Lapsettomuuteen liittyen

ja varmasti tunteet ovat pakkaantuneet, jos yritystä on teilläkin noin kauan jo takana! Mutta vedetäänpäs hetki henkeä ja mietitään asiaa.



Itse olin melko yhtä ahdistuneella mielellä menossa lapsettomuuspolille ekaa kertaa. Oma mieheni oli kuitenkin innolla lähdössä mukaan, ja on ollut tosi kannustava koko ajan, mistä kiitos hänelle. En tiedä, miten olisin kestänyt, jos häntäkin vielä olisin saanut käännyttää.



Jospa istuisitte nyt ihan aluksi alas ja juttelisitte asiasta miehen kanssa. Kertoisit, kuinka sinua ahdistaa jatkuva yrittäminen ja kivut, kuinka haluat selvittää, onko jotain vikaa. Kysy häneltä, mikä häntä lääkärin vastaanotolle menossa pelottaa. Hoitoja ei tehdä ilman teidän molempien suostumusta, mutta monet niistä kyllä edellyttävät molemmilta tutkimuksia (esim. ovulaation induktioita voidaan tehdä vain naiselle, mutta ennen inseminaatioita sperma on tutkittava, samoin tietysti ennen koeputkihoitoja). Selitä hänelle, että pelkkä vastaanotolle meno ei vielä tarkoita, että hänen tarvitsee " suostua" mihinkään, mutta toivoisit hänen olevan tukenasi.



Toki voit tarvittaessa mennä vastaanotolle yksinkin, ja jutella sen jälkeen asiasta miehen kanssa. Lähetehän tehdään automaattisesti naiselle, mutta ainakin TAYSissa pidetään hyvänä, että molemmat tulevat. Mutta uskoisin sen onnistuvan ihan yksinkin käytynä. Tuolloin lääkäri voi ainakin antaa sinulle arvion, onko syytä epäillä endoa tms. Eivätkä he sinua pois lähetä, jos menet yksin!



" Tuomio" ja etenkin sen odotus voi tuntua pahalta, mutta ajattele sitä pikemminkin näin: jos et mene, et saa koskaan tietää onko jotain vialla ja joudut elämään epävarmuudessa pidempään. Tutkimuksissa taas voidaan löytää jotain, mikä voidaan helposti korjata.



En tiedä, osasinko auttaa yhtään pään selviytymistä, mutta halusin vain kertoa, että itselleni lääkärille meno loppujen lopuksi selkiytti kovasti asiaa. Vaikka lähes 1,5 vuoden hoitojen jälkeen meillä ei vieläkään ole lasta, tiedän kuitenkin jo paljon paremmin omat mahdollisuuteni ja osaan suhtautua lapsettomuuteen ajatuksenakin paljon paremmin. Ainakin tällä hetkellä... :)

osborne vastauksestasi,se lämmitti kovasti mieltä! :)

Olen kyllä yrittänyt jutella asiasta mieheni kanssa ja olen saanut sen käsityksen että: varasin ajan hänen selkänsä takana ja häneltä sitä kysymättä,niin sen takia hän on niin vastaan sitä. En tiedä mikä miestäni pelottaa. Ehkä se että hänessä saattaa olla vika,eikä haluaisi kohdata sitä, vai eikö häntä kiinnosta vaan lähteä lääkärille. Hän sanoikin minulle suutuspäissään kun ilmoitus varatusta ajasta tuli,että kukaan lääkäri ei voi hänen elämäänsä määrätä ja päättää siitä hänen pitää lähteä tutkimuksiin. Mieheni on kovin itsepäinen ja kova luonne muutenkin. Hän haluaa tehdä asiat, jotka koskevat häntä, juuri niinkuin itse haluaa.Muuten mies on ihana ja varmasti paras isä meidän lapsille.En tiedä ymmärtääkö mieheni tätä asian vakavuutta,vaikka aikaa on kuitenkin mennyt niin kauan. Vai haluaako hän vain yrittää luomusti raskautua. Kai se on miehelleni vain niin kova pala,että joudutaan tutkimuksiin,hän ei halua myöntää että jossain on vikaa kun vauvaa ei kuulu. En oikeen osaa sanoa,mutta olen kuitenkin vähän jyvällä hänen ajatuksistaan. Hän on kyllä tehnyt kantansa selväksi ettei aio lähteä lääkärille,näytteen voi antaa kun sitä tarvitaan. Kai hän ei sitä ymmärrä että vastaanotolla käydään juuri nämä asiat läpi hoitojen kulusta jne. Ei kai ymmärrä että asia ei ole vain minun, vaan tarvitsenhan hänetkin että tulen raskaaksi. Hän kai luulee että yksi kerta vastaanotolla riittää ja sperma tutkitaan heti.

