Lomalle kahden -lapsi hoitoon? Missä iässä...
Moikka!
Haaveillaan viikon reissusta mieheni kanssa ihan kahdestaan ensi kesänä ja tyttömme on silloin 2,5-vuotias. Tosi reipas ja sosiaalinen tapaus ja tykkää hurjasti olla hoidossa isovanhemmilla.
Aikaisemmin olen ollut lapsesta erossa vaan yhden yön ja ajatus viikon erosta pelottaa. Toisaalta taas luxusloma kahden houkuttaa vietävästi. On se vaan niin erilaista ilman lasta matkustaa. Saisi hetken aikaa myös parisuhteelle ja tulevaisuudessa tälläiselle tuskin mahdollisuutta, kun perheenlisäyskin olisi toivottavaa...
Kertokaa siis kokemuksia Te, jotka olette jättäneet taaperon hoitoon viikoksi. Minkä ikäinen lapsi oli? Miten sujui ja pystyittekö nauttimaan itse ollenkaan ja miten lapsi suhtautui asiaan? Kannattaako unohtaa koko homma vai lähteä matkaan?
Kiitokset!
Kommentit (14)
että lapsesta ollaan erossa max niin monta yötä, kuin lapsella on ikävuosia. Tähän mennessä olemme tehneet vain parin päivän reissuja (+ yksi yö). Keväällä lähdemme kaupunkilomalle, jolloin poika on 3 yötä hoidossa. Poika täytti viime viikolla 3.
ja me ei olla sitä koettu. Mutta vähän olen samoilla kanteilla parin muun vastaajan kanssa, eli kun lapset on saatu, ne ovat siinä: niin arjessa kuin juhlassa. Meillä reissaaminen on onnistunut pientenkin kanssa, se on erilaista mutta antoisaa myöskin: kun näet lapsen ilmeen hänen päästessään ekan kerran vaikka laivaan tai hotelliin jne. aika mahtavaa!
Mutta jokainen siis tavallaan. Ja kyllä kai jokainen tuntee oman lapsensa ja tietää, miten tämä reagoi? Meillä ei osaisi kukaan olla viikkoa erossa, ei lapsi, ei äiti eikä isi (joka joutuu työmatkojen takia usein olemaan eikä siksikään ikinä haluaisi olla vielä lomatkin lapsesta erossa).
Sori jos kuulostin tuomitsevalta, se ei ollut ollenkaan tarkoitus, vaan tarkoitus oli antaa mun mielipide meidän kantilta asiaan. Mun mielestä loppuviimeksi jokainen tietää, mikä omalle perheelleen parhaaksi on, kukaan muu sitä ei tiedä.
Tyttö on vajaan vuoden ikäisestä ollut silloin tällöin yöhoidossa isovanhemmilla muutaman yön, eikä koskaan ole ollut mitään ongelmia. Viime kesänä tytön ollessa 2 v 3 kk lähdimme mieheni kanssa viikon lomalle ja lapsi pärjäsi loistavasti mummun ja papan kanssa. Ei kuulemma pahemmin meidän perään kysellyt, eikä aina ehtinyt edes puhelimeen kun soitettiin. Hauska viikko oli kaikilla ja vanhemmille tuli tosi tarpeeseen. Äidillä ja isällä tietysti oli ikävä, mutta tytöllä ei niinkään. Mun mielestä vanhemmilla todellakin on oikeus ja jopa velvollisuus viettää myös kahdenkeskistä aikaa. Uskon siihen, että lapsi voi hyvin, jos vanhemmat ja parisuhde voivat hyvin. Lapsellekin on tärkeää saada esim. isovanhempien jakamaton huomio osakseen ja saada lomaa arkirutiineista, kuten päivähoidosta.
Matkaan vaan ja hyvällä omallatunnolla!
