Lue keskustelun säännöt.
Olen todella pettynyt pelkopoliin, lupauksista huolimatta en saakkaan tapaamisia:(
06.02.2006 |
Kävin jo viime vuonna sopimasta asiasta hoitajan kanssa, hän lupasi ottaa minut vastaan JOKA viikko synnytykseen asti. Ensiksi hän piti kolme viikkoa taukoa joulun vuoksi, sitten tapasi kerran, seuraavalle viikolle ei ollutkaan aikaa. Pyysin, että voitaisiinko sitten varata ajat loppuun asti, jos kerran ei niitä noin vain ole, ei ollut kuulemma mitään tarvetta. Sitten tapasimme kahden viikon päästä, jäi muutama asia epäselväksi ja hoitaja sanoi, että soittaa mulle seuraavana päivänä ja antaa sitten uuden ajan. Hoitaja soitti vasta seuraavalla viikolla, eikä enää ehtinyt ottaa sillä viikolla vastaan. Itse yritin tavoittaa häntä monta päivää ja jätin viestejä, että mulla ei ole aikaa ensi viikoksi. Ja nyt viimenen helvetin pisara oli, että tänään en itse päässyt tulemaan sairastumisen vuoksi, niin yritin varata ensi viikolle aikaa ja sillä ei taaskaan ollut aikoja!
Mä olen itkenyt kyllä nyt tosi pahasti. Tämä henkilö on kätilö ja psykiatrinen sairaanhoitaja ja tietää varsin hyvin, miten vakavia ongelmia mulla on (vakava masennus jo monta vuotta ja nyt olo ihan kiikun kaakun), en ymmärrä, miten hän voi olla noin vastuuton. Mulle on tullut sellainen tunne, että hän ei edes halua tavata. Kun viimeksi soitti tätä aikaa, niin puhui lopuksi tosi lempeästi, että jos et sitten jaksakaan tulla, niin jätä vaan tulematta, ei se mitään. Tosi kivasti rohkaistu masentuneelle, joka ei tosiaan aina jaksaisi edes tsemppailla ulos:(
Olen nyt sitten vailla hoitoa ihan kokonaan loppuraskauden. Mitään keinoa mulla ei ole käsitellä synnytyspelkojani ja muuta siihen liittyvää. Olen jo kartoittanut kaikki muut aputahot ja niissä todettiin, että tuo kyseinen hoitajakontakti ON se mun hoitoni.
Asia olisi ehkä yksinkertainen, jos tahtoisin sektion, saisin sen varmasti, mutta en mä sektiota halua, ei se mitään ratkaisisi. Tunnen vaan olevani tosi umpikujassa, kun en saa mitään keskusteluapua:( Just tämmöisessä tilanteessa en jaksa vaatia hoitoa, olen mielestäni yrittänyt parhaani ton hoitajan kanssa, ja hän se, joka on laiminlyönyt hoitoni. Mitä sekin auttaisi, jos nyt valittaisin, kun mitään muuta hoitoa ei synnytyssairaalani tarjoa kuin keskusteluja tämän hoitajan kanssa:((
Lohduttakaa nyt vähän tai kertokaa jotain omia kokemuksianne?
Kommentit (3)
menee miten menee, sitä ei voi tietää. Mulla on niin pitkä tuo mielenterveyshistoria, että sen takia olisin tarvinnut erityisesti tukea ja rohkaisua loppuajaksi. Synnytys on niin iso juttu psyykkisesti, että olisin toivonut saavani jotain tukea, jotta nuppi ei sitten alkaisi pimetä lapsen synnyttyä. Toivoisin siis olevani kykenevä häntä hoitamaan, tällä menolla en ehkä ole:(
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olet rohkea kun jaksat käydä raskauden ja synnytyksen läpi vaikka on ongelmia masennuksen kanssa!!!!!!!!!!
Toivon että ongelmiin löytyy ratkaisu. Sinä selviät niistä ja lapsesta!! Sisareni ei uskaltanut ja valitsi abortin.. =( ..ongelmat vaan paheni ja pelkään menettäväni hänet joka päivä.
Olet rohkea ja lapsesi saa olla sinusta vielä ylpeä!
Minua rohkaisi kovasti lukea niitä hyviä kokemuksia. Te kenellä niitä on, voisitte varmaankin tähän kertoa tarinoitanne. Itselläni on takana sektio. Toivon sinulle onnea loppuajalle. Itselleni tulee toinen huhtikuussa.