla oikeus isään, mutta järjen käyttö sallittua.

 

Vierailija kirjoitti:

 

Vierailija kirjoitti: 

Vierailija kirjoitti:

Minä olen lasten kanssa hoitovapaalla kotona vielä pari vuotta. Isä on hyvä isä ja on lasten kanssa paljon.

Eli onko isä ajatellut, että hänen viikkoinaan toisi lapset kuitenkin sinulle työpäivänsä ajaksi?

On ajatellut, että hakisi lapset töiden jälkeen ja palauttaisi aamulla.

 

 

Vierailija kirjoitti:

 

Vierailija kirjoitti:

 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko mies hoitanut paljonkin lapsia aiemmin?

Pitääkö tätä edes kysyä...isä on tässä kohtaa aina se täysin kelvoton asuinkumppani ja isä lapsilleen ja äiti lapsen tasolle typistettu viaton uhri, joka on uhrannut kaiken noiden lasten eteen isän keskittyessa lähinnä itseensä.

Mitenkä paljon luulet miehen hoitaneen lapsia jos lapset ovat 1- ja 2-vuotiaat?

Onhan noita erilaisiakin perheitä, mutta keskimääräinen perhe hoitaa hommat niin että isi hoitaa kuukauden per ipana max, äiti 11 kuukautta.

Noin pienten lasten ollessa kyseessä on aika epätodennäköistä että eroiskä on se joka jää lasten peppuja pyyhkimään sinne entiseen yhteiseen kotiin, ihan jos realistisia ollaan.

 

 

Biologia on tässä kohtaan epäreilu. Mitenkä paljon luulen osallistuneen varmasti hän on kykyjensä mukaan osallistunut siihen päivittäiseen arkeen ja niitä peppuja pyyhkinyt siinä missä äitikin. Isät ovat tässä asiassa kunnostautununeet sitten talvisotien.

Biologia ei ole mitenkään epäreilu. Suomessa myös isä voi jäädä vanhempainlomalle (loppuosa "äitiyslomasta")  sekä hoitovapaalle ja äiti käydä töissä. 

Alle 1-vuotias ei kestä säännöllistä yönylieroa ensisijaisesta hoitajastaan ja on aivan järjetöntä laittaa kaksi alle 3-vuotiasta viikko-viikko-rumbaan muutenkin kun sitä asiantuntijat suosittelevat yli 3-vuotiaille. Kyllä tässä sen eroa haluavan pitää tajuta, että lapset ovat aivan liian pieniä maksamaan hintaa siitä, että toinen vanhemmista ei enää halua yrittää. Eroaminen ilman pariterapiaa, kun lapset ovat alle kouluikäisiä, pitäisi kieltää lailla.

Ap, ehdota miehelle, että voi tavata lapsiaan kahtena iltana viikossa niin, että hakee lapset töistä tullessaan ja palauttaa kotiin tuntia ennen nukkumaanmenoaikaa. Joka toinen viikonloppu voi pitää lapset perjantai-illasta lauantai-iltaan. Tuo on se yönyliharjoittelu, jota ei mielestäni ole tarpeen lisätä seuraaviin kahteen vuoteen. Tähän järjestelyyn on mielestäni hyvät perustelut eli lapset ovat liian pieniä yönylieroon ensisijaisesta hoitajastaan ja sitä on harjoiteltava maltilla. Toki jos lapset sopeutuvat hyvin, voi yökyläilyä laajentaa esim. puolen vuoden/vuoden päästä sunnuntaiaamuun ja isän arki-iltoja lisätä toiveiden mukaan, mutta tässäkään ei pidä ajatella kummankaan vanhemman toiveita vaan lasten tarpeita. Hienoa, jos lapset sopeutuvat mutta ei kannata keikuttaa venettä vain siksi, että toinen haluaa pakottaa lapset liian isoisiin saappaisiin tai toinen toivoo enemmän vapaa-aikaa lapsista. Helpointa on lisätä isän arki-iltojen tapaamisia ja ehkä satunnaisia yökyläilyjä loma-aikaan mutta säännöllisesti pitäisin kiinni kahdesta yökyläilystä/kuukausi ja arki-illoista sopimuksen mukaan (2-3 iltaa viikossa).

Samassa tilanteessa, siis mies tulee ilmoittamaan että lähtee, minä kääntäisin hyvin nopeasti puheen siihen että ottaa sitten lapset lähtiessään mukaansa ja ryhtyy lähivanhemmaksi. Lastenvalvojalle kun ehditään, niin voin sitten olla toista mieltä...mutta ehtiipä mies hetken miettiä mitä tekisi ja mitä oli toiselle tekemässä :)

 Vuoroasumisella on puolensa: äiti voi palata takaisin töihin ja jatkaa työuraansa.  Isä taas tutustuu lapsiinsa ja oppii siellä kotona uutta.  Meillä on saman ikäiset lapset ja hoidamme heitä vuoroviikoin. Meillä on kummallakin osittainen vanhempainvapaa.  Emme kuitenkaan ole eronneet.  Jäitä hattuun ihmiset, kannattaa käyttää tervettä talonpoikaisjärkeä.  

Tuon ikäiset ovat aivan liian pieniä viikko-viikkoon. Jos menette oikeuteen, niin sitä tuskin määrätään. Tuon ikäisille yksi pysyvä koti ja laajat tapaamiset etävanhemmalle. Pidä tästä kiinni ja osoita, että haluat isän ja lasten olevan paljon yhdessä, mutta että viikko viikkoon voidaan siirtyä myöhemmin, kun lapset pystyvät säilyttämään kuvan poissaolevasta vanhemmasta mielessään.

On myös isän ja lasten suhteelle parempi, että isä tapaa lapsia useita kertoja viikossa, ennemmin kuin että hän on noin pienistä lapsista erossa kokonaisen viikon kerrallaan.