Ukko ottaa päähän ja lujaa!
Meillä on pieni vauva, alle 1,5 kk ja ukko on semmonen känkkäränkkä, ettei sitä jaksa kohta kukaan. Sen mielialat vaihtuu niin lujaa, ettei perässä pysy. Yksi päivä on kuin itse aurinko, kaikki on niin ihanaa ja plää plää, toinen päivä taas kuin ukkosmyrsky, perseestä ollaan kaikki muut paitsi ei vauva.
En osaa kuulemma imettää, ei ole edes maitoa (vaikka on), olen kuin miehet, ei erota kumpi meistä on mies kun ei ole koskaan hametta päällä, talo on kuin hävityksen kaupunki (vaikka enimmäkseen tosi siisti ja kodikas!), ja enkö minä koskaan voi katsoa isompien perään; he saavat tehdä aivan mita tahtovat miehen mukaan... Ja lisää olis esimerkkejä jos jaksas kirjottaa ja muistas...
Ei ihme jos täs baby blues iskee ja itkettää. Pilas edellisenki vauva-ajan samanlaisella käytöksellä. Saattaa olla, että on muulloinkin samanlainen, mutta en laita sitä niin merkille silloin, mutta nyt, kun on muutenki herkkänä eikä saa niin hyvin nukkuakaan, niin nyt kyllä huomaa kaikki tommoset tosi hyvin.
Tää on sekava purkaus, mutta olen niin kiihdyksissä, etten osaa edes kirjoittaa. Kiitos jos jaksoit lukea. Jos on samanlaisessa tilanteessa olevia, lukisin mielelläni kommenttejanne ja selviytymisohjeita. Ero ei ole ratkaisu, niin paha tää ei ole:)
Minä hoidin eilen lapset kokonaan minun mummon hautajaisissa. En kuullut mitään muuta kun keskityin pitäään lapset hiljasina tai pesemään kakkoja tms. oli pakko mennä pesemään heti, paskat tuli kaikista vaatteista läpi. Ja kun siitä sanoin se olenkin minä jonka pitäis hyvitellä ukkoa koska minä olen häntä moittinut!
Miehet ovat idiootteja!!!