Toinen tulossa -jatkaako esikoinen päiväkodissa vai ei?
Kaipaisin mielipiteitä niiltä, joilla on ollut tai on sama tilanne kuin meillä edessä eli jatkaako esikoinen päiväkodissa osapäiväisenä tai -aikaisena toisen lapsen synnyttyä?
Esikoinen ollut päivähoidossa täyspäiväisenä yksi vuotiaasta asti (pian kolme vuotta) ja kuopuksen syntyessä on esikoisella ikää lähes neljä vuotta. Kovasti jo pohdin, että miten esikoisen tarhakuviot hoidetaan kun jään äitiyslomalle. En kaipaa sen enempää keskustelua asian " moraalisesta" puolesta vaan ihan käytännön kokemuksia mikä on osoittautunut lapselle paremmaksi. Itse voin hyvin kuvitella olevani viikot kahden lapsen kanssa kotona.
Alustavasti olen ajatellut, että esikoinen jatkaisi päiväkodissa esim. kahtena päivänä (kokopäivä) viikossa. Perusteluina se, että hän on tottunut käymään tarhassa, siellä on omat kaverit ja touhut, joista pitää. Jotenkin ajattelen, että olisi " julmempaa" otta hänet kokonaan pois tarhasta, niin ettei pääsisi enää leikkimään kavereidensa kanssa ollenkaan. Aktiviteetteja olisi varmasti myös kotonakin, voisimme käydä perhekahviloissa, kerhoissa, muskarissa, mutta silti.
Ajattelen jo myös sitä kun taas jossain vaiheessa palaan töihin, niin silloin on myös tarhaan paluu edessä ja olisi mukavaa, että silloin esikoinen voisi jatkaa samassa ryhmässä kokopäiväisenä kuin nytkin.
Kertokaa miten te muut olette vastaavassa tilanteessa toimineet ja mikä on osoittaunut hyväksi tai huonoksi ratkaisuksi.
Kommentit (7)
esikoisemme oli ollut myös 1v alkaen täysipäiväisesti päiväkodissa ja oli 5 vuotias kun kaksoset syntyivät. Naapureissa ei ole ketään lapsia, joten lapsen kannalta ajattelimme, että hänelläkin olisi kavereita ja jatkoimme päiväkotipäiviä 12pv/kk.Se oli onnistunut ratkaisu, lapsi meni mielellään hoitoon , ja minullakin oli aikaa levätä hetki, kun kaksoset nukkuivat.
että nyt tammikuussa päiväkodin aloittanut (1v6kk) esikko jatkaisi syksyllä 6pv/kk, eli 1-2 pv/vko. Vauvan syntyessä esikoinen siis 1v10kk.
että esikoinen (vauvan syntyessä 3,5-vuotias) jatkaisi yksityisellä perhepäivähoitajalla 1-2 päivänä viikossa (kokopäivä). Tarkoitus on, että poika vaihtaa päiväkotiin siinä vaiheessa, kun kakkonen menee hoitoon, joten en perustele päätöstäni tutun hoitopaikan pitämisellä. Uskon kuitenkin, että ujon ja hitaastilämpenevän pojan olisi hyvä pysyä kiinni " hoitorutiineissa" ja että hän nauttisi hoidon tarjoamista virikkeistä.
Tyttö saa toukokuussa sisaruksen ja on silloin 2v11kk. On ollut hoidossa 1,5 vuotiaasta ja olemme pitäneet tarhasta todella kovasti. (On pieni ja hoitajat ovat ihania.) Tyttökin viihtyy tarhassa todella hyvin ja tuntuisi kurjalta ottaa hänet kokonaan sieltä pois, koska jossain vaiheessa olisi taas edessä hoitoonmeno äitiysloman jälkeen ja tietysti olisi toiveena, että pikkusisar saisi sitten myös paikan samasta tarhasta. Ajatuksena olisi, että tyttö olisi tarhassa n. 2 krt/viikko. Huonona puolena on se, että tarha on automatkan päässä, mutta tässä ihan meidän lähellä ei ole tuollaista pientä ruotsinkielistä tarhaa ja tiedän, että se olisi taas tulevaisuudessa yhtä stressiä yrittää metsästää mieluista hoitopaikkaa. Olemme tosiaan kaksikielinen perhe (Minä puhun lapsen kanssa suomea ja isä ruotsia.) ja ihan senkin takia olisi mukavaa, että lapsi olisi pari päivää viikossa ruotsinkielisessä ympäristössä, koska mieheni joutuu välillä tekemään pitkiäkin työpäiviä ja matkustelemaan, joten nyt saatu hyvä ruotsinkielentaito voisi muuten vähän ruostua.
Se vain mietityttää, että esikoinen toisi kotiin tarhasta sitten kaikenlaisia pöpöjä, enkä haluaisi, että tämä uusi tulokas aloittaisi sairastelukierteen ihan vauvana. Esikoisella oli hoidon alettua korvatulehduskierre, joka putkituksen jälkeen onneksi kuitenkin loppui. Mutta en oikein osaisi pitää esikkoa vain neljän seinän sisällä tautien pelossa, koska hän on hyvin sosiaalinen luonne ja kovasti kaipailee aina leikkikavereita.
