keskeytyneen keskenmenon kokeneet
mulla on ollut kaksi kertaa keskeytynyt keskenmeno eli sikiön kehitys loppunut johonkin viikoille 5-6 ja vuoto alkanut vasta 2-3 viikkoa myöhemmin. Tosin mulla on ollut normaaleitakin raskauksia. Molemmat keskenmenot on kaavittu ja molemmissa niissä ovat raskausoireet olleet selvästi lievemmät kuin raskauksissa. Nyt en osaa yhtään iloita plussauksesta ennenkuin olen tarkistuttanut ultralla tilanteen, eli aion mennä kun on kasassa reilut 7 viikkoa. Eli edessä on kolme pitkää viikkoa. Miten muut saman kokeneet?
Kommentit (15)
Minulla on ollut kerran vastaavanlainen keskenmeno: vuoto alkoi viikolla 11 ja ultrassa sikiö 7-viikkoisen kokoinen. Ei sykettä. Ei mahdollisuutta, että viikot laskettu väärin. Siitä sitten pillerikeskeytykseen, koska ei alkanut itsestään " poistumaan" . En halunnut kaavintaa (nyt kyllä ottaisin ennemmin kaavinnan kuin pillerit...)
Tämä oli siis minun ensimmäinen raskauteni.
Kun tulin parin kuukauden kuluttua uudelleen raskaaksi, menin 7 tai 8 viikolla yksityiselle ultraan varmistamaan, että siellä joku on. Ja silti pelkäsin, että kesken menee. Kun 12 viikkoa ohi, aloin pelkäämään, että keskeytyy ennen viikkoa 16 (joka jokin riskiraja) ja siitä eteenpäin pelkäsin, että syntyy ennen kuin voidaan keskosena pitää hegissä jne... Kaikki meni hyvin, ja nyt minulla on terve 1-v poika :)
Suunnitelmissa (ajatuksen tasolla) uusi lapsi. Tiedän jo nyt, että menen sitten taas alkuraskauden ultraan ja varmaan muutenkin taas jännitän... Yksikin km jättää kyllä pysyvän surun ja pelon.
Assam-tee, poika 1v. ja haave
Tämä todettiin np-ultrassa ja oli shokki. Vauva oli kuollut kolmisen viikkoa aikaisemmin. Onneksi normaaleja raskauksia neljä ennen tätä.
Lääkkeellinen tyhjennys joka kuitenkin jätti valtavan istukanpalasen kohtuun joka sai minut vuotamaan kuin seula. Seuraavana päivänä kaavittiin.
Viikko sitten positiivinen raskaustesti,mutta neljä päivää myöhemmin alkoi runsas vuoto.Olen aivan varma että meni kesken.
Ihmeellistä miten aikaisemmin kaikki on mennyt niin hyvin ja nyt ' tökkii' näin pahasti..
minä kävin ultrassa rv 8 jossa kaikki oli aivan normaalia,sydän sykki ja sikiö vastasi viikkoja. Tästä huolimatta reilu viikko myöhemmin sikiö menehtyi,mikään ei siis ole varmaa.
Nyt toisen kerran raskaana, h5+4. Ensimmäisen viikon selvisin suht hyvin, mutta nyt alkaa paniikki nostamaan päätään. Jokainen vääränlainen vihlaisu/oireen puute saa mut pelkäämään, että kyllä tämäkin kuolee. Luultavasti ensi viikolla käyn ultrassa, saisi edes hylätä tuulimuna-ajatuksen.
Oireet alkoivat nyt selkeästi viikon aikaisemmin eikä ainakaan yhtään lievempinä. Sillä yritän itseäni lohduttaa, vaikkei se välttämättä mitään tarkoita - juuri niin kuin Neronja sanoi.
Enkeleitä jokaisen matkalle!!