Tuntuu kyllä ettei mitään sopivaa hetkeä löydy että voisimme puhua asiasta. Mutta asia tietystikin vähän " pakottaa" meidän puhumaan oli aika ja hetki mitä tahansa. En tiedä. Haluan tietää,mutta toisaalta taas en.Kaikkein helpointa olisi vain että tulisin raskaaksi tässä kierrossa!

Ehkä miehesi tarvitsee vain aikaa asian sulatteluun:)



Meillä mies on ollut harvoin mukana lääkärissä, koska tekee sellaista työtä josta on vaikea irrottautua keskellä päivää. Meillä lapsettomuuden syy on minin ovuloimattomuus, eli hoidotkin pääasiassa kohdistuivat fyysisesti munuun. Minuun kohdistuvissa tutkimuksissa olen käynyt yksin, mies on mukana, kun sperma tutkittiin ja inssejä varten käynyt aamulla sperman luovuttamassa. Insseissä hän ei ollut mukana. IVF punktiopäivän hän oli mukana, koska sperman luovutus oli samaan aikaan kun punktio ja punktion jälkeen tarvitsin kyydin kotiin. Niin, ja oli hän mukana myös IVF suunnittelukäynnillä. että vähäisiä ovat olleet hänen mukana olonsa, mutta se on sopinut meidän järjestelyihin. Hän on siis ollut mukana vain kun häntä on tarvittu.

Henkilökunta klinikalla ei koskaan ole sanonut hänen poissaolostaan mitään.



Niin, ton kaiken epäselvän sepustuksen tarkoituksena oli sanoa, että ei miestä välttämättä lääkärissä joka käynnillä tarvita. Eikä sieltä pois ajeta sen takia.



Tsemppiä teille hoitoihin!!!

Ymmärrän tunteesi, joita koet, kun miehesi ei halua/uskalla lähteä kanssasi lääkärin vastaanotolle.

Meillä tosin itse tein tietoisen ratkaisun, etten halua miestäni mukaan tutkimuksiin/lääkärikäynneille. Kun pian selvisi, että lapsettomuuden syy on selittämätön, päätin silloin, että haluan hoitaa klinikkakäynnit yksin.

Nämä asiat kun ovat kuitenkin miehille " vieraita" ja ehkä hämmentäviäkin.En halunnut/halua,että mieheni istuu vieressä tuolilla kun minua ronkitaan alapäästä.

Kun olen käynyt vastaanotolla tai jossain toimenpiteessä, kerron illalla miehelleni käyntiä koskevat " uutiset" .Tämä systeemi toimii meillä tosi hyvin, eikä minua ole koskaan hävettänyt istua yksin klinikan odotushuoneessa, vaikka kaikki muut ovatkin olleet pariskuntia.

