Miten pärjäsitte yläasteella ja entä sitten aikuisina?

Aina pärjäsin hyvin ihmeemmin pänttäämättä. Ehkä se vaikutti, että oli paljon harrastuksia, niin oppi kanavoimaan resurssinsa oppimisen kannalta hyödyllisiin asioihin.



Nykyään tutkijana yliopistolla. Väitös ensi vuonna (toivon mukaan).

En välittänyt koulusta, läksyistä enkä tunneilla olosta niinkään, mutta hyvän muistin avulla luovin läpi oman luokkani parhaana.



Miten sitä nyt sitten määritellään aikuisena pärjääminen? Olen kyllä " luovinut" itseni maisteriksi, tehnyt yhtä sun toista työtä useammalla alalla, päätynyt onnellisesti naimisiin ja onnelliseksi ihmiseksi, mutta ei minulla ole esim. mainittavaa uraa eikä omaisuutta.

myöhemmin löytänyt oman paikkansa?

Ammattikoulun jälkeen perhe ja perheen jälkeen amk-opinnot. Yläasteikäisellä jos ei luvut maita niin pulassa ollaan! Arassa iässä pitää tehdä isoja päätöksiä elämän suhteen! Onneksi itse tajusin lähteä opiskelemaan lasten jälkeen!

peruskoululinjalla nostin 7,2 ja ammatiltani olen lähihoitaja erikoistuin lapsiin-nuoriin ja sairaanhoito-huolenpitoon, siellä stipendin sain parhaiten menestyneenä....vakityössä olen ja opiskelu kiinnostaa..ikää 31v

lukiossa tajusin vasta että tarvii koulua elämässä, nousi ysiin. nyt ktm ja otk, töissä asianajotstossa.

siis kapinoin ja ei kiinnostanut. yläasteen tokarin ka vain 8,9.



nykyään pärjään hyvin. yliopisto käytynä, töissä lääninhallituksessa. normaalia perhe-elämää.

ja nyt opiskelen yliopistossa. Miehellä taisi olla vastaava luku jotain 7,8 ja nyt tekee väitöskirjaa.

Lintsasin usein liikuntatunneilta. Lukioon menin vanhempieni painostuksesta.



Nyt olen FM ja aineenope yläasteella. Ymmärrän hyvin jos koulu ei kiinnosta siinä iässä, mutta en ymmärrä et vanhemmat ei tee asialle mitään!

keskiarvo jotain seiskaa, läksyjen teko tai kokeisiin lukeminen ei olisi voinut vähempää kiinnostaa. Nuokuin tunneilla ja haaveilin muista asioista.

Koska halusin taidelukioon, hinasin keskiarvon väkisin (= rupesin lukemaan kokeisiin) ysiluokan keväällä kasiin (silloin se riitti muiden hararstus yms.pisteiden kanssa, nykyään pitää olla korkeempi).



Olen nykyään taiteentutkija. Ihan kiva työ, mutta *todella* huonosti palkattua pätkää pätkän perään.

Yläasteella pärjäsin tosi huonosti, keskiarvo 7,9. Syynä ei ollut laiskuus tai välinpitämättömyys, vaan hirvittävä pelko johtuen koulukiusaamisesta; illat meni itkiessä seuraavaa päivää vaikka olisi pitänyt läksyjä tehdä. Yläasteen jälkeen muutin niin pitkälle kuin pääsin, olen ollut ulkomailla töissä ja kirjoittanut ylioppilaaksi, keskiarvo 9,5 ja neljä laudaturia todistuksessa. Opiskelen lääkäriksi.

Ylästeella kiinnosti dokaaminen ja pojat ja keskiarvo laski koko yläasteen ajan. Lukioon kuitenkin menin. Molemmat suoritin rimaa hipoen, mikä ei johtunut ällin puutteesta vaan jatkuvasta lintsaamisesta ja kiinnostuksen puutteesta. Peruskoulu ja lukio ovat vaatimustasoltaan todella helppoja ja niistä kyllä selviää käytännössä tekemättä juurikaan hommia.



Nyt olen maisteri ja haastavassa työssä ja saavuttanut kaiken minkä saavuttamiseen ihminen voi itse vaikuttaa.

Samalla tyylillä kirjoitin itselleni m:n paperit yo-kirjoituksissa ja nyt luultavasti magnan gradusta. Eli tyypillinen älyä riittää, mutta kunnianhimoa ei -ihminen. Luultavasti tulen elämään ihan mukavan elämän, mutten saavuta mitään suurta. :)



Tuli mieleen yksi ap:n haeskelema tapaus lukiosta. Yläasteella meidän luokalla oli yksi raggaripoika, josta ajattelin jo silloin, että tuosta nyt ei ainakaan tule mitään. Poika meni yläasteen jälkeen kymppiluokalle korottamaan numeroitaan ja tuli vuotta myöhemmin meidän lukioon. Kirjoitti vissiin ihan ok, ja alkoi hoitamaan isänsä maatilaa. Muistaakseni on voittanut ihan palkintojakin jossain karjankasvatushommeleissa (hyvinpä mä muistan :) ). Eli sanoisin, että on pärjännyt valitsemallaan alalla hyvin!

keskiarvo lukuaineissa oli 7.6 muuten vähän päälle kasin luokkaa. bieltys kiinnosti ja läksyjä en tehnyt juuri koskaan kokeisiin luin. Rimaa hipoen pääsin lukioon kun en muuta keksinyt ja tänäpäivänä olen yliopistosta valmistunut kasvatustieteen kandi (lastentarhanopettaja) ja tarkotus jatkaa vielä opintoja joko erityisopettajaksi tai varhaiskasvatuksen maisteriksi mammaloman jälkeen.