Torstaita Kolibrit...
Huomenta Kolibrit!
Miten aamu voikaan alkaa näin huonosti.... Ollaan oltu lasten kanssa enemmän ja vähemmän flunssaisia koko tammikuu. Nuorempi ollut pisimpään kipeänä. Tällä viikolla aamun lähdöt ovat olleet yhtä hel...ttiä. Ajattelin jo eilen, että haen sairaslomaa, kun en kerta kaikkiaan jaksa niitä aamuisia taisteluita. Ja tämä aamu oli sitten oikein lottovoitto. Kun neiti avasi silmänsä, alkoi kitinä ja kiukuttelu. Ensin ei meinannut jaksaa nousta, vaikka kävin monta kertaa sanomassa ja herättelemässä. Sitten kun lopulta sain tytön kammettua ylös, alkoi kiukuttelu vaatteista. Hänen itse valitsemat vaatteet eivät enää aamulla kelvanneetkaan. Kiireen takia sanoin, että katso äkkiä toiset vaatteet, en jaksanut ruveta pitämään kiinni sovitusta (yleensä meillä ei enää aamulla vaatteita vaihdeta, vaan laitetaan en mitkä on illalla valittu). Mutta kun mikään ei kelvannut, ja lopulta äidillä meni ns. kuppi nurin. Eli huuto ja riuhtominen alkoi... Tyttö itki aina vaan kovemmin ja lopulta jo piteli vatsaansa. Mutta kun se kytkin takaraivossa naksahtaa, se on sitten menoa (ainakin meikäläisellä)! Ja niin sitten karjuin, että lääkäriin mennään kun töistä pääsen. Tyttö vaan kiihtyi entisestään, koska ei voi sietää lääkärissä käyntiä. Ja LOPUKSI ilmoitin, että en enää IKINÄ vie tyttöjä hoitoon, enkä enää IKINÄ kuuntele yhtään kiukuttelua ja tappelua, jne.jne.
Päiväkodissa sanoivat, että tyttö ei ole kunnolla syönyt koko viikkoon. Eli ilmeisesti joku jälkitauti on päällä. Ja kyllä nyt on itellä taas ihan hirveä olo, kuinka sitä voi raivostua kiireessä niin totaalisesti, että melkein lytistää koko lapsen... Ja kaikki tämä ilmeisesti vaan siksi, että tyttö on kipeä :o( En tiedä miten kestän taas koko päivän töissä, kun näen silmissäni sen pienen itkevän tyttörukan, joka anelee silmillään äitiään ja äiti vaan huutaa...
Miten te muut töissä käyvät selviätte näistä aamuista? Meillä kun ei ole edes liukuvaa työaikaa, helpottaisi elämää kummasti. Meillä kun on siis yleensä aina aika vaikeaa päästä aamuisin liikkeelle, näitä ¿raivokohtaus-aamuja¿ on onneksi aika harvoin. Hyviä vinkkejä otetaan vastaan...
Voi kunpa tulisi jo äkkiä kevät, saisi jäädä kotiin, eikä olisi aamuisin kiire minnekään!
Sitä odotellessa...
Kirppu06 ja Sintti 14+2
Kommentit (3)
Itse olin kotona kolmen vuoden ajan kun kuopus syntyi ja nyt olen ollut töissä vajaat 2 v ajan. Täytyy tunnustaa että minun aamut menevät aika unelmatapaan eli saan yksin rauhassa syödä aamiaisen ja lukea lehden ja yleensä kaikki vielä nukkuvat kun lähden töihin klo 7.15. Eli mies hoitaa aina esikoisen kouluun ja pienemmän päiväkotiin, minä sitten haen lapset. Voinette ymmärtää että mieheni odottaa jo kovasti elokuuta ja ennenkaikkea sitä että jään taas kotiin.
Ainoa minkä teen on vaatteiden laitto valmiiksi lapsille.