Tottakai mieheni on kiikuttanut inseminaatio-päivänä siemennäytteensä ja punktiopäivänä kuskannut minua autolla, mutta muutoin olen " hoitanut " lääkärissäkäynnit itse.Alussa ehkä tuntui loukkaavalta kun mieheni ei ollut innostunut tulemaan mukaan tutkimuksiin yms., mutta olen myös sitä mieltä, ettei sinne kannata vastahakoista miestä mukaan raahatakkaan! Itse olisin hermostunut tilanteessa, jossa mies vaivautuneena huokailee ja toivoo jo koko homman olevan ohi.

Meillä on yksi lapsi, joka sai alkunsa inseminaatiosta v.-03.

Nyt olemme yrittäneet toista lasta jo vuoden.

3 inseminaatioita takana ja yksi IVF, jonka pakastetusta alkiosta +, mutta raskaus meni kesken viikolla 5.

Nyt odotellaan toisia kuukautisia ja sitten jatketaan toisella IVF-kierroksella. Sitten lopetamme hoidot, oli tulos mikä tahansa.

Miehet ovat erilaisia kuin me naiset, olen sen huomannut sekä näiden hoitojen, että raskauden aikana. Ei heitä välttämättä saa tästä asiasta innostumaan samalla tavalla kuin itse on, mutta kyllä he ovat " hengessä" mukana tuolla jossain...:-)





Lykkyä Tykö!!

Sain nyt mieheltäni vastauksen: Peru aika! Eli siis voin nyt haudata ajatuksen vauvan hankinnasta ainakin siltä osin että tutkimuksiin asian tiimoilta lähdetään...siis odotellaan vauvaa tulevaksi jos on tullakseen,mikä on aika epätodennäköistä koska ollaan näinkin kauan kuin pian 3 vuotta oltu sillä kannalla...Voihan itku! Mutta voinkohan mä vaik soittaa ja kysyä,että voisiko sen vastaanottoajan muuttaa niin ettei se suoranaisesti koskisi lapsettomuutta?Mulla siis tuhru vaivaa joka ikinen kierto 2-6 vrk ennen kunnollista menkkavuotoa,että jos tuota asiaa alettaisiin tutkia,kun tk:sta sain syksyllä lähetteen verikokeisiin,eikä niistä vikaa kuulemma löytynyt, ajatellen siis tuota tuhrua.Eikä tk lääkäri osannut sanoa mistä se johtuu.On tosi ärsyttävää kun ei koskaan tiä milloin alkaa tiputtaan tai siis kyllähän mä siihen osaan jo varautua että joka kierrossa kp 20 lähtien että se alkaa. Mulla kierto 24-29 pvää,että eipä paljon mitään kohtuun voi kiinnittyäkään vaikka hedelmöityisinkin..

Sekavasta selityksestä siis kysymyksenä se, että jos soitan hetimiten sairaalaan ja kysyn että voiko sen lapsettomuusasian jättää nyt syrjään ja tutkia tuo tuhru-homma siellä vastaanotolla ja kenties vaikka se onkin ollut ongelma tässä raskautumisessa ja jos sen saisi pois päiväjärjestyksestä, voisi esim. joillai lääkkeillä joita tuhruun ehkä määräisivät kokeilla,jospa vaikka tärppi kävisikin..?? Osaako joku sanoa?

Hei, minulla samankaltaista tuhruilua, kuin sinulla Önnimönni, tuhrua tulee jopa 10 vrk ennen varsinaisia menkkoja. Lapsettomia ollaan eikä mitään syytä ole löytynyt vielä, nyt odotellaan lisäverikokeiden tuloksia. Kerropa palstalla, löytyikö tuhruun sulla joku syy. Mulla keltarauhashormoniarvot oli normaalit. Kyllä häiritsee tuo tiputtelu kun en tiedä syytä, mutta eipä sille mitään mahda. Lugesteronit ovat pitäneet vuodon pois, kun ovat olleet käytössä, mutta enpä silti ole tullut raskaaksi.

Nyt kuule!!!

