ÄKKIÄ, otanko 2-v. mukaan äitiysneuvolaan...???

Ei mun 2v. ainakaan siitä mitään iloa saanut, pelästyi ja alkoi itkeä kun kuuli sydänäänet.

2-v vielä tajuta... Mutta ei siitä haittaakaan ole ollut neuvolassa.

2 v. 3 kk nyt.

Mutta en just tiedä, tajuisko sydänäänistä "vauva sieltä kuuluu", vai alkaisko vaan sählää ja säätää omiaan......





ap

ja sitä ei vielä ne sydänäänet paljoa kiinnostanut. Kivempaa oli yrittää saada käsiinsä niitä neuvolatädin verikoepurkkeja yms.

aina kun mentiin neuvolan ohi alkoi lapsi hihkua, että "mennään kuuntelemaan vauvaa". Nykyään sitten putsataan napaa :)

Etkä varsinkaan hae sitä neuvolasta sitä varten. Lapsi häiritsee neuvolakäyntiä, häntä joutuu vahtimaan, joudutte varomaan puheitanne hieman terveydenhoitajan kanssa ja entäpä, jos niitä sydänääniä ei kuulukaan? Haluaisitko lapsesi olevan siinä tilanteessa paikalla.

Etkä varsinkaan hae sitä neuvolasta sitä varten. Lapsi häiritsee neuvolakäyntiä, häntä joutuu vahtimaan, joudutte varomaan puheitanne hieman terveydenhoitajan kanssa ja entäpä, jos niitä sydänääniä ei kuulukaan? Haluaisitko lapsesi olevan siinä tilanteessa paikalla.

Etkä varsinkaan hae sitä neuvolasta sitä varten. Lapsi häiritsee neuvolakäyntiä, häntä joutuu vahtimaan, joudutte varomaan puheitanne hieman terveydenhoitajan kanssa ja entäpä, jos niitä sydänääniä ei kuulukaan? Haluaisitko lapsesi olevan siinä tilanteessa paikalla.

Katseli kirjaa, kun mua tutkittiin ja voi sitä riemua, kun sydänäänet kuului :)

Ehdottomasti jos mahdollisuus ottaisin lapsen mukaan

Ja jos niitä sydänääniä ei kuulu, ehdottomasti olisin halunnut, että lapsi mukana.

-6-

ois niin kiva pitää tulevaa isoveljeä mukana vauvan odotuksessa.



Puheita nyt ei tartte mitenkään varoa.



Mutta pelkään vähän itekin tota, että kuuluuko sydänäänet - onko siellä enää mitään - niin outo tunne välillä, mutt amä nyt oon muutenkin ollut vähän vauhko... rv 15+4 (ultrassa n. 4 vk sitten oli kaikki ok mutta se oli sillon se....)





ap

Tämä sen vuoksi että olin hoitovapaalla eikä mies voinut olla aina töistä pois. Olisin kyllä mieluummin käynyt yksin, oli jotenkin helpompi keskittyä juttelemaan terveydenhoitajan kanssa. Ja kerran jouduin samalla reissulla sisätutkimukseen, johon ei tietenkään lasta voinut ottaa mukaan. Piti sitten vain kysyä voisko joku hoitajista katsoa lasta sen ajan, hyvinhän se meni, mutta hoitajilla olisi varmaan ollut muutakin tekemistä.

Oikeasti haluaisit lapsesi paikalle, kun sydänääniä ei kuulu, paniikki nousee, aletaan ultrata ja ottaa selvää, mikä on tilanne jne. Sinäkö pystyisit oman shokkisi ja surusi keskellä selittämään asian hyvin taaperolle ja lohduttamaan häntä? Onhan se tietysti mahdollista, mutta noin yleisesti ottaen olisi parempi, jos lapset eivät olisi ikävien uutisten kohdatessa paikalla, vaan vanhemmat saisivat koota itsensä ennen kuin kertovat tällaisista asioista lapsille, jolloin he pystyisivät paremmin tukemaan lasta, eivätkä pelästytä ja traumatisoi lasta.

