miten antaa antibioottia lapselle??????

Lapsi selälleen ja lääke ruiskulla suuhun. Toinen pitää kiinni, toinen laittaa lääkkeen. Kuulostaa kamalalta, mutta tämä on ollut ainoa keino, jolla olemme onnistuneet saamaan edes valtaosan antibiootista oikeaan paikkaan.

lapsi juo mehun mielihyvin kun se markkinoidaan mehuna eikä lääkkeenä



sitten vielä pieni tilkka mehua kuppiin niin tulee huuhdeltua kaikki lääkkeet sieltä oikeaan osoitteeseem



antibioottimikstuura siis kyseessä

olen ikuisesti kiitollinen pph:llemme jokaminulle tyhmälle neuvoi



ja apteekin täti sanoi että ok, kunhan ei lääkettä jää kuppiin

Panadol mixtuuran kanssa sai apteekista tosi hyvän pitkän ja kapean ruiskun jossa ei ole sellaista terävää päätä kuin tavallisessa. Sen saa hyvin työnnettyä posken ja kielen väliin josta neste valuu nätisti ja nopesti nieluun. Nykyään ei poika laita enää vastaankaan, kun tietää mitä tapahtuu. Meillä ei ruokaan tai juomaan sotkemiset ole onnistuneet. Kannattaa kysyä apteekista vieläkö noita ruiskuja saa.

meillä menee puuron seassa ( esim) tai sitten ruiskulla suuhun.

useimmiten ilman taistelua.

puuron seassa menee niin ettei huomaakkaan varsinkin kun on vadelmakiisseliä joukossa. ( enemmän vadelmakiisseliä kuin puuroa kun antibiootti sujautetaan lusikkaan)

Meillä on pienempi (mutta sitäkin pippurisempi :-)) poika, vasta vajaa 2 vee.



Useinmiten lääke menee hyvin kun kerron sen olevan " nampsinamia" tms.



Mutta jos väkipakolla täytyy antaa, olen havainnut hyväksi tehdä sen niin päin, että otan lattialla pojan pään syliin niin, että hänen jalkansa osoittavat minusta pois päin. Sitten vaan hänen molemmat kätensä toiseen käteeni (vajaa nelivuotiaalla voi olla helpommin sanottu kuin tehty :-)) ja toisella kädellä ruisku poskeen. Potilas saa viuhtoa jaloillaan ihan rauhassa ja oma palleani säästyy potkuilta :-)



Onneksi meillä kuitenkin siis lääkkeen otot sujuu nykyään sovinnolla: Muistelen kauhulla aikaa, jolloin poika oli vielä ihan pikkuinen vauva. Kun silloin piti ottaa läkettä, raukka parka huusi kuin henkensä hädässä, silmät kauhusta laajentuneena ja kun urakka saatiin loppuun, oli raasu yltä päältä hikinen huutamisesta...

Parhaiten meni juuri viime viikolla päättynyt antibiootti jogurtin seassa. Myös mehussa kokeiltiin, mutta taisi ovelana maistaa sen kun ei toista kertaa enää mehua juonut. Ruiskutin sen vielä pillimehun jämään itse tetraan, muttei mennyt enää toistamiseen halpaan. Jogurtista ei sitten enää sitä maistanutkaan.



Musta on tosi tylsää, ettei pienille ole tabletteja!!

Parhaiten lääkkeen oikea annostelukin onnistuu ruiskulla. Muovinen ruisku suuhun ja lääke nieluun. Itse olen antanut isommat lääkeannokset (esim 10 ml) kahdessa erässä jolloin 5 ml ruisku riittää.



Millä ihmeellä muuten esim yskänlääkkeen 1,25 ml onnistuu????

annettiin lääkeruisku lapselle itelle käteen ja innoissaan otti sen sitten itse . Kaikki lääkkeet ovat menneet samalla lailla helposti ja niitä on ollut monia, mikstuuraa ja purutabletteja ym.. Ainoastaan yksi yskänlääke on tullut eteen, jota ei suostu enää ottamaan. tais olla Toclase...



Nyt meidän neljä vuotias sai antibiootit tablettina , jotka olivat mallia aikuisten nieltävät ja todella pahanmakuiset. Kerroin, et nyt kun oot " iso" tyttö niin saat ison tytön lääkettä ja että tämä tulee niellä. Annoin puolitettuna siis. Alussa meinas pureskella mut oppi tektiikan hyvin nopeeta. Tabletti mahdollisimman syvälle suuhun ja hirmuna juomaa päälle ja sinnehän se hujahti. Tyttö oli todella ylpeä itsestään. Kannattaa vähän isommalla kokeilla vaikka nieltävää tablettia, jos meinaan karttaa pahaa makua.

Ruokiin piilottelu ja väkisin antaminen oli yhtä tappelua ja lapsi sylki lääkkeet pois tai oksensi... Kunnes keksin - lapsi ottaa itse lääkkeen ruiskulla. On aina halunnut leikkiä lääkeruiskuilla, joten oli onnellinen kun kerrankin sai... ;) Käytimme kyllä lahjontaakin, sai mansikan kun otti lääkkeen reippaasti. Tämä siis jo 2-vuotiaana. Nykyään (3 1/2 v), ottaa lääkkeet mielellään mittakupista, ruiskua ei ole " tarvinnut" käyttää aikoihin, on sellainen " erikoisherkku" . Antibiootteja meillä ei ole onneksi tarvinnut kovin montaa kuuria syödä, mutta allergialääkkeitä kuluu sitten senkin edestä.



Itse olen välttänyt lääkkeen kutsumista karkiksi, herkuksi ym. Siinähän on se vaara (ei kyllä ehkä kovin todennäköistä lääkkeitä inhoavalla lapsella...;), että lapsi tilaisuuden tullen ottaa " herkkua" itse vähän reippaammin. Meillä on aina puhuttu lääkkeestä, ja painotettu miten tärkeää on, että otetaan tarkalleen oikea määrä (ei saa jättää lääkettä, muttei myöskään ottaa liikaa).

Kuinkahan se onkin niin päin mennyt? : )