2-vuotiaan pelot

Pelkäävätkö teidän 2-vuotiaanne, tai siis säikähtävätkö helposti eivätkä pääse yli pelostaan?



Minun poikani on ihan viime aikoina ruvennut tosi säikyksi monia asioita kohtaan. Hän pelästyi aaseja aitauksessa eikä halunnut mennä niitä katsomaan, itki ja halusi takaisin autoon, vaikka aaseihin oli matkaa ainakin 10 m. Jälkeenpäin juttelin aaseista, että ne olivat ihan kilttejä, ja tätikin silitti niitä, seuraavalla kerralla uskalsi hienosti silittää eikä pelosta ollut jälkeäkään. Toisella kerralla pelästyi ihan hirveästi puiston maskottia (pukeutunut linnuksi), itki ja hoki "mennään kotiin", mutta rauhoittui hetken kuluttua kauemmas maskotista leikkimään. Toisella kerralla pelkäsi vielä enemmän eikä auttanut muu kuin lähteä kotiin. Sitten juttelimme, ettei se ollut oikea lintu, vaan setä tai täti, jolla oli päällä linnun nokka ja pyrstö. Tänään pelästyi ihan hirveästi tuttua kaveriaan eikä halunnut mennä sisälle leikkimään hänen kanssaan, kyseessä siis tyttö, jota nähdään kerran viikossa. "Ei haluu, ei haluu, autolla kotiin". Ensin yritin jutella ja rauhoitella, ajattelin ettei uskalla kohta enää mihinkään mennä, jos aina lähdetään pois, mutta ei siinä sitten muukaan auttanut. Ajelimme jonkin matkaa ja yritin kysellä, mitä pelästyi, kun oli rauhoittunut, niin kysyin haluaisiko mennä takaisin kaverin luo, mutta ei halunnut, joten tultiin kotiin sitten. Nyt on taas normaali oma itsensä.



Kuuluvatko nämä pelot 2-vuotiaan kehitysvaiheeseen? Miten kannattaisi toimia, lähteäkö pois pelottavasta tilanteesta ja jutella siitä kotona vai yrittää rauhoittaa lasta paikan päällä ja auttaa kohtaamaan pelkonsa? Varmasti on osittain kyse myös lapsen temperamentista, on hiukan varautunut ja katselee ensin ennen kuin menee mukaan muiden touhuihin, mutta tuollaista hysteeristä pelkoa ei aikaisemmin ole ollut.