n.2-vuotiaan televisionkatselusta

ja samanlaiset pohdinnat täälläkin. Hetki sitten oli sellaisia tilanteita että laitoin päivittäin teletapit, muumin tai himpulat pyörimään, kun kävin itse suihkussa tms. Niin tyttöpä oppi vallan nopeasti siihen, joka aamu oli mankumassa heti ensimmäiseksi tappeja! Ja monta kertaa sama toistui päivän aikana. Laitoin sitten tarkoituksella tapit vähän jäähylle, eli taisteltiin vajaan viikon verran (ehkä 5pvä) niin etten antanut katsoa ollenkaan. Nyt tuntuu pyytävän paljon vähemmän katselua, joskus ei edes joka päivä. Usein kylläkin kerran päivässä pyytää. Omat ajatukseni ovat samanlaisia kun ap_llä, sisältöhän näissä meilläkin katottavissa on ihan ok, mutta en halua että lapsi passivoituu liikaa ja oppii siihen että saa tuijottaa vaan tv:tä. Niinpä olen pitänyt itselläni just tollasta 30min/pvässä rajaa tytön telkkarin katsomiselle. Lisäksi en mielellään anna katsoa just ennen nukkumaanmenoa. Mutta tästä ollaan montaa mieltä, tiedän useita kavereitani joilla pyörii lastenohjelmat miltein taukoamatta toosassa läpi päivän... Mielenkiinnolla kuulisin miten muilla!

Ja juu, tiedän tiedän, en jaksa lukea saarnoja siittä mutta eipä meillä siittä haittaakaan ole, se ei pauhaa musa tvtä tai huuda hulluna, se vaan on päällä :D (enkä sammuta, tulee orpo olo ;D).



No kuitenkin, meillä lapset eivät ole kiinnostuneet edes tvstä pahemmin, varmaankin juuri sen takia että sitä ei ole koskaan kielletty. Poika tosin vasta 5kk mutta ei " katsele" vaikka onkin päällä.



Tyttö reilu 2v katsoo ainoastaan pikkukakkosen ja sitä ennen tulevan piirretyn ja ne olenkin " luvannut" hänelle. Meillä ei ole ainuttakaan lasten dvdtä tai videota, ei kyllä aikuistenkaan (ollaan kai outoja sit...) mut emme ole leffafriikkejä ja ilmankin olemme pärjänneet.



Tytöllä on loistava mielikuvitus, tämän hetken pop lelu on pahvilaatikko josta tyttö " teki" hevosen, nyt ratsastaa sillä pitkin asuntoa, ihana :) Ja lelujakin lapsilla on, ihan liikaakin mutta olen erittäin iloinen siittä että tyttö keksii mieluummin itse lelunsa kun leikkii tuolla " muovikrääsällä" jota on kerääntynyt.



Joten yhteenvetona: tyttö katselee tvtä tunnin päivässä,se riittää hänelle ja joskus jopa mieluummin menee omaan huoneeseensa " hevostelemaan" kuin kuuntelee pikku2sen satuja, hieno juttu!



JMMK

30min-1h.

Tämä on pakon sanelema juttu. Ainut keino millä saan pojan pysymään sisällä ja rauhassa kun vien pikkuveljeä 7kk terassille vaunuihin nukkumaan. Joskus nukuttelu kestää ja on parempi että poika istuu sohvalla lämpimässä kuin hihhuloi vetoisessa oven raossa.

Joskus annan sitten katsoa vähän extraa kun pikkuveli nukahtaa ja teen asim ruuan. Poika tykkää katsoa vain sinisen talon nallea ja fröbelin palikoiden musa dvd:tä

En pidä tätä mitenkään pahana enää vaikka aluksi pohdinkin kovasti tuota määrää. Näin meillä nyt ja varmasti jatkossakin.

ja joskus paljon enemmankin. Eli tassa(kin) asiassa olemme varmaan siina sallivammasta paasta. Toisaalta ei ole kotihoidossa ja tarhassa ei telkkaria eli suurin osa paivasta kuluu viikolla aktiivisemmin ja muiden lasten kanssa. Viikonloppuisin meillakin joskus tuntuu etta " aina" paalla... ;-) Itse tykkaan kylla ihan hyvaa etta katsoo, olemme nimittain monikielinen perhe joka ei asu Suomessa joten suomen kielen oppimiseksi videot ja DVD:t ovat tosi tarkeita meille. Sita paitsi joskus TV on ainoa tapa saada " rauhallinen hetki" ...