Minulla samanlaista tuhrutteluvuotoa oli aikoinaan.N.3 päivää ennen menkkoja alkoi aina. Kävin gynellä(käytän yksityistä ja minulla todella fiksu ja asiallinen lääkäri) ja hän epäili heti endoa. Tähystettiin kohdunsuu, josta otettiin koepala, diagnoosi endometrioosi. Sen jälkeen yritettiin lasta n. puoli vuotta, kunnes pääsin laparoskopiaan(vatsaontelon tähystys), jossa löytyi endoa, tosin lievästi, mutta kuitenkin. Se leikattiin, " poltettiin" pois.Sen jälkeen vuosi yritettiin raskautua luomuna, kunnes marraskuussa -03 inseminaatiosta plussa, ja nyt 1,5v poika nukkuu jo yöunilla.

Nyt ollaan yritetty toista lasta jo vuosi. 3 IUI:tä ja yksi IVF, josta PAS:sista +, joka meni kesken viikolla 5.

Nyt aika uuteen IVF:ään ensi viikolla.

Kysy siltä mieheltäsi haluaako hän sitä lasta vai ei???

Jos sinulla endometrioosia, ei kannata odottaa yhtään!!!!!

Mitä enemmän vitkutatte, sitä pahemmaksi käy tauti. Ja sitä vaikeampi on tulla raskaaksi.

Nyt sinuna menisin kunnon lääkäriin ja jättäisin ne terveyskeskuslääkärit sikseen.





Yritäppä sille miehelle nyt selventää tämä asia:-)



ps. Onko sinulla myös kivuliaat kuukautiset tai alkaako kivut ennen " varsinaista" vuotoa?



Lykkyä Tykö!

Niin, että jos todella miehesi myös haluaa lapsia kanssasi, niin mielestäni on nyt aikaa unohtaa kaikki muut syyt ja asiat, kuten loukkaantuminen tai häpeä siitä, että hänessä mahdollisesti on jotain vikaa!

Nyt teidän pitää keskittyä siihen, miksi lasta ei kuulu, käydä tutkimukset läpi ja aloittaa mahdolliset hoidot. Nyt ei ole aikaa olla loukkaantunut tai jotenkin muuten " ahdistunut" .Lapsettomuushan on eräänläinen " sairaus" , jossa monesti voidaan " taudin aiheuttaja" löytää ja helppokin hoito saattaa tuoda tulosta. Tai sitten joskus hoidoksi vaaditaan jotain järeämpää " lääkettä" .Ei tämä ole kuoleman vakava asia, ja siihen kannattaa suhtautua myös sen mukaisesti:-)





Toivon onnea taipaleelle miehesi kanssa!

Sinuna kyllä menisin tutkimuksiin onpa miehesi mitä mieltä tahansa, valtaosa tutkimuksista tehdään kuitenkin sinulle. Tutkimukset vievät yleensä useamman kuukauden aikaa, joten mielestäni sinun ei kannata pitkittää tutkimuksiin menoa. Toisaalta syy voi löytyä helpostikin ja pääsette helposti asiassa eteenpäin. Mieheltä tutkitaan vain sperma ja siihen saat todennäköisesti lähetteen tai ohjeet siitä miten menetellä sen suhteen. Miehen läsnäolo tuskin on välttämätöntä ekalla kerralla. Toki silti kannattaa yrittää jatkaa keskustelua miehen kanssa asiasta.

Kiitos vastauksistanne.Juu,mies kyllä haluaa lapsen,muttei hänellä ole mitään kiirettä.Ei haittaa kuitenkaan etten ole vieläkään raskaana...Sitä on niin vaikee selittää,mitä mun mies on mieltä.Joo,kyllä mä aion mennä sinne vastaanotolle,nimittäin kun mä oon tota endoo itsekin miettiny ja varsinkin kun meillä on ikäänkuin " sukurasittenakin" sitä. Äitini kärsi kivuista 16 vuotta,josta taisinkin mainita ekassa viestissä. En tiiä,pitää nyt vaan mennä sinne vast.otolle ja kattoo mitä se tuo tullessaan ja jospa se mies vaikka heltyiskin..tai jotain.

