Ihanaa, pääsen pois tästä kerrostalo helvetistä!
15vuotta asunut eri kerrostaloissa aina sama juttu. Naapuriksi osuu AINA joku näistä: päihdeperhe, narkomaaneja, valittaja mummo, kyttääjä pariskunta, nipottaja perhe, väkivalta perhe, suurperhe, bilettäjä sinkku jne. jne.! Kuinkakohan monta perhettä olen " pelastanut" soittamalla poliisin paikalle kun milloin hakataan vaimoa, hakataan lapsia, hakataan koiraa, tapellaan, sammutaan käytävään... Sit ne bilettäjät jotka huudattavat musiikkia aamuyön tunteina.. huh!
Olen asunut kaupunginvuokra taloissa, yksityisellä, vvo:n asunnoissa, omistus-asunnossa! Eri asuinalueilla ja silti aina samaa jengiä joka paikassa...
No nyt se loppui. Kiitos!
Kommentit (17)
Me muutettiin 2 vuotta sitten omistusasuntoon vuokralta. " Saatiin" naapuriksi valkolaisnainen joka seurusteli mustalaisten kanssa. Voi luoja sitä menoa. Pari kertaa poliisit oli luotiliiveineen sen oven takana ja kävi meiltäkin kyselemässä ollaanko nähty sitä.
Tätä naisihmistä ennen oltiin viihdytty ihan hyvin.
Tyytyväisiä kerrostaloasujia olemme. Tosin asumme ns. ökyalueella, johtuisikohan siitä, että naapurit ovat aina olleet oikein mukavia...
Mäkin niin toivoisin pääseväni täältä... Meille on myös osunu ties mitä naapureita, mm. viime la-su välisenä yönä joku helvetin taukki vasaroi puoli kahteen asti yöllä! Siis teki remonttia kerrostalossa monta tuntia keskellä yötä! Ja kun ei tällasessa helvetillisessä kerrostalokompleksissa oo aina niin helppoa paikantaa mistä kämpästä melu tulee, niin paha mennä sanomaan... Aaargh! Toivottavasti mekin ollaan joskus yhtä onnekkaita kuin sinä...
Aina on joku paikka rempallaan ja töitä riittää...
Mutta kiva jos joku onnistunut löytämään hyvän kerrostalon. Minä en löytänyt monista muutoista huolimatta. ap
En minäkään enää koskaan muuta kerrostaloon. Kerran kun sieltä pääsee pois..
Jouduin asumaan kerrostalossa (4 eri) vuosina 95-03 ja täytyy sanoa, että joka päivä KÄRSIN! vaikkei mitään sen kummempaa meteliä olisikaan ollut, aina joku kolisteli ja tömisteli yläkerrassa, ovet paukkui ja hissit kolisi ym. ym.
Olen asunut lapsuuteni okt: ssa ja sen jälkeenkin, mutta onneksi tuo inhottava välivaihe on elämästänui ohi ja saan nauttia rauhasta ja yksityisyydestä rivarin päätyasunnossa (naapurina iäkkään puoleisempi pariskunta). Heti huomaa kun menee mutsille tai anopille, että miten " ihania" ne kerrostalon elämän äänet taas olikaan...
Ei enää ikinä takaisin!
Pelaa varmaan toi äänieristyskin paremmin kuin 70-80 luvun mörskissä.
Onneksi löytyy myös meitä kerrostalossa hyvin viihtyviä :)
Vierailija:
Pelaa varmaan toi äänieristyskin paremmin kuin 70-80 luvun mörskissä.
Esim. niissä on jopa huoneiden väliseinät usein kiveä eikä mitään lastulevypaskaa niinkuin uudemmissa elementtitaloissa...
ja nykyisessä omistusrivarissa on paljon häirtsevämpi naapuri (seinänaapuri muista en tiedä). Kerrostalossa ei olis uskonu naapureita olevankaan ku nyt kuulee 7 vuotiaan pikku-aleksin huutavan äidilleen et " saatanan saatana turpa kiinni mä puhun nyt" ja äiti huutaa yhtä kovaa takas...
Muuten kiva ja rauhallinen alue...
vauraalla alueella yksityisellä vuokranantajalla ja kaupungin vuokratalossa Helsingissä. Ihan mukavaa ja rauhallista. Ei mitään noista kuvaamistasi ilmiöistä.
Ehkä mäkin joku päivä pääsen omaan taloon asumaan. Kolmessa eri kerrostalo-asunnossa olen asunut ja tämä on vasta ensimmäinen paikka, jossa on tullut häirikköperhe vastaan, mutta valitus on jo viereillä ;).
Olen asunut aiemmin 3 eri kerrostalossa, kaikki 70 luvulla tehtyjä ja ainakin niissä 80% väliseinistä oli kiveä (v*tutti aina porata puolipäivää, että sai ruuvin edes seinään....)
Juuri tästä haaveilemme miehen kanssa joka päivä. Kerrostalossa asuminen isossa kaupungissa ON yhtä helvettiä!!!!
betonikerrostalosa on jäätävän kylmää ja kosteaa. Vuosikausia ikkunoitten alapuolella olevat lämpöpatterit ovat olleet täysin kylmiä Ilto puskee kylmää ulkoilmaa sisälle. Mitään ei voi pukea lämmitättä itse ostetulla sähköpatterilla. Koko perhe sairastaa kylmästä tulleita tauteja. Lyhyt kesä ei betonirakenteta ehdi lämmittämään. Asukkaat ovat itsekseen eikä kukaan vahtaa tai edes tunne naapureitaan. Vapaus on ihanaa mutta ei kylmässä helvetissä
Asuin 15 vuotta ihan onnellisesti kaupungin vuokratalossa, kunnes perheenlisäyksen takia muutimme.
Valitettavasti jouduimme ongelmataloon. 1.5 vuotta sitä kestettyä muutettiin omakotitaloon.
Sinänsä kerrostaloasuminen oli ihan ok! mutta jos naapurin on perseestä, eikä lapsia uskalla suunnilleen päästää rappuun ja pihalle, niin kaikki ei ole ok!
Silti ottaa vieläkin tavallaan päähän että, ns. normaalit joutuvat muuttamaan, ja sosiaalitapaukset jatkavat rellestystä!