A
Mulla keskenmeno havaittiin np ultrassa viikolla 12+5. Kohdun pohjalla makasi mytty jonka sydän oli pysähtynyt rv 11+1. Tämä oli neljäs raskauteni, ja ensimmäinen keskenmeno. Huomenna olen menossa kaavintaan. Ja olen aivan pihalla ja sydän vereslihalla. = (
Siitä haluaisinkin kysäistä, kun jännittää että mitä huomenna on edessä. Onko teille tullut pahoinvointia nukutuksesta ? ja kuinka kipeitä olitte sen jälkeen ?
Toivottavasti meillä kaikilla tästä lähtien nuo raskaudet menee ilman vaikeuksia !!!!!
Eikö keskenmenon keskeytymistä huomannut mistään? Tai siis heräsikö epäilys keskenmenosta? Kasvaako vatsa myös keskenmenon jälkeisinä viikkoina, entä jatkuiko pahoinvointi ja väsymys eli raskausoireet?
T: Epäileväinen neljättä odottava, viikolla 11 tai 14.
tuulimunaraskaus 5/04, kaavittiin rv12. Oireita oli koko ajan, vasta pieni vuotelu sai epäilykset heräämään (luulin jo selvinneeni siitä ainakin minulle maagisesta rv12 virstanpylväästä...=()Ensin yritettiin kesk. pillereillä, mutta ei poistunut, joten kaavintaan. Kaavinta meni ok, ei mitään vaikeuksia/oireita (siis muita kuin henkisiä...) kaavinnan jälkeen, vain vuotelua muutama pv. Eli minun kokemuksen perusteella kaavintaa ei kyllä tarvitse jännittää.
Seuraavasta kierrosta alkoikin sitten raskaus, joka meni ok =), vaikka kyllä pelotti!
Mulla noissa keskeytyneissä keskenmenoissa oireet oli lievemmät kuin onnistuneissa raskauksissa, mutta toisaalta tässäkään raskaudessa oireet eivät ole olleet yhtä voimakkaita kuin ennen, mutta siitä huolimatta olen toiveikas tämän raskauden onnistumisesta. Johtuen siis siitä, että mulla on todettu tukostaipumus ja nyt mulla on siihen lääkitys. Eihän se mitään tietenkään takaa, mutta kuitenkin.
Ensimmäisellä kertaa eka merkki ongelmista oli juuri np-ultraa edeltävänä aamuna kämmenen kokoinen pläntti verta alkkareissa (pienintäkään epäilystä mulla ei ollut sitä ennen ollut, että jotain voisi olla pielessä). Samana päivänä alkoi tuntua myös supistuksia, mutta vuoto oli hyvin vähäistä. En saanut tk:sta lähetettä ultraan (oli kyllä tosi töppö lääkäri), joten menin seuraavana päivänä " np-ultraan" . Matkalla supisteli jo tosi kovaa ja autosta ylösnoustessa hulahti verta siteeseen. Ultrassa sikiötä ei löytynyt, kävin viikon olemassa kotona ja vuosin välillä kuin seula. Sitten oli kontrolliultra, että onko kohtu tyhjentynyt itsestään, mutta eipä ollut ja silloin sikiökin näkyi vastaten kooltaan rv7+2. Seuraavalle päivälle varattiin kaavinta. Jännitin sitä aivan turhaan. Se on nopea ja kivuton.
Toisella kertaa kävin alkuraskauden ultrassa rv7+. En muista enää mikä sikiön mitta oli silloin, mutta luin ultran jälkeen yhdestä lääkärikirjasta, että olisi kai pitänyt olla jo vähän isompi. Lääkäri vaan vakuutteli mulle, että kaikki on kunnossa ja nyt kun syke on nähty niin km:n mahdollisuus on enää vain 4%. Hyvillä mielin menin raskaudessa eteenpäin. Np-ultraankin menin ihan luottavaisin mielin, vaikka hieman olin ihmetellyt, kun masu ei ollut vaikuttanut kasvaneen vähään aikaan. Mitään vuotoja tai kipuja ei ollut ollut missään vaiheessa. Np-ultrassa rv 12+ sikiö vastasi kooltaan rv8+1. Halusin saman tien kaavintaan ja myös pääsin. Kolmas kaavinta tehtiin sitten hieman vajaa vuosi myöhemmin tuulimunan takia. Siinäkään raskaudessa ei mikään antanut olettaa, että jotain olisi pielessä.