Meillä 2,2 v ja 1,3 v lapset eivät juuri piittaa olohuoneen nurkassa olevasta telkasta. Tai piittaavat lähinnä silloin kun se ei ole päällä - pikkuveikka räpsyttelisi mielellään virtanappia kun on niin jännää saada kuva näkyviin ja sitten taas pois...!

Meillä telkka päällä lähinnä iltaisin, ja silloin ollaan kaikki olkkarissa. Lapset leikkivät omia juttujaan, eivätkä jaksa pysähtyä katselemaan kuvaruutua. Vain Pikkukakkosen tunnari pysäyttää, mutta eivät itse ohjelmat. Ja urheilua meillä katsotaan paljon, ja nyt isosisko on vähän kiinnostunut hiihdon ja jääkiekon katsomisesta ( jopa 5 min kerrallaan...)

Mutta meillä homma on onnistunut niin, että telkka on päällä " siinä sivussa" ilman että siihen kiinnitetään kauheasti huomiota. Leikitään lasten kanssa, ja samalla seurataan jos joku kiinnostava ohjelma menee. Olen tosi tyytyväinen, etteivät lapset koe telkkaa mitenkään ihmeelliseksi (ja siten hauskaksi) jutuksi!

Tai nyt ei ole. Mutta usein on, juuri sen takia että rauhoittaisin tilanteita, voisin käydä äkkiä suihkussa tms. Tai ehdin imettää vauvan rauhassa, ei onnistu muuten, jos esikoinen 2v2kk tulee päälle pomppimaan ja tekee tuhojaan, tv:n ääressä kököttää rauhassa sen hetken, joita siis on useampia päivässä. Joskus kyllä tekee muutakin, mutta jos on rauhattomalla päällä, niin tv:llä saa rauhalliseksi. Ja myös päiväunille saa nukahtamaan jonkin rauhallisen nallepuhin avulla ilman taistelua.



TV on muutenkin päällä, mutta ei pauhaa, ja katson kyllä että suoltaa turvallista. Tyttö jossain vaiheessa halusi aina katsoa tv:tä, mutta sitten pidin vähän aikaa taukoa mutta nyt ei ollenkaan enää kiinnosta kuin vaan tietyt tärkeät jutut kuten Nalle puh, Himpulat, Tweenies ja Teletubbies. Meillä myös TV:tä katsotaan tietoisesti englannin kielen oppimiseksi, vaikka Suomessa asutaankin. Leikkitovereina ja meidän omina ystävinä on paljon muun maalaisia, ja mm. BBC:ltä tulee paljon hyvää englanninkielistä lastenohjelmaa.



Ja tosiaan, eipä tuo tyttö ole sen kummempi TV:stä tullut kun vertaa ikätovereihinsa. Tosi mielikuvitusrikas ennemminkin. Vauvamme myös (4kk) tykkää jo selvästi noista Teletapeista, mutta ei se passivoita. Se on se tietty rajapyykki joka ylitetään, niin sitten kun TV on sallittu, niin se lakkaa kiinnostamasta. Ja vähänkään arveluttavat aikuisten ohjelmat (sarjat) meillä aina ajastetaan ja katsotaan kun lapset nukkuu. Uutisiakaan en halua näyttää lapsille jos ei olla itse vieressä. Sieltä voi tulla mitä tahansa, pahinta laatua itse asiassa kun sitä ei voi kuitata vaan että " satua" .

2v2kk katsoo jonkin verran päivittäin joko lastenohjelmia tai dvd:tä. Katsoo jo yli tunnin lastenleffan ihan " rauhassa" (yleensä). Lähinnä viikonloppuisin pidempää, mutta arkisin esim. pikkukakkosta (ihanaa, äiti saa tehdä rauhassa ruokaa).



En ole havainnut passivoitumista. Meillä niin menevä ja vilkas poika, että hyväkin jotta välillä istuu rauhoittumaan hetkeksi. Tiedän, että tämä on joidenkin mielestä järkyttävää, mutta sille ei voi mitään.