Max05 (meniköhän oikein?) Joo,menkkakivut on ihan hirveet,varsinki viime menkoissa. Ja joo,menkkakipuja tuntuu kyllä ennen kun menkat tai ees tuhrukaan alkaa.Se on vähän " pinnallisempaa" eikä kouristele niin paljon,pientä jomotusta mutta ilkeeltä tuntuu ja varsinkin kun menkat eivät silloin edes alkaneetkaan kunnolla.



Ja mitä tk lääkäreihin tulee,niin nehän on vaan yleislääkäreitä. Se joka laittokin lähetteen gynelle,sanoikin että jättää ne tuhru-asiat sinne sen alanammattilaisille. Oli mieslääkärikin vielä.

Mä nyt sitten ilmotan miehelle,että menen vast.otolle vaikka hän ei aio osallistua muuta kuin sperman muodossa,niin so what?! Mies kyllä tietää kuinka " vaikea" ja tärkeä asia minulle on,mutta hänelle itselleen on kai se ja sama tulenko nyt vain vuoden tai kahden päästä raskaaksi.

Kyllähän mies on vähän ihmetellytkin että miksen tuu raskaaks. Ja pupuilun lomassa hän saattaa kysyä,että onko siemenistä tässä kohtaa hyötyä :)

Kiitos kommenteista,hyvät ihmiset. Tämä akka lähtee tutkimuksiin maaliskuussa!Stemiä meille kaikille! bd

Kiitos vastauksistanne.Juu,mies kyllä haluaa lapsen,muttei hänellä ole mitään kiirettä.Ei haittaa kuitenkaan etten ole vieläkään raskaana...Sitä on niin vaikee selittää,mitä mun mies on mieltä.Joo,kyllä mä aion mennä sinne vastaanotolle,nimittäin kun mä oon tota endoo itsekin miettiny ja varsinkin kun meillä on ikäänkuin " sukurasittenakin" sitä. Äitini kärsi kivuista 16 vuotta,josta taisinkin mainita ekassa viestissä. En tiiä,pitää nyt vaan mennä sinne vast.otolle ja kattoo mitä se tuo tullessaan ja jospa se mies vaikka heltyiskin..tai jotain.

Max05 (meniköhän oikein?) Joo,menkkakivut on ihan hirveet,varsinki viime menkoissa. Ja joo,menkkakipuja tuntuu kyllä ennen kun menkat tai ees tuhrukaan alkaa.Se on vähän " pinnallisempaa" eikä kouristele niin paljon,pientä jomotusta mutta ilkeeltä tuntuu ja varsinkin kun menkat eivät silloin edes alkaneetkaan kunnolla.



Ja mitä tk lääkäreihin tulee,niin nehän on vaan yleislääkäreitä. Se joka laittokin lähetteen gynelle,sanoikin että jättää ne tuhru-asiat sinne sen alanammattilaisille. Oli mieslääkärikin vielä.

Mä nyt sitten ilmotan miehelle,että menen vast.otolle vaikka hän ei aio osallistua muuta kuin sperman muodossa,niin so what?! Mies kyllä tietää kuinka " vaikea" ja tärkeä asia minulle on,mutta hänelle itselleen on kai se ja sama tulenko nyt, vai vuoden tai kahden päästä raskaaksi.

Kyllähän mies on vähän ihmetellytkin että miksen tuu raskaaks. Ja pupuilun lomassa hän saattaa kysyä,että onko siemenistä tässä kohtaa hyötyä :)

Kiitos kommenteista,hyvät ihmiset. Tämä akka lähtee tutkimuksiin maaliskuussa!Stemiä meille kaikille! bd

siks tuo viesti tuli kahesti,sorry!

