Vaativien vauvojen äidit.....
......miten olette toimineet vauvojenne kanssa jos lapsi ei viihdy juuri ollenkaan omissa oloissaan ja alkaa heti kitistä ja äristä jos äiti aikoo tehdä jotain muuta kuin pitää sylissä ja koittaa viihdyttää. Minun puolivuotiaani on ollut varsin vaativainen kahden kuukauden iästä alkaen ja jos hän on jossain välissä viihtynyt sitterissä kymmenisen minuuttia, niin on se ollut meillä fanfaarien paikka. Lattialla ei ole viihtynyt koskaan hetkeäkään itsekseen vaan on alkanut heti rutista. Vauva ei myöskään viihdy muitten hoitajien hoidossa vaan itkeskelee koko ajan. Rakastan vauvaani yli kaiken ja siksipä en olekaan raaskinut häntä huudattaa koska tiedän, että vauvan tarpeet täytyy ottaa huomioon, enkä halua aiheittaa hänelle mitään traumaa.
Vauva kun ei nuku kuin kahdet puolen tunnin päiväunet niin siinäkään välissä ei juuri muuta ehdi kuin äkkiä itse syödä jotain.
Miten te muut olette elämänne järjestäneet? Milloin tilanne on helpottanut? Olen välillä aika stressaantunut, kun en saa mitään tehtyä.
Kommentit (4)
meillä helpotti kun otimme rattaat pojan ollessa 3kuinen ja oppi nukahtamaan 4kuisena kävelylenkille. siten olen saanut hieman omaa aikaa, kun aikaisemmin nukkui pienet päiväunet vain sylissä. Nykyäänkään päiväunet ei kestä kuin tunnin ja toiset vain puolituntia, yöst nukutaan nykyään syömättä mutta nyt lähellä 8 kuukautta on yökääntyily ym levottomuus tullut taas kuvioihin eli yöllä joutuu ottmaan syliin rauhottumaan useasti. Meillä ei myöskään viihdy missään kylässä tai kaupassa, ei ikinä ole viihtynyt. Eikä muiden kuin äidin tai isin sylissä. Ei olla käyty missään, paitsi vauvajumpassa missä viihtyy ja satunnaisesti kylässä kun täytti 6 kk, siten me ollaan se ratkaistu kun mulle tuli alun koliikkimaisista itkuista lähen " traumoja" (heh, äidille) ja tuntu että ihmiset ihmettelee hiukan rääkyvää nyyttiä ja ns arvostelee, ja meni pitkään että tulin sinuiksi tän vauva-arjen kanssa ja tajusin ettei vika ole minussa vaikka muiden lapset oliskin tosi tosi rauhallisia ja ei itkuisia ja niiden kanssa pystyis tehdä vaikka mitä kun ne vaan hymyilee. Meillä tosiaan vierastuskin alko 5,5 kuukauden iästä joten kaikki vieraat pelotti...Poju tosiaan tykkää olla sylissä eikä viihdy yksin. Mikäs siinä sitten, kun ei ole muita lapsia niin on ollut helppo sylitellä ja rintareppu on ollut huippu keksintö meillä.
Nyt tosiaan tilanne ehkä helpompi jo kun on ns iso poika. voi hiukan jo antaa lattialla rutista kun jaksaa kyllä hetken odottaa että äiti saa homman loppuun. ja oikeestaan nykyään viihtyykin jo aika paljon omissa touhuissa, kun opettelee uusia taitoja.
Tsemiä!!!
Oli oikein " ilo" lähteä laitokselta kotiin kun synnytyspapereissakin luki, että " Vaativa vauva. Niin kutsuttu tahtopoika. Käsitellessäkin ärtyisä" . Eli siitä oli hyvä tuoreen perheen lähteä harjoittelemaan esikoisensa hoitoa...
Poikamme on jo 7 kk ja nyt alkaa arkikin onneksi jo helpottaa. Minusta tuntuu, että tällä hetkellä on varmaan paras vaihe menossa. Poika oppi muutama viikko sitten ryömimään, joten maailma näyttää avartuneen hänelle ihan uudenlaisena ja mielenkiintoisena. Lisäksi hän on - ainakin toistaiseksi vielä - nukkunut jo rutiiniksi tulleet pitkät (3-4 tunnin) päiväunet päivittäin. Toivottavasti se rytmi ei ikinä muutu, että minäkin saan välillä hengähtää... ;)
ja vaatii sitä edelleenkin. (täyttää pian 3v). Ei pahemmin viihtynyt itsekseen vauvana nukkui yötkin vieressä. Sylissä tosin oli erittäin tyytyväinen. Otin asian siltä kantilta, että nautin itsekin samalla lapsen läheisyydestä =) Nyt meillä on jo neljäs vauva, joka on samanlainen " sylikissa" . Mutta mihinpä tässä on kiire. Nytkin vauva on sylissä.
Oikeastaan en pidä sylin vaatimista vaativuuden merkkinä. Läheisyys on kuitenkin yksi lapsen tärkeä perustarve.
Ihanaa kun jollakin toisellakin on ns. vaativa vauva. minä sain omani juurikin nukahtamaan. ilmeisesti sinäkin...
minä roikotan puolivuotiastani kantoliinassa tai kantorepussa. riippuen siitä kumpaa selkäni kestää, vesselillä kun on painoa 8kg.
semmoinen seikka, joka helpotti narinaa oli se kun sain pojan syömään muutakin kuin tissiä. en tiedä syökö omasi mitä, mutta kahdet puolen tunnin päikkärit kuulostaa samalta kuin minun nälkäinen poikani puolitoista kuukautta sitten.
kun sain ukkelin lopulta syömään muutakin kuin tissiä. se alkoi nukkua 2h päiväunia, joskus jopa 4! ja alkoi myös viihtyä lattialla yksin leikkien, kun masu oli täynnä.
en tiedä mitä omasi syö, mutta olisko tästä vinkistä apua??
minäkään en ole halunnut turhaan itkettää omaani, siksi olen lähtenyt kantoliina-linjalle.