Riax
http://keskustelu.soneraplaza.fi/thread.jsp?forum=173&thread=1453358
Tuossa hauska keskusteluketju aiheesta =)
... että meillä on mieheni kanssa kahdenkeskistä aikaa, vaikka meillä on lapset! Viimeistään sitten kun lapset on nukkumassa, illalla klo 20:00, eli meille jää aikaa ruhtinaallisesti ainakin 3 h (enemmänkin jäisi jos haluaa kukkua...) enkä mielestäni tarvitse enempää.
Hyvä näin!
Hyvää viikonloppua muuten!
T-o4 (100%:n äiti, joka itse joutuu/on joutunut " kärsimään" erosta omasta äidistä vauvana ja lapsena. Traumaattista oli!)
että olen hoitanut pari kk alle 2 vuotiasta tyttöä kun vanhemmat ollut 2 viikon reisussa. Tyttö pärjäsi tosi hienosti. Myös sosiaalinen tapaus...
Ikävä on mutta ei niin paljon kun luulisi. Ja jos tykkäää olla hoitossa ei mun mielestä pitäisi olla syytä menemättä....
Moikka Jansa...
Ja kiitos hoitajan kommentista. Piti kysellä, jutteliko lapsi paljon vahemmista ja kyseli heidän perään? Välttämättä hoitamasi ikäinen lapsi ei tosin vielä paljoa puhunut.
Oliko iltaisin vaikeampaa ja kaipasiko tiettyinä aikoina vanhempia? Menikö ikävä nopeasti ohi...
Kiitokset kommenteista:)
olin tuttu jo kuukausia näkopiirissä ollut hoitaja. Pidettiin kaikki rytmit tytölle samana ja sanoisin että oli ne 2 viikkoa niin kun tavallisestikin. Kyseli äidin, isin perään mutta mutta riitti yleensä sanominen että pari yötä nukutaan vielä ja kohta on äiti-isi takaisi...
Muistan aina entisen opiskelukaverini ensimmäisen ulkomaan lomareissun lasten syntymän jälkeen (lapset olivat silloin jo lähes kouluikäisiä). Olivat miehensä kanssa kahdestaan viikon etelässä. Ja kertoi että viikko oli täysin pilalla kun heillä kummallakin oli niin mahdoton ikävä lapsia. Niinpä ovat siitä lähtien olleet lomalla aina koko perheen voimin!
Itse en edes voisi ajatella lomareissua ilman lastani, meistähän puuttuisi silloin juuri se olennaisin osa! Ehkä osaltaan johtuu siitä että ennen lapsemme syntymää olimme mieheni kanssa olleet yhdessä jo kymmenisen vuotta ja ehtineet vähintäänkin riittävästi reissata kahdestaan!
Mutta, meitähän on niin moneksi...
Olen YH, mutta ystävän kanssa meinattiin ensi kesänä lähteä lyhyelle matkalla ilman lapsia. Toisaalta taas olisi ihanaa ottaa pikkuinen mukaan vaikka etelään..! =)
Ehkä voisitte tehdä nyt keväällä lyhyemmän reissun, vaikka vknlopun jonnekin kylpylään kahdestaan..? Kokeilla miltä se tuntuisi näin alkuun. Miltä se kuulostaa?
Itse olen tottunut siihen että poika on aina välillä isänsä luona viikon, ikävä tietysti on, mutta toisaalta taas nautin kun saan hetken omaa aikaa. Menkää vaan kahdestaan matkalle, olet ihan oikeassa että parisuhdetta pitää myös saada hoitaa..! =)
Leijona76 & poika 1v7kk
Oli sen ajan lähellä asuvien ja läheisten isovanhempien hoivissa. Nyt olemme lähdössä viikon matkalle miehen kanssa ja poika jää jälleen mummolle ja papalle, joiden kanssa kyllä tapaa muutenkin viikottain.