Ja jos niitä sydänääniä ei kuulu, ehdottomasti olisin halunnut, että lapsi mukana.

-6-

vaan silloin lähetettäis varmaan polille tsekattavaksi ... eli siinä välissä varmaan sitten veisin lapsen johonkin hoitoon



Mutta toivottavasti tämmöistä ei nyt tapahdu!!



Mutta mietin jo että ehkä en nyt ota sitä kuitenkaan, olkoon hoidossa, kohta ne varmaan menee jo päiväunillekin. Joten ois pitänyt hakee ennen sitä että ois ehtiny kotona nukkua ja siitä ois lähdetty.



ap

kun tietää, että sydänäänet varmasti kuuluvat.



itselläni oli tilanne, että sydänääniä ei ollutkaan enää ja viikkoja melkein 17 tuolloin. Edllisellä kerralla kuului ja silloin sattui olemaan lapsi mukana.



Onneksi ei ollut tuolloin mukana, kun sikiö todettiin kuolleeksi (ultrattiin sitten myös), olin nimittäin aika sekaisin.

mitään noista ei aleta tehdä. Surullinen olen varmasti, mutta se kuuluu elämään

Lapseni on tuki ja turvani. Niin hyvässä, kun pahassa -6-

Lapsesi ei ole sinun tukesi ja turvasi, vaan sinun pitäisi olla lapsesi tuki ja turva. On hyvin surullista, jos lapsi joutuu olemaan vanhempansa tuki ja turva. Silloin lapsi itse elää täysin turvattomana ja se on surullista (ja vahingoittavaa lapselle.)

Surullinen olen varmasti, mutta se kuuluu elämään

Lapseni on tuki ja turvani. Niin hyvässä, kun pahassa -6-

pitää puolitoistavuotiasta aina mukana neuvolakeikoilla, kun ei ole ketään hoitajaakaan. Olen siis hoitovapaalla. Ajat on aina keskellä päivää niin, ettei mieskään ole kotona, joten minkäs tässä tekee. Siellä tuo pieni tuusaa lelukorin kimpussa lattialla ja kurkkii ihmeissään välillä, mitä tapahtuu. Enkä muuten usko että olisi mitenkään traumatisoitunut...

hänestä kasvaa pehmo? Vai miksi? Selitätkö -6-

Oli vain hankalampaa kun piti vahtia häntä ja pukea ym.

En ainakaan varta vasten hakisi mukaan. Se on sitten eri asia jos ei ole enää hoidossa.

Lapsesta kasvaa ylivahva huolehtija tai kovis, joka oikeasti pelkää kaikkea tai addiktioihin turvattomuuttaan pakeneva ressukka vähän perusluonteesta riippuen. Jos lapsi on äitinsä tai isänsä tuki ja turva, kyse ei ole vain ylimääräisistä halauksista. Vanhemmasta voi tietysti tuntua siltä, että muusta ei ole kyse, mutta lapset ovat herkkävaistoisia. Jos heillä ei ole vaikeuksissa vahvaa vanhempaa vierellä, he yrittävät itse olla vahvoja ja suojella heikkoa vanhempaa. Lapsi kuitenkin tajuaa, että hän on mahdottoman tehtävän edessä ja on siksi hyvin turvaton. Turvattomuus taas on yksi eniten lasta vahingoittavista asioista. Hyvinkin vähillä halauksilla pärjäämään joutuva lapsi (ja sekin on erittäin vahingollista, jos lapselle ei osoiteta hellyyttä), joka kuitenkin on vahvojen vanhempien suojelema, on paljon paremmassa asemassa kuin kaiken mahdollisen hellyyden saava lapsi, joka ei tunne oloaan suojatuksi.

hänestä kasvaa pehmo? Vai miksi? Selitätkö -6-

ja ne sydänäänet vain pahensivat tilannetta. Mulla siis oli näitä tilanteita useita, kun mies ei aina päässyt kesken työpäivän mukaan.



Ja terkka sanoi, että hyvin usein lapset pelkäävät ko. tilannetta.