Lue keskustelun säännöt.
Miesten " valehtelusta" ...
27.01.2006 |
Mun mies ei suoranaisesti ole valehdellut, mutta jättänyt erittäin tärkeän asian kertomatta!!
ollaan oltu 2v. yhdessä ja suunniteltu lapsia,tai siis minä olen puhunut niten kiva olisi jos olisi lapsi. mies on puhunut vain koko ajan että hän ei uskalla jos lapsi ei ole terve.koitin puhua asiasta, että mikä siinä niin pelottaa, onko hänen suvussa jotain kehitysvammaa ym., mutta mies ei halunnut puhua asiasta.
n.kuukausi sitten olimme käymässä miehen vanhempien luona ja anoppi siinä sanoi että miten se X (miehen sisko) uskaltaa tehdä lapsen.. mies murahti että ei kiinnosta ja asia loppui siihen.Asia jäi vaivaamaan ja illalla otin asian puheeksi, tuloksetta.Soitin miehen siskolle ja kerroin mitä anoppi oli sanonut, siihen tämä että miehesi ei ole siis vieläkään kertonut?niin mitä?käski keskustelemaan mieheni kanssa jostain pojasta...
Miehellä on siis erittäin pahasti kehitysvammainen poika, jossain hoitolaitoksessa Keski-suomessa.poika on 6 vuotias. ja minä en ole edes tiennyt että hänellä on ollut mitään vakavaa suhdetta.kaikki on pidetty minulta salassa!!!luulee niin tuntevansa toisen mutta ei kuitenkaan.
sanoin miehelle että haluaisin nähdä pojan, mutta hän ei ole tavannut poikaansa pariin vuoteen.pojan äiti ei ole missään tekemisissä poikansa kanssa.poika on todellakin hylätty!!olen yrittänyt puhua miehelleni että mentäisiin yhdessä tapaamaan poikaa mutta hän ei siihen soustu, tuntuu että hän häpeää tätä erittäin paljon!yhtään valokuvaa en ole pojasta nähnyt.miehen ex ei ole ollut pojan syntymän jälkeen mieheeni missään yhteydessä. Haluaisin selvyyttä asioihin, mutta mies vaikenee kuin kivi!!
Millä saan mieheni puhumaan,tai saanko minä tavat tätä poikaa ilman miestäni?mitkä ovat keski-suomen hoitolaitoksia?
Kommentit (4)
Sen kyllä ymmärrän, ettei aina ole voimia tai mahdollisuutta hoitaa vaikeavammaista itse. Mutta sitä en käsitä, ettei koskaan käy tapaamassa ja elää kuin lasta ei koskaan olisi ollutkaan.
Minä en voisi luottaa enää mieheeni, jos menneisyydestä paljastuisi jotain tuollaista. On se sen verran iso juttu, varsinkin tuo lapsen hylkääminen, että se kertoo miehen luonteesta PALJON. Mitä jos teille tulee joskus tosi isoja ongelmia? Tai sinä ap invalidisoidut vaikka onnettomuudessa tai sairastut vakavasti? Voitko todella luottaa miehesi tukeen siinä tilanteessa enää nyt?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
nimessä tekisi lasta sellaisen kanssa. Mitä jos lapsi vammainen, laitokseen vaan eikä edes käydä katsomassa. EN tiennyt että tämän päivä Suomessa on noin kylmää ajattelua!!
Tiedän että asia kuuluu miehelleni, mutta tuntuu vain niin pahalta sen lapsen puolesta!!Suututtaa sekin niin todella paljon että koko miehen suku on vaiennut asiasta ja unohtanut lapsen.Jos vain saisin mieheni jotenkin hyväksymään lapsensa. Luottamus mieheeni on mennyt, mutta minulla on van niin palava tuska saada tavata se lapsi, ja koittaa saada mieheni hyväksymään asian. Minulla ei ole ketään kenen kanssa asiasta puhua.
sinulle.