Niistä menkkakivuista...kuullostaa aivan samanlaisilta kuin minulla, ennen laparoskopiaa. Ilkeä jomotus alkaa alaselässä/alavatsalla jo ennen vuotopäiviä ja kipu kiihtyy sitten vuodon alettua.Buranaa saa syödä reilummanpuoleisesti:-(

Endometrioosissa voi olla kovatkin kivut, vaikka tautia löytyisi hyvin vähänlaisesti.Tai sitten päinvastoin. No, ultrassa on mahdollisuus havaita endo, jos sitä on esim.munasarjoissa.Kohdun sisäinen endo taasen ei näy ultrassa, ainoastaan tähystyksessä (laparoskopiassa).



Toivotaan, että oireilu johtuu jostain muusta:-)



Hyvää kevättalven jatkoa ja tsemppiä yrityksiin!

Meillä on sama tilanne, kuin teilläkin... lapsi on ollut tilauksessa vuodesta 2003 asti, eikä toiveista huolimatta ole tullut. Tuntuu että mies haluaisi välillä minuakin enemmän lapsen, mutta hoitoihin hän ei halua. Viime viikolla alkoi itse yllättäen puhumaan, että kyllähän sitä nyt jo voisi ainakin kysellä lääkäriltä jotain aiheeseen liittyvää. Mutta kun sanoin että varaan meille ajan, meni ihan lukkoon ja sanoi, että tarkoitti siis, että minä voisin yksin mennä, hän odottaisin vaikka kotona. Eli se siitä sitten... nyt lievää mykkäkoulua. Itseäni pelottaa aivan kauheasti lääkäriin meno... pelottaa, että jos vika on pelkästään minussa, en kestäisi sitä tietoa. Ajattelin kuitenkin tilata yksityiselle klinikalle ajan; asumme pikkupaikkakunnalla, jossa terv.keskuksen seinät pahvia ja muut kuuntelee oven takana hiirenhiljaa, mitä neuvolassa puhutaan. Ei oikein innosta mennä sinne purkamaan tuntoja. En ole koko yritysaikana käynyt papa-koettakaan ottamassa, ajattelin nyt sen verran rohkaistua, että kävisin edes normaalijutut otattamassa. Jos siitä saisin rohkaisua, jotta saisin mieheni kanssa edes kunnolla keskusteltua asiasta...

Minulla nyt on hieman eri tilanne kuin teillä. Eli kymmenen vuotta sitten mulla alkoi menkat ja ne oli aina tosi epäsäännölliset, saattoi olla poissa puolikin vuotta. Viime syksynä jätin e-pillerit pois, eikä menkkoja kuulunutkaan ollenkaan. 5kk pillerien lopettamisesta sain itsestäni irti sen verran, että varasin ajan yksityiselle gynelle. Mieleen ei edes tullut että mies lähtisi heti aluksi mukaan, vikaahan selvästi oli ainakin minussa kun ei kierto toiminut. Lääkärille meno ei jännittänyt sitten enää kun olin jo tavallaan hyväksynyt aikaa varatessani sen, että jotain tosiaan on vialla. No, yksityinen lääkäri kysyi muutaman kysymyksen, kerroin että menkat on aina ollut epäsäännölliset ja nyt olisi toiveissa raskautua. Hän sanoi että olisi hyvä tehdä ultraus, ja siinä samalla n. 20min. käynnin aikana todettiin monirakkulaiset munasarjat. Luultavasti PCO, otettiin vielä verikokeita (nyt en oo saanut aikaseksi soitettua niistä tuloksista.....).



Eli olisin voinut pähkäillä tän asian kanssa vielä vaikka kuinka kauan, kun se 20 minuutissa selvisi lääkärillä. Nyt syön kesään asti Teroluteja, jotka toivottavasti tasaavat mun oman kiertoni. Sitten katsotaan siitä eteenpäin miten jatketaan, vaikka nytkään ei ole mahdotonta tulla raskaaksi.



