Oletteko 'nauttineet' ristiäisten järjestämisestä?

Meillä tuo härdelli oli päällä pari viikkoa sitten. Helpotuksesta huokaisin kun juhlat oli ohi, ja viimeinenkin vieras poistui ovesta pihalle... Kyllä lähti sukkahousut jalasta ennätysvauhtia ja hame samaten, mukavat kotilökärit ja imetyspaita kiskottiin niiden tilalle.. Sitten sohvalle rötköttämään ja huokaisemaan pitkään ja hartaasti.



Aivan kamala stressi ja hössötys tuli pidettyä. Onneksi on nyt onnellisesti takana päin koko homma :)

* ota sapuskat pitopalvelusta, ne ei oo nykyään kalliita

* pyydä apua vanhempien lasten kanssa, meillä esimerkiksi pari aikuista hoiti lasten kestittämisen omassa lasten pöydässä

* huolehdi juhlavaatteet ajoissa - vaikka viikkoa aiemmin - kuntoon

* pyydä apua siivouksessa, mikäli haluat siivota

* muista että kyse on tein perheen juhlasta, teet juhlan tein uudelle perheenjäsenelle etkä niille turkasen sukulaisille

* alesta löytyy hyviä ja halpoja mekkoja. jos vatsassasi on vielä 'ylimääräistä' valitse sellainen missä rypytys on rintojen päällä eikä alla - vältät äitiysmekkovaikutelman. vaikka miksi äidin pitäisi edes olla ristiäisissä niin timmi? eikö riitä että hän on ÄITI joka juuri on saattanut tuon ihmeellisen vauvan maailmaan? anna armoa itsellesi, eihän kukaan voi yhdeksän kuukauden odotuksen jälkeen heti palautua entisiin mittoihinsa!

* varaa joku soppi missä voit häiriintymättä käydä imettämässä. pidä ovi kiinni ja pyydä vaikka jotakuta vahtimaan oven ulkopuolella että saat imettää rauhassa. on kaikkien etu että vauva ja äiti ovat tyyniä ja tyytyväisiä.



Toivottavasti jostakin vinkistä on apua. Ihania ja ennen kaikkea rauhallisia juhlia tein perheelle,



Mutteris

Se oli vähiten kiinnostavaa sillä hetkellä, kun oli juuri synnyttänyt esikoisen ja kaikki oli uutta, ihmeellistä ja väsyttävää, paikat todella kipeinä edelleen ja sitten piti miettiä, että mitähän sitä syöttäisi ihmisille, joista ei niin edes välitä.



Nyt olen raskaana rv 26+1 ja nyt jo ahdistaa tulevat ristiäiset. Vanhempamme ja muut sukulaisemme tapaavat siellä ensimmäistä kertaa, sekin ahdistaa ja jännittää. Että et ole yksin! Voisipa skipata koko homman...

Oli myös synnytyksen jälkeistä masennusta ja koliikkivauvan kanssa taistelua. Mummot hääräsivät ihan kympillä enkä tahtonut millään jaksaa, kun pohtivat puhki kaikki tarjottavat, lautasliinat ja sukukermakot. Helpotuksen huokaus pääsi toisella kerralla kun tiesin, ettei enää tartte yksiäkään ristiäisiä järjestää ja laukata jossain takahuoneessa imettämässä.

Minäkin aion törkeästi käyttää hyväkseni anoppini hyysäys-intoa ja pistää hänet leipomaan ja tekemään kaiken mitä jaksaa..



Saisi vielä taottua miehen päähän, etten todellakaan halua sinne ketään muita kuin kaikista lähimmäiset (ts. ne kenet on pakko kutsua ;)). Hän on kovasti sitä mieltä, että "ei kai nyt muutama lisävieras haittaa". Synnytäppä ja imetä + valvo itse, niin minä kutsun ystäväni ja sinä saat kestitä heitä! No thanks!



T: 5

sillä emme tule saamaan kolmatta lasta. Ainakaan biologista. Yksi onni tässä on että se ristiäishelvetti jää pois. Sitähän se oli. En edes muista lasten ristiäisistä mitään kun olin niin uurastanut ja loppu. Ja vierellä kekotti oma äiti, joka vaati että pitää olla sitä ja tätä.

Pitäisi varmaan pysyä pois tästä ketjusta, mutta mä ihan oikeasti nautin ristiäisistä kovasti. Oli ihana suunnitella kutsuja, kukkia ystäväni kanssa, joka sitten kukat hommasikin, jutella tutun papin kanssa, käydä tutustumassa kappelin astioihin (meillä pidettiin siis kappelissa eikä kotona), miettiä tarjottavia, suunnitella ohjelmaa ja jutella musiikista muusikon ja kanttorin kanssa ja kutsua kaikki läheiset paikalle. Yksi juttu mikä miehen kanssa toimii on just tämmöinen yhteen hiileen puhaltaminen. Kertakaikkisen mukavaa.



Pitäisi varmaan taas keksiä jotain repäisevää tekemistä, niin ei huomaisi miten väsynyt on tän vauvan kanssa.