Pojalla ei ole koskaan tullut hoidossa eroahdistusta eikä kuulemma juurikaan haikaile peräämme. Reippaasti bon aina ollut ja nukkunut hyivn ja viihtynyt erinomaisesti. Tästä syystä emme näe mitään vaikeutta jättää poikaa mummulaan.
meillä taasen saattaa tulla vaikeuksia miehen kanssa...;)...varsinkin siis minulla, koska hoidan poikaa vielä kotona. Mies on sentään päivät töissä eli vähän paremmin tottunut erossaoloon.
Päätimme lähteä kahdestaan matkaan, sillä kokemuksemme mukaan lapsi nauttii enemmän turvallisista arkirutiineista tutussa miljöössä kun reissussa vieraassa maassa, kulttuurissa ja paikassa. olimme Kreikassa kesällä lapsen kanssa eikä siitä nyt kukaan niin täysin siemauksin nauttinut. Ehkä sitten, kun poika on isompi ja ymmärtääkin jo matkasta jotakin...
ja toinen syy, miksi haluamme lähteä kahdestaan, on se, että saamme toisen vauvan kesällä ja sitten se reissaaminen saakin jäädä joksikin aikaa (ainakin kahden!).
Monet ovat varmasti toista mieltä tästä hoitoon jättämisestä ja tuomitsevat meidät huonoina vanhempina, mutta meidän mielestä tämä on lapsenkin kannalta paras ratkaisu ja koitamme nauttia lomasta ikävästä huolimatta parhaamme mukaan.
Sitruska rv 18+ pojanviikari 1v8,5kk
Moikka kaikille ja kiitoksia kommenteista...
Me oltiin myös etelässä Kossilla kolmestaan, kun tyttö oli puoli vuotias. Kaikki meni hyvin, mutta ei se ihan sama ole kuitenkaan reissata pienen lapsen kanssa.
Sitä puolestaan ootan jo innolla, että päästään reissuun koko perhe, kun lapsi/lapset isompia, tyyliin 3-4v.-> Mutta tälläisen uhmaikäisen supertempperamenttisen kuskaaminen lentokoneessa ei kyllä houkuta.
Me ollaan puolestaan saatu lapsi suht. nuorena ja oltu köyhiä opiskelijoita eikä juuri reissattu. Nyt tuntuu, että oli svimppa mahis lähteä kahen rentoutumaan ja toisistaan nauttimaan.
Ollaan just sellaisia, ettei saada aikaiseksi kotimaassa lähtöä pienemmällä reisulle... Mutta varausmaksu pitäis ens viikolla maksaa ja kai me se myös tehdään.
Olen kieltämättä enemmän " huolissani" omasta ikävästä kuin lapsen, parempi siis näin päin=)
Ihanaa reissua Sitrukselle!! ja kaikille muille myös...
... miehen kanssa kahdestaan reissut on reissattu! Juhlat on juhlittu ja nykyään juhlimme lasten kanssa...
Olemme nykyään perhe, johon kuuluu lapset! Ja jos lasten kanssa ei voi lähteä johonkin, silloin ei lähdetä! (miksi ei voisi lähteä?!?) Me kyllä on käyty risteilemässä ja kesälomareissut reissataan yhteensä n.1000 km autolla. Hyvin on mennyt! Eihän se ole samaa kuin kahdestaan, mutta so?
Mutta olen edelleen sitä mieltä, et jokainen tavallaan. Me näin ja toiset noin... Mut itse ajattelin ennen lapsien syntymää, et jos lapsia siunaantuu niin elämä MUUTTUU! Ei mennäkään niinkuin ennen ja olen itse sopeuttanut itseni siihen, niin ei tule ongelmia!! Lapset mukaan vaan...
Nyt tulee varmasti kritiikkiä..." kyllä vanhempien pitää päästä tuulettumaan" yms.yms. Mutta kysyn valmiiksi: miksi pitää päästä tuulettumaan? Eiköhän me ehditä kunhan lapset kasvaa!
Jatkoja!
T-o4