Minua rupesi oikein suututtamaan miehesi itsepäisyys, tunnen meinaan yhden samantyyppisen ihmisen... Hänelle voisi tehdä hyvää lueskella näiltä palstoilta vähän lapsettomuus-juttuja, tajuaisi mitä kaikkea siihen voi olla syynä, mitä tutkitaan ja miten hoidetaan. Ja että on olemassa sellaisiakin, jotka eivät luomusti voi saada lapsia melkein ollenkaan, mutta hoidoilla kyllä!



Tulethan kertomaan mitä siellä lääkärillä sanotaan?

Olemme nyt olleet ilman ehkäisyä 3vuotta eikä lasta kuulu. Olen itse käynyt perustutkimuksissa(mies oli mukana). Mutta ei suostu antamaan näytettä. Taas käytiin keskusteluaasiasta tässä tämän vuoden puolella niin mies sanoo että ei ole kiire ja tulee jos on tullakseen.

Minkä ikäsiä olette?

Me ollaan hieman yli 30 vuotiaita.

Odotan että mies lämpenee ajatukselle,sanonut että tahtoo lapsen mutta " normaalilla" käytännöllä.

.. ja oliko joku muukin, jonka mies ei nyt oikein ymmärrä asian vakavuutta. Tai sitten ymmärtää, tavallaan. Kuulostaa siltä, että heillä on kyseessä enemmänkin pelko siitä, että vikaa todella löytyy kuin siitä, että vaan haluaa luomuna lapsen. Hyökkäys on paras puolustus, kuten sanotaan. Mutta todella kurjalta tilanteenne kuulostaa asian suhteen.



Kävin aluksi itse yksityisellä gynellä. En siksi, ettei mieheni olisi tullut mukaan, vaan siksi, ettemme oikein tienneet, miten tutkimukset etenevät. Minut tutkittiinkin perinpohjin ja lääkäri sitten pyysi, että mieheni tutkituttaisi simppansa. Mieheni teki työtä käskettyä, kiikutti näytteen Felicitakseen ja tulokset pyydettiin lähettämään minua hoitaneelle lääkärille. Meistä ei löytynyt mitään ja saimme lähetteen julkiselle puolelle hoitoihin. Tässä vaiheessa mieheni ei siis edes nähnyt lääkäriäni, mutta hoiti asiaan kuuluvat kuviot



Siellä olemme käyneet yhdessä alkukeskustelussa ja yhteenvetokeskustelussa, mihin hänet on sairaalasta pyydetty. Muut kerrat ovat olleet vain minulle, koska hoito suunnataan minuun miehen " kiitettävän" simppanäytteen ansiosta. Huolimatta siitä, että vika ei ole ainakaan miehessäni, hän kysyy aina mitä sairaalassa on tehty ja mitä sanottu. Ja on yhtä kaikki surullinen aina, kun " täti" kaikesta huolimatta tulee kylään.



Uskoisin, että keskustelu siitä, kuinka paljon tässä maassa on tahtomattaan lapsettomia ja siitä miten biologinen kello kolmenkympin pahemmalla puolella todella tikittää kovemmin eteenpäin.. Eli jotenkin saada mies tajuamaan, että edes tutkimukset täytyy tehdä, jotta realiteetit olisi tiedossa. Se, ryhtyykö varsinaisiin hoitoihin, on sitten jo taas toinen juttu.



Mutta kuten sinulla ÖnniMönni, pulmissasi on kyse jo muustakin kuin lapsettomuudesta, joten sinuna menisin edes oman terveyteni vuoksi tutkimuksiin, huolimatta siitä mitä mies siihen sanoo. Sitä hän ei voi kieltää, jos hän sinusta välittää!



Voimia ja bdbdbbdbdb plussasäteitä teillekin!