Tosin nyt kun tämä väsymys vaan pahenee päivä päivältä, olisin valmis vaihtamaan osia mieheni kanssa jotta saisin nukkua aamuisin sen tunnin pitempään. Viime yönä meillä tuli esikoinen jo aika aikaisin viereen ja nukkui aika levottomasti ja minäkin heräsin yrjön pelossa vähän väliä. Meillä siis koulussa, päiväkodissa ja pihapiirissä liikkeellä vatsatautia ja tyttö valitti illalla kipeää vatsaansa joten siksi tuo pelko.
Aamulla melkein jo toivoin että se tauti olisi tullut niin olisin saanut jäädä nukkumaan. Näin hulluksi sitä tulee tämän väsymyksen kanssa että toivoo perheeseen vatsatautia.
Meillä ensimmäinen terve kuukausi( tammikuu ) elokuun jälkeen takana. Eli lapset sairastivat elo-marraskuun välillä yhteensä 6 kertaa ja joulukuussakin nuorempi oli vielä kerran kipeä. Aivan karsea syksy, jota olisin enemmänkin odottanut vuosi sitten kun lapset aloittivat päiväkodin mutta ei.
Miten te olette jaksaneet sen väsymyksen ja mahdollisen pahoinvoinnin kanssa ? Olen jopa miettinyt että voiko hakea saikkua kun on niin sairaan väsynyt...Eipä taida lääkäri katsoa hyvällä jos sitä ehdottaisin.
Kyllä sitä sairaslomaa ainakin täällä meillä saa tosi helposti kun on raskaana. Ja varsinkin nyt kun odottaa kolmatta. Ystäväni (joka sai viime kesänä kolmannen) sanoi juuri eilen, kun valitin tätä jatkuvaa väsymystä, että hae ihmeessä sairaslomaa. Neuvolassa kuulemma oikein ¿tyrkyttävät¿ vapaata, jos vähänkin väsymystään valittaa. Kiusaus on kieltämättä suuri... Mutta mulle ainakin tulis huono omatunto, kun tiedän, että työkaverit joutuis sitten tekemään nää mun työt. On niin paljon näitä päivittäisiä rutiinihommia, mitkä on pakko hoitaa. Vaikka pakkohan se on kotiin jäädä, jos alkaa työ kärsiä. Puolella teholla kun ei töitten teosta tuu yhtään mitään! Se on nähty monet kerrat.
Nää mielialat vaan vaihtelee nyt niin herkästi. Sitä raivostuu ja ärsyyntyy tosi pienistä asioista ja itku tulee vaikkei olis edes mitään itkettävää! Mulla on huomattavasti herkempiä mielialavaihteluita nyt, kun edellisissä raskauksissa. Voi olla, että työväsymyt vielä lisää sitä. Esikoista odottaessa olin tietysti töissä, mutta töitten jälkeen sai painua vaikka saman tien nukkumaan! Sitten olinkin yli neljä vuotta putkeen kotona, töissä olen nyt ollut vajaat pari vuotta. Kuopusta odottaessa sain vielä nukkua esikoisen kanssa päikkärit, voi sitä juhlaa! Nyt täytyis mennä tonne saunaosastolle torkkumaan :o)
Eiköhän tää mieli tästä taas kohene, huomenna on jo onneksi perjantai!
Toi yrjötaudin pelko on muuten aivan järkyttävä. Sitä oksennusta kun ei ole kiva siivota sängystä ja seiniltä... Pidän peukkuja, että säästytte sairaudelta!
Täälläkin herättiin vähän väärällä jalalla...Meillä esikoisella on tapana aamusta tulla meidän viereen ja juuri kun olimme saaneet kaikki unen päästä kiinni, miehen puhelin herätys pärähti soimaan. Sitten ei enää nukuttukaan, joten kyllä itseäkin väsyttää :-/
Olen ollut koko ajan kokona esikoisen syntymästä lähtien, joten kokemusta ei ole hoitoaamuista. Olen kyllä usein miettinyt, että millaista rumbaa se aamu olisi jos pitäisi ajoissa ehtiä viedä lapset hoitoon ja itsensä hoitaa töihin...Jos kaikki mene hyvin niin vielä saa jatkaa kotiäitinä, varmaan kyllästymiseen saakka ;-)
Hyvää torstaita kaikille!