Masennus ja kakkosen haaveilu??!!
Olen tässä salaa haaveillut kakkosesta tai ainakin mietinyt kakkosta ja sen saamista. Mies sanoo rajoittamisena sen että minulla on masennus ja tilanpuutteen.
Miten te naiset suhtautuisitte tälläiseen tilanteeseen?
Meillä on muutto tässä vuoden sisällä isompaan asuntoon ja miehellä työpaikan hakua edessä(valmistuu insinööriksi kohta). Esikoinen on nyt tasan 1 v. Meillä on raha-asiat kunnossa ja kaikki muutenkin ok. Minulla on masennus, kyllä, mutta olen paljon miettinyt asioita ja kokenut raskauden ja vauvan saamisen vain positiiviseksi suurimmalta osalta. Käyn psykiatrilla ja minulla on lääkitys. Sen joutuu todennäköisesti uudelleen miettimään raskauteen sopivaksi, mutta jos olen muutenkin asennoitunut odotusaikaan positiivisesti, uskon asioiden toimivan.
Mies on kuitenkin hiukan vastaan. Ja syythän jo mainitsin. Miten näkisitte tilanteeni?
Hilla ja Riku-poika 1v.
Kommentit (3)
ei arvaamaton reaktio mieheltä.....voi olla että mies ei ole selvännäkijä =)...joten kerro noi fiilarit miltä tuntuu.
Masennus ei ole kuitenkaan mikään vähättelyn asia (kokemus 4 raskaudesta 3 kertaa) ja se saattaa pukkaa douplevahvempana jos seuraava raskaus lähtee putkeen käyntiin, mutta niin yksillöllistä, että ei voi tietää...onnea sulle matkaan =)
Mun esikoinen täyttää nyt 5v ja olen kuumeillut noin 3 vuotta. Päätin kuitenkin jo silloin kuumeilun alkaessa, että olisi typerää tehdä nyt heti toinen. Söin lääkkeitä kunnes esikoinen oli 3v ja katselin siitä pitkän aikaa miten arki rullaa. Yrittämisen aloitimme kuitenkin vasta 2 kk sitten, kun halusin odottaa että mies haluaa yhtä paljon kuin minä. Näin jälkeenpäin ajatellen se oli ihan viisasta. Nytkin minua pelottaa, jos masennunkin uudestaan. Olen kuitenkin ottanut asioista selvää, ja on keinoja joilla masentumista voi ehkäistä etukäteen, sekä huomata ajoissa mahdolliset oireet. Niitä kun ei aina huomaa itse.
Mulla oli myös masennus ja en olis siihen halunnut toista vauvaa. Se, että sulla on lääkitys päällä tarkoittaa sitä, että et ole vielä täysin kunnossa. Se tarkoittaa mun mielestä sitä, ettei kannata ehdoin tahdoin lisätä kuormitusta. Vauva on kuormitus vaikka sen kuinka kauniisti ajattelee... :) Odota muutama kuukausi tai vaikka puoli vuotta, niin asiat näyttää jo varmasti erilaiselta, ehdit kuntoutua, tilanne rauhoittua, mies saa työpaikan, saatte muutettua... kaikki nekin isoja asioita, vaikka helposti ajattelee, että mitäs tuollaissa on miettimistä. Mun mielestä tuo ikä 1-3v oli aika työläs myös, kun oli paljon vahtimista/uhmaa, jne., että ei " puolikuntoisena" (älä tästä sanasta loukkaannu, mä oon kokenut saman itsekin, joten en puhu korkeammalta) kannata laittaa itseään liian tiukoille, vaikka siitä saattaa selvitäkin jos se oikeasti kohdalle sattuu. Tähän tietty vaikuttaa se miten mä oon itse asiat kokenut, mutta mulle on ollut hyvä, että olen säästellyt voimiani enkä tehnyt toista siihen vauvavaiheen perään jatkoksi. Itsehän sun on päätökset tehtävä, mutta kysyit niin vastasin mitä ajattelin, älä siis loukkaannu suoruudestani... :)