Tylsä elämä ;__;

Aamulla taapero herättää. Nousen ylös, keitän puuroa ja syötän lapsen. Lapsi leikkii sisällä ruoka-aikaan asti. Sitten syödään ja päikkäreille. Täytän tiskikoneen, pyykkään, siivoan hiljaa, istun ja ihmettelen. Pian onkin välipalan aika. Sitten leikkimistä/ulkoilua. Mies tulee kotiin ja syödään iltaruokaa. Taas leikkimistä ja sitten alkaakin iltatoimet. Miehen kanssa katsotaa telkkaria maks. tunnin, sitten hän menee nukkumaan. Minä datailen. Ja surkuttelen tylsää elämääni. 

Ajokorttia ei ole ja tietenkin tehtiin hölmö ratkaisu kauan sitten ja muutettiin pieneen kylään, missä menee huonosti busseja. Jos haluan lähimpään kaupunkiin niin vaihtoehdot ovat a) aamulla tosi aikainen herätys ja miehen mukana kaupungille tai b) mies tulee kotiin ja sitten körötellään keskustaan. Ja mitäs minä siellä teen? Tapaan kahta kaveria. Kotiin tullessani mietin, että miksi minä aina vaivaudun sinne. Meillä ei käy kylässä kukaan. Pian voidaan tiputtaa vaihtoehto a pois, sillä syntyy toinen lapsi. Vanhempi ei jaksa olla keskustassa koko päivää. En voi vain mennä perhekahviloihin hetkeksi ja sitten köpsötellä pikkuköörin kanssa kotiin syömään ruokaa. En voi vain lähteä leikkipuistoon lasten kanssa. Voin unohtaa kirjastossa käynnit, elokuvissa ja kahvilla käynnit. Ihan kaikki. Minä se vain istun kotona kaikkien pakollisten juttujen jälkeen ja odottelen miestä kotiin. Joka ei edes keskustele paljoa. Olo on niin yksinäinen. Muut ystävät asuvat kaukana. On vain niin paha olla ;___;