ElinaE, toivottavasti pikkuisellasi on kaikki hyvin ja raskautesi jatkuu onnellisten tähtien alla! Samoin kuin meidän kaikkien muidenkin raskaana olevien!
Tällä tarkoitan siis kaksoisraskauksia.
Minulle tuli km rv 9, viikkoa aiemmin kylläkin oli todettu vain yksi sikiö ja syke. Th teki ultrauksen joten hänellä ei olisi ollut ammattitaitoa nähdäkään kahta.
Olen edelleen raskaana rv 23 sillä toinen säästyi. Surettaa vain sen toisen kohtalo :(
Kirjoitin tuolla aiemmin kokemukseni.
Mutta varsinaisia oireita minulla ei " km-raskaudessa" ollut - en osannut epäillä kuitenkaan mitään, koska kaikillahan ei tule oireita. Lisäksi oli kyseessä ensimmäinen raskauteni. En osannut noin alussa ajatella vatsan kasvua, eihän sitä varsinaisesti huomaa tuossa vaiheessa. Vasta neuvolassa käytyäni osasin kokeilla kohdun kokoa jne, mutta siis vasta onnistuneen raskauden myötä tajusin, missä kohdun reunat on ja miten ne kasvaa. Onnistuneessa raskaudessa oli myös niitä oireita: alkupahoinvointia, väsymystä, kuvotusta jne. Eli onpa sekin koettu...
ennen kuin alkoi hiukan, hiukan tulla verta rv 11. Ja sikiö oli siis kuollut viikolla 6 tai 7. Verta ei kovin paljoa tullut missään vaiheessa, siksi lääkkeellinen tyhjennyt/keskeytys sen jälkeen, kun oli ultrattu.
Ensin pahoitteluni kaikille km:n kokeneille. Kyllä ne vaan on harmillisen yleisiä, mutta onneksi kroppa palautuu yleensä melko nopeasti ja hyvin ja toistuvat keskenmenot on kuitenkin aika harvinaisia.
Iepalle ensin, jos luet tätä: vastasin sun kysymyksiisi Elohiirten pinoon (oisko ollut vkl-pino). Sitten Axelaralle onnittelut plussasta, me pudottiin aikoinamme samaan aikaan maalismussuista...
Mulla oli keskeytynyt km elokuussa 05. Kaavittiin 9+4 ja km todettiin 9+2. Osasin epäillä km:a raskauden alusta alkaen: testiviiva ei vahvistunut riittävän nopeasti (näytti viikon verran haamuja) ja raskausoireet olivat todella lieviä. Olin kuitenkin ultrassa rv7+2, jossa näkyi syke, mutta alkio vastasi lääkärin mukaan viikkoa 5 (oli 5mm pitkä). Jälkeenpäin ajateltuna jo tuolloin olisi pitänyt tajuta, että tämä raskaus menee kesken, mutta sain vain ajan uusintaultraan 2 viikon päähän. Ihan sinne saakka ei tarvinnut odottaa, sillä mulle tuli pientä vuotoa juuri tuolloin 9+2, jolloin painelin saman tien polille ultraan. Alkio oli kuollut varmaan heti ekan ultran jälkeen koosta päätellen.
Muutoin mulla oli maha tosi turvonnut vielä kaavintaa edeltävänä iltana, joten se tietyllä tapaa nostatti toiveita (ja kun vuotoa eikä kipuja ollut). Kaavinta sinällään meni tosi hyvin, ei mitään kipuja ennen eikä jälkeen ja jälkivuoto kesti vain muutaman päivän. Ainoa ikävä puoli oli se, että kropan palautuminen kesti pari kiertoa, eli en ovuloinut kahteen kiertoon lainkaan. Kylläpä sitä ehti tulla kärsimättömäksi!