Jäädessäni toissa syksynä äitiyslomalle meidän edellinen poika oli 4-vuotias ja ollut päiväkodissa jo useita vuosia. Kaikki kaverit olivat päivät siellä ja isot veljet koulussa, joten oli loogista, että hoitoa jatkettiin. Sovimme että poika oli päiväkodissa kolmena päivänä viikossa puolipäiväisenä. Halusi itse tulla kotiin ruoan jälkeen ettei tarvitse nukkua päikkäreitä. Tähän toki suostuin kun ei ollut mitään estettäkään.
Tauteja ei meille kyllä tullut, päiväkotilainen oli ehtinyt jo sairastaa ja saada vastustuskykyä ja vauva ei ollut kovin helposti sairastuva, ensimmäinen nuhakuume oli 1-vuotiaana.
Meillä systeemi toimi kun isä vei aamulla töihin mennessään ja minä hain päiväkävelyllä ja kauppareissulla ja sitten tultiin kotiin, vauva nukkumaan ja me isomman kanssa pelailtiin tai katsottiin videota jne. Oli myös kahdenkeskistä aikaa ennen kuin isot tulivat koulusta. Säästyi myös lämpimän ruoan laittamiselta hoitopäivinä, se oli mulle ehkä se suurin helpotus, kun itse voi syödä jotain kaapista löytyvää ja vauva pärjää maidolla.
Meidän kakkonen syntyi marraskuun alussa ja esikoispoika (silloin juuri 2-vuotias) jatkoi perhepäivähoitajalla vuoden loppuun. Tämän ratkaisun tein - täytyy myöntää - täysin itsekkäistä syistä. Halusin päästä rauhassa kiinni vauva-arkeen ja mahdollistaa sen, että voin toipua rauhassa synnytyksestä. En nähnyt järkevänä, että mies olisi jo sairaala-ajan pitänyt isyyslomaa ja hoitanut esikoista kotona. Mielestäni isyysloma täytyy käyttää uuteen tulokkaaseen tutustumiseen.
Mitään perustetta ei ollut siis esikoispojan kannalta, miksi hänet piti hoitoon viedä. Tai no, ehkä ensimmäisten viikkojen " ulkoilukielto" olisi saattanut häntä ottaa päähän, mutta se olisi ollut pientä. Kokemukseni mukaan tuollainen alle 3-vuotias ei kaipaa hoidosta mitään virikkeitä - lyhytkestoiset kerhot on ok. Vaikka meidän poika on reipas ja hoidossa viihtynyt, kyllä hän paljon mielummin on kotona. Muistan vieläkin ne aamut, kun mies oli työreissussa ja vein poikaa aamulla hoitoon vauvan kanssa (mies vei muulloin). Tuntui tosi pahalta, kun poika olisi selvästi halunnut jäädä kotiin. Lopulta pidinkin poikaa lyhyempiä päiviä ja pidettiin myös kokonaisia vapaapäiviä ainakin yksi joka viikko.
Mutta en näin jälkikäteen kadu valintaani ja sitä jopa uskallan suositella. Uskallan väittää, että tuon parin kuukauden pehmeä lasku oli oman jaksamiseni osalta tosi tärkeää. Olen kuullut paljon äideistä, jotka eivät muista kakkosen synnyttyä " mitään" ekalta puolelta vuodelta, jos esikoinen on alle 2-vuotias. Itse olen jaksanut tosi hyvin, sillä pystyin lepäilemään alussa vauvan nukkuessa. Nyt ei ole toivettakaan päivälevoista :). Mutta tosiaan ajatus siitä, että poika olisi nyt hoidossa, tuntuisi tosi karulta. Ilman muuta nautitaan vauva-arjesta porukalla kotona ja virikkeet poika hakee kerran viikossa aamupäiväkerhosta, taaperojumpasta sekä kyläilyistä, joita tehdään muiden kotiäitien kanssa lähes viikottain.
t. Jogu ja kullannuput (2v3kk ja 3kk)
Eli meille syntyy vauva kesäkuussa ja esikoinen on ollut päiväkodissa 2-vuotiaasta lähtien. Nyt hän on 3,5-vuotias. Aluksi ajattelimme niin, että esikoinen jatkaisi pk:ssa parina pvnä viikossa. Poika on ujon sorttinen, mutta tottunut päiväkotiin ja tykkää olla siellä. Ajattelimme, että olisi hänelle parasta olla pk:ssa, ettei sitten hoidon uudelleen aloittaminen tuota vaikeuksia....
No, nyt sitten olemme kuitenkin tulleet siihen tulokseen, että otamme hänet pois päiväkodista ja yritämme saada hänet srk:n kerhoon. Kun lisäksi käymme perhekerhossa niin uskon hänen saavan tarpeeksi sosiaalisia kontakteja muihin lapsiin.
Tämä ei todellakaan ole helppo päätös, enkä vieläkään tiedä mikä olisi oikea ratkaisu. Toisaalta on ihana helpottaa omalta osaltaan päivähoidon vaikeaa tilannetta, ja antaa jollekin hoitopaikkaa tarvitsevalle paikka, silläkin uhalla, että sitten kun itse tarvitsee kahdelle lapselle hoitopaikan, on se luultavasti hankalampaa....eli ei välttämättä saakaan lapsia tuohon samaiseen mukavaan päiväkotiin (ainakaan molempia).
Mutta, näin olemme päättäneet, ja luultavasti pysymme päätöksessämme! Aika näyttää, tuliko tehtyä oikea vai täysin väärä ratkaisu!