Lue keskustelun säännöt.
Musta ei ole työelämään, en tiedä mikä vaivaa mut jokin vika
28.01.2006 |
mussa on ja oikeesti haluisin saada siihen jotain hoitoo tai jotain apua et voisin ansaita rahaa. Olen ollut monessa paikassa mut aina lähen itse pois ja en jaksa. Voitte haukkua luuseriks ja vaikka miksi mutta epäilen et tässä taustalla on oikein jokin vika tai sairaus ei pelkkä laiskuus. Yks tutkinto on vaivoin suoritettu loppuun ja muutama työpaikka alla. Osaiskohan joku ammatti-ihminen auttaa mua? Onko teillä vastaavaa ongelmaa?
Kommentit (14)
No ei sun sit tietenkään tarvii töitä tehdä, jos oot Levoton Sielu. Sori kun yritin painostaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulle on itselleni ehdotettu aspergerin syndroomaa, mutta ei ole mitään oikeaa diagnoosia. Itselläni on ongelmana kovin pikainen tylsistyminen ja jotenkin kykenemättömyys jaksaa toisia ihmisiä ja heidän kanssaan oloaan. Pisin yhtenäinen työrupeama 3 kk, vaikka kaksikin koulutusta on. Tällä hetkellä olen itse onneksi löytänyt homman, jota voin tehdä kotona omaan aikatauluun ja omat innostukset saavat aikalailla sanella kaiken... Rahaa tosin tulee tosi vähän.
Minulla on vähän samankaltaisia piirteitä ja olen FM. Voisin jäädä eläkeikään saakka paikkaan jossa viihdyn, mutta vaadin hirveän epätavallisia asioita työltä että viihtyisin siinä. Kuten että pitäisi olla epäsosiaalista, stressaamatonta ja sellaista että ylenemistä ei käsitteenä olisi olemassa - siis pitää saada pysyä samassa hommassa olematta kummajainen.
On helppo nimittää toista laiskaksi, tuntee ainakin itsensä paremmaksi. Minä kärsin jatkuvasta vedottomuudesta, olen kokeillut siihen vitamiinilisiä, ruokavalion muutosta, liikuntaa, positiivista ajattelua, terapiaaa ja lääkitystä. Ja mitään fyysistä vikaa ei ole. Tiedä sitten olisinko joskus lapsena lyönyt pääni, josta tää johtuu?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Haluaisin olla töissä ja opiskella koko ajan..
Ap, oletko käynyt lääkärissä, onko kilpirauhasarvot tarkistettu?
Kilpirauhasen vajaatoiminta voi aiheuttaa vedottomuutta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla on aina jotakin meneillään, jokin projekti taikka kiinnostus, johon tahdon uppoutua. En koe oloa siis lainkaan vedottomaksi, vaan innostun helposti ja koen helposti homman kuin homman mielenkiintoiseksi - joksikin aikaa.
Noin ihan käytännönpuolella taas en itse tahdo olla tukien tms. varassa jo ihan siksikään, että en tahdo avata elämääni viranomaisten tarkasteltavaksi, enkä muutenkaan pitäisi sitä kovinkaan eettisenä, että tällainen ihan työkuntoinen ihminen niin tekisi.
Kun kuitenkin tekisi mieli ansaita se leipänsä tavalla, joka EI aiheuta sitä, että lakkaan kokonaan toimimasta normaalisti. Esim. viimeisessä kodin ulkopuolisessa työpaikassa ollessani aloin oikeasti epäillä, että olen sairas - varsinkin kotona iskivät itku- ja poissaolokohtaukset ja normaali elämä kärsi kovastikin. Muuten olen kuitenkin ihan suhteellisen tavallinen, terve ihminen. Siksi etsinkin koko ajan ratkaisua tähän pulmaani - miten samalla sekä ansaita rehellistä elantoa että pitää päänsä koossa...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siispä sinun kannattaa tosiaan hankkiutua selvittämään asiaa perinpohjin.
Sinulla saattaisi olla mahdollisuus päästä ammatilliseen kuntoutukseen ja/tai työkyvyn arviointiin. Monilla aikuisilla on piilossa olevia mutta merkittäviä vaivoja, kuten paljon puhuttu adhd.
Ensimmäinen askel voisi olla se, että sanot asiasta työvoimatoimistossa. Siellä on ammatinvalinnan psykologeja, joiden tehtävä on selvittää tilannettasi ja auttaa eteenpäin. KELA kustantaa ammatillista kuntoutusta ja työkyvyn arviointeja, kurssit pidetään erilaisissa kuntoutukseen erikoistuneissa yksiköissä, esim. Helsingissä Kuntoutussäätiöllä ( ja muitakin on). Kurssilta maksetaan pientä päivärahaa.
Yksi syy vieraantumisen tunteeseen työssä voi olla myös se, että et vielä aivan tiedä, mikä sinusta tulee " isona" . Kuntoutuskurssit antavat myös avaimia tähän pohdintaan esim. työharjoittelujen ja -kokeilujen kautta.
Jaa, että mistäkö tiedän?
No siitä, kun kävin itse tällaisen vastaavan kurssin toissa syksynä, ja sain silloisesta harjoittelupaikastani itselleni täysin uuden työn, jossa olen viihtynyt loistavasti. Takana oli 6 vuotta kotiäidin hommia, eikä paluu vanhaan työhön houkutellut.
" Mainostan" tätä vaihtoehtoa näin painokkaasti siksi, että tämä sinun tarinasi kuullostaa niin tutulta - kurssikavereilla oli joillakin vähän samanlaista vaivaa.
Siis ihmiset kokevat yhteiskunnan näin. Tämä yhteiskunta on
epävarma ja tulevaisuutta ei voi ennustaa. Siihen ei osaa useinkaan
reagoida muuten kuin niin, ettei välitäkään kiinnostua mistään
pitemmäksi aikaa.
...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
missään työpaikassa kovin kauaa. Suurelta osin johtuu masennuksesta, mutta koen että myös yhteiskunnan asenteista. Varmaan jaksaisin paremmin jos joustoa olisi enemmän ja työpäivä 6-tuntinen. En usko että olisi tuottavuudesta pois, varmaan tekisin sitten tehokkaammin sen 6 tuntia.
Mitä ajatuksia silloin viriää? Mikä on se laukaiseva tekijä, että päätät lähteä pois? Onko niillä tapahtumilla jokin logiikka?
minä olen tälläinen ns. levoton sielu, on jotenkin vaikea kuvitella jäävänsä jonnekin " loppuiäksi" työhön.