Nyt on menossa uusi raskaus viikolla 12+0. Heti alusta saakka olen ollut toiveikkaampi, sillä raskausoireet ovat vahvemmat (mulla on siis jo yksi onnistunut raskaus, joten tiedän, miltä oireet pitäisi tuntua). Myös ultra rv7+0 oli toiveita herättävä ja sen jälkeen olen ollut jo np-ultrassakin (ja siinä välissä paniikkiultrassa vuodon ja kipujen takia, mutta onneksi kaikki oli ok).
Kyllä km jättää jälkensä. Edelleen mietin, että onkohan kaikki hyvin. Varsinkin kun maha alkaa pullottaa ja se näkyy ilmeisesti jo ulospäin niin, että työkaveritkin huomaavat...Ensi viikolla on lääkärineuvola, jolloin toivon mukaan saisi taas varmistuksen raskauden jatkumisesta. Sydänäänet olen tosin kuullut jo neuvolassa rv10+2, mutta kuten Neronjakin kirjoitti, viikon kuluttua edellisestä kontrollista alkaa pohtia onko kaikki edelleen hyvin :(
Tsemppiä kaikille km:n kokeneille! Mä suosittelen alkuraskauden ultraa yksityisellä, koska jos siinä alkio vastaa viikkoja ja syke näkyy, km-riski putoaa vain muutamaan prosenttiin. Raskausoireet ei välttämättä kerro kaikkea, koska eri raskaudet saattavat olla erilaisia.
Kerttukasperi
Minulla oli voimakkaat raskausoireet,aivan samanlaiset kun kahdessa aikaisemmassa raskaudessa.Yhdessäkään en ole oksentanut, mutta huono olo ,väsymys ja tietyt mielihalut olivat samat.
Raskausoireet vähenivät viikkoa ennen np-ultraa jossa keskenmeno todettiin, mutta niin ne oireet ovat vähentyneet myös aikaisemmissa raskauksissa joten en osannut epäillä mitään.
Tuon viime viikkoisen keskenmenon jälkeen voin sanoa että jos testi vielä joskus näyttää plussaa niin tulen stressaamaan hurjasti, ensin varhaisultraa, sitten np-ultraa,rakenneultraa, mahd. lapsivesipunktiota, loppuraskautta jne. Huh,aikamoista tämä on..
Sinä joka kerroit että kaksosraskaudessa oli ollut keskenmeno ja raskaus silti jatkunut: miten keskenmenosi ilmeni? Oliko vuotosi kuin kuukautiset? Itse nimittäin epäilin oireiden perusteella ed.kierrosta, että olisin raskautunut (yritystä on), mutta kuukautiset tulivatkin muutaman päivän myöhässä, ennen kuin ehdin edes testata. Ajattelin, että oli varmaan varhainen km. Nyt kuitenkin joitakin oireita on edelleen ja mietinkin, että mikäs nyt on, kun en voi kuitenkaan raskaana olla...vai voinko? Kannattaisiko testailla kuitenkin?
Toivottavasti tämä raskautesi nyt onnistuu!!!
Oma raskaus- ja keskenmenotaustani on sellainen, että 1996 km rv5+, sen jälkeen neljä lasta (98, 00, 01 ja 02) ja sitten neljä perättäistä km:a: 3/04 rv12+ (sikiön todettiin kuolleen rv7+), 8/04 rv12+ (sikiön todettiin kuolleen rv8+), tuulimuna 7/05 rv9+ ja todennäköisesti tuulimuna 11/05 rv6+.
Viime marraskuussa aloitettiin tutkimukset ja tehtiin mm. spr:n hyytymistekijäpaketti. Menin kuulemaan tuloksia tammikuun alussa ja silloin olinkin jo tehnyt pos. raskaustestin. Hyytymistekijöissä oli todettu häikkää ja lääkäri määräsi mulle minidisperiiniä. Määräsi myös spr:n testin tehtäväksi uudelleen, että hyytymishäikkä voitiin varmistaa. Häikkä todellakin varmistui ja nyt joudun pistämään hepariinia mahanahkaan joka päivä ja vielä 6 vkoa synnytyksen jälkeenkin (jos nyt yleensä niin pitkälle pääsen, että tämä vauva todellakin syntyy). Lisäksi syön myös sitä disperiiniä. Tuo " häikkä" tarkoittaa siis sitä, että mulla on suurentunut riski verisuonitukoksiin ja se voi aiheuttaa myös toistuvia km:ja tukkimalla verisuonia istukassa. Sitä ei pystytä sanomaan, mistä tämä häikkä on mulle tullut, mutta synnynnäinen se ei ole.
Koska mulla kerettiin aloittaa nuo km-tutkimukset, niin olen ollut naistentautien/äitiyspolin asiakas. Kun kävin kuulemassa nuo tutkimusten tulokset, silloin ultrattiin ekan kerran, vaikka viikkoja oli vasta 4+. Silloin voitiin vaan todeta, että raskaus on oikeassa paikassa. Sain uuden poliajan kahden viikon päähän ja rv6+6 ultrassa näkyi elävä sikiö. Oman mielenrauhani takia pääsin uusintaultraan taas kahden viikon päästä ja rv8+6 sikiö oli kasvanut aivan normaalia vauhtia (vastasi kokoa rv9+1) ja sydän löi ja kaikki raajatkin löytyi. Nyt on seuraava ultra eli np-ultra varattu vasta 1.3. ja tuntuu tietenkin, että sinne on kamalan pitkä aika. Ainoa mistä voin tarkkailla, että mahtaako tämä raskaus edetä normaalisti vai ei, on se että seuraan masun kasvamista. En siis mittaile tai mitään, mutta usein tulee kädellä kyllä siliteltyä tuota masua ja tunnusteltua, että onkohan se kasvanut. Eka neuvola on perjantaina ja saa nähdä, rupeaako th yrittämään sydänäänien kuuntelua. Olen miettinyt, että siihen asti kunnes liikkeet alkaa tuntua, niin voisin käydä useammin kuunteluttamassa sydänäänet. Th on onneksi tuttu ja tietää taustani, joten hyvin voin hänen kanssaan tästä asiasta keskustella.
Sitten noista raskausoireista. Noissa keskenmenneissä raskauksissa oireet eivät ole olleet niin vahvoja kuin aiemmissa onnistuneissa, mutta täytyy todeta, ettei tässäkään raskaudessa oireet ole olleet niin voimakkaita kuin ennen. Silti kaikki oli ainakin viime viikolla vielä kunnossa. Näkyy vaan olevan niin, että ne oireet vaihtelee eikä niistä aina voi päätellä mitään. En ole ollut kauhean väsynyt, pahoinvointi oli hetkellisesti voimakkaampaa, mutta nyt se on lähes poissa, rinnat on tuntuneet kipeiltä oikeastaan vasta nyt viime päivinä, mutta sekin sellaista hetkittäistä.
Rv6+6 tehty ultra antoi rauhallisen mielen viikoksi. Viime viikon ultra tehtiin keskiviikkona, joten kohta tulee siitäkin se viikko täyteen. Saapa nähdä, miten epävarmaksi olo taas sen jälkeen muuttuu. Mutta ei auta kuin silitellä tuota masua ja toivoa, että se jatkaa kasvuaan. Ja ehkäpä perjantaina kuuluisi jo ne sydänäänet. Sitten voisin saada taas mielenrauhan viikoksi eteenpäin. Onhan tämä aika erilaista odottamista kuin aiemmissa onnistuneissa raskauksissa, mutta ei auta kuin näillä eväillä mennä eteenpäin.
Tällaiset oli siis omat kokemukseni tähän asti tässä raskaudessa. Toivottavasti saat ultrassa hyviä uutisia ja pääset päivä ja viikko kerrallaan eteenpäin. Enkeleitä matkaan teille molemmille!
neronja rv9+4