5 vuotias jankuttaja ja vastaanväittäjä!! Mitä tässä voisi tehdä!!???

Poika on meilläkin saman ikäinen kuin teillä. Ei auta mikään ja pinna palaa! Kyllä kai se joskus helpottaa...

Minä olen kiusoitellut omaa lastani, että 5-vuotiailla on oma tyhmä-salakieli. Mitä tahansa ehdotan, kaikki on aina " tyhmää" . Vain 5v tietää, mitä se tarkoittaa: joskus se on todella suomennettuna " tyhmää" , joskus " jippii" ;o)

Kumma juttu, mutta " tyhmittely" on vähän vähentynyt...



Mutta minusta ihan hyvä juttu, että käydään sanallisia väittelyjä, eikä lapsi käy äidin päälle, niinkuin olen joskus vierestä seurannut tapahtuvan.

Ota luulot lapselta pois.



Meillä 4½ vuotias jankuttaja.



Monesti kysymyksiin: miks mun pitää

riittä vastaukseksi: siksi.



Herkästi laitan myös istumaan jäähypenkille, jos ei jankuttaminen lopu.

Tahtoaan ei saa missään nimessä perille jankuttamalla.



Munakellon laitan myös soimaan ja siinä ajassa täytyy hommat tehdä, vastaväitteistä huolimatta. Jos ei ole hommaa tehty tulee rangaistus: ei saa jälkkäriä, ei lähdetä johonkin kivaa paikkaa (uimaan yms.), ei saa katsoa lastenohjelmia, videota tai DVD:tä, ei lueta iltasatua yms.

Älkää kertoko tulevista matkoista jne. auttaa moneen rankutukseen =D



Mekin aikasemmin kerrottiin, nyt ollaan jätetty kertomatta juuri tämän takia ;)

" en taatusti aio enää ikinä vastata yhteenkään kysymykseen, joka koskee juuri nyt puheena olevia aiheita" . Alkuun tyttö loukkaantui, nakkeli niskojaan ja paineli omaan huoneeseensa, mutta kun tilanteen rauhoituttua selitin, että jos hän haluaa jatkaa kommunikointia perheenjäsenten kesken, on hänen oikeasti tajuttava, että kukaan ei jaksa pitkään yhtä ja samaa asiaa käsitellä. Sanoin myös, että voimme käsitellä asioita toiselta kantilta, kunhan tyttö sellaisen keksii.

Minä myös toteutin uhkaukseni; kun tyttö palasi jankuttamaan samaa asiaa kymmenennen kerran, lakkasin vastaamasta. Ja olin niin äänekkäästi hiljaa, että hän oppi äkkiä vaihtamaan puheenaihetta.

Hyvin usein kysessä oli huomionkipeys, mutta sekään tieto ei auta, jos itsellä meinaa mennä hermot. Silloin on vain keksittävä jokin toinen kanava sekä keskustella, että antaa sitä huomiota.

tulee jatkumaan vielä noin 15 vuotta. Parempi alkaa totuttelemaan...

Varhaisteinin ja teinin pakkomielteinen jankutus ja vastaanväittäminen se vasta hauskaa on, nämä kun eivät tee sitä ikätasoonsa kuuluvana piirteenä (tavallaan) vaan ihan siksi, kun mutsilla palaa hermo ennemmin tai myöhemmin (mikä on tarkoituskin)ja se ehkä joskus saattaa suostua kun esim. vuoden jankkaa samaa asiaa.

Vastaanväittäminenkään ei ole mitään kokeilua, vaan ihan totista totta, ja siinä pitää syväluodata aika outojakin asioita läpi. Ja osata sähistä pelottavasti " turpa kiinni" , että pentu tajuaa ettei just nyt kannata enää yrittää...;).



Tuo on siis vain harjoitusta.

Vinkki: ÄLÄ neuvottele tuon ikäisen kanssa. Kun käsketään olla hiljaa, ollaan hiljaa, ja kun käsketään totella, totellaan.

toistaiseksi olen yleensä jaksanut selittää ja pahimmat jankutukset jättänyt huomioimatta sanomalla että jankuttajia ei kuunnella. on mennyt perille.

Kyllä pitää jo viisivuotiaalle perustella " miksi" .

Ja jos joku asia menee jankkaukseksi, niin sitten selitetään, että tämä on jankkausta, eikä sitä saa nyt enää jatka (tai että siihen ei ainakaan tule vastausta).



Ai että luulot pois...?



Minä en voisi ikinä sanoa omalle lapselle, että " turpa kiinni" , vaikka kuinka väsyttää ja ärsyttää. Niin ei minullekaan sano kukaan tässä talossa, eikä silloin sano lapsillenikaan.

Eikä ole tullut takaisin. Meillä kyllä teinin kanssa ' keskustellaan' välillä hyvinkin räiskyvästi, mutta ei meillä teini jankkaa enää mitään. Toivottavasti seuraavienkin kanssa käy ihan yhtä hyvin.



T: se, joka käski lapsen keksiä parempia puheenaiheita, numeroa en muista

Meidän esikoinen (tyttö) täyttää ensi kuussa 5 vuotta ja täytyy sanoa, että harvinainen semmoinen päivä, jos ei mene hermot..

Tyttö osaa myös jankuttaa, väittää vastaan, " tyhmitellä" (raivostuttavaa), korottaa myös ääntään jne..huoh.



Nyt yksi asia, jota en voi sietää ,on valehtelu. Ovat siis ihan pikkuisia asioita, mutta siitä se helposti alkaa. Esim. kysyn, että oletko piilottanut pikkuveljen auton ja tyttö vastaa kirkkain silmin, että en. Ja kun kysyn toisen kerran ja ehkäpä jo uhkailen, että kysyn nyt toisen kerran ja mieti, että kannattaako valehdella, niin silti valehtelee ja hetken päästä lelu löytyykin tytön sängystä tms.



Meillä ei käytetä tukkapöllyä, mutta joku rangaistuskeino pitäisi keksiä. Tuota supernannyn arestirappusta/huonetta/nurkkaa on meilläkin kokeiltu, mutta kun tuntuu ettei se tehoa.



No, kaippa tuo kuuluu ikään, ainakin vähän. Onhan tuo tyttö suurimmaksi osaksi iloinen, reipas ja tottelevainen..

Meillä se ei aina ole onnistunut, mutta muistan lapsille aina välillä huomauttaa, että muistatteko, miten siinä naapuriveneessä siellä ja siellä se isä sanoi lapsille, että nyt ylös vedestä - ja ne tuli heti. Ja kuinka isä toisella kertaa sanoi, että sanoin